Et osaa valita parasta softaa

**[00:00] Olli Sulopuisto:** Ja tällä kertaa mulla ei ole kameraa päällä, koska mä aion olla pyyhkeen alla, kun kaikuu niin paljon täällä, että ette muutenkaan näkisi siitä mitään. **(Musiikkia)** **[00:18] Olli Sulopuisto:** Tämä on Vikasietotila, internet talk show, jolle mikään valinta ei ole vieras. Studiossa ovat tänään silmälasipäinen… **[00:31] Kari Haakana:** Tämä voi olla ihan mitä vaan. **[00:33] Olli Sulopuisto:** Se voi olla mitä vaan. Ööh, mulla on pyyhe päällä, niin mä en näe mitä teillä on päällä ne. Voitteko te vaan esitellä itsenne? **[00:41] Kari Haakana:** Tämähän liittyy aiheeseen. **[00:44] Panu Räty:** Kyllä pitää olla kaksi silmälasipäistä henkilöä tässä kun meitä on kolme peräti, mutta mielestä yksi on kankaan alla tällä hetkellä. Tässä on Panu Räty, hei. **[00:53] Kari Haakana:** Ja minä olen Kari Haakana ja minulla on Patagonian liivi, vai onko minulla? **[00:59] Olli Sulopuisto:** Minä olen Olli Sulopuisto ja minulla on tosiaan pääni päällä pyyhe, koska aikataulusyistä olen kovin kaikuisassa tilassa. Tänään haluamme puhua valinnoista. Nimittäin Kari Haakana on tunnetusti sitä mieltä, että oikeastaan ihmiset eivät juurikaan tee valintoja ohjelmistotuotteidensa suhteen. Esimerkiksi Karin on kuultu argumentoivan, että useimmat ihmiset käyttävät sitä ohjelmaa, minkä pomo käskee ja tän takia ei ole mitään järkeä puhua siitä, minkälaisia valintoja olemme tehneet ohjelmistojen suhteen. Kari, oliko todistukseni korrekt? **[01:36] Kari Haakana:** Todistus oli korrekt. Päätämme podcastin tähän. Kiitos kuuntelemisesta ja näkemiin. **[01:45] Panu Räty:** Itse itse sanoisin kyllä tähän, että pitääköhän tämä nyt Kari oikeasti paikkansa? Puretaan puretaan tätä vähän. **[01:53] Kari Haakana:** Siis jos katsotaan, että miten tietokonetta käytetään, mihin tietokoneita käytetään, niin niin suurin osa aikuisista ihmisistä käyttää tietokoneita työn tekemiseen ja työn tekemiseen käytetään niitä työkaluja, joita se se the man siellä tuota työpöydän toisella puolella käskee käyttää. Eli jos olet insinööri ja olet insinööritoimistossa töissä ja teet jotakin öö sillan kantavuus laskelmia, niin kyllä siinä käytetään tai CAD-piirroksia tai mitä ikinä, niin kyllä siinä käytetään sitä työkalua, jonka jonka se työnantaja sieltä sieltä antaa. Ihan sen takia, että niitä työkaluja pitää jotenkin standardoida ja valvoa ja ja niistä maksetaan lisenssejä ja kaikkea sellaista. Sitten on olemassa erikseen, miten mä nyt sanoisin, sellainen terävä avantgarde-kärki, johon kuuluu itsenäiset konsultit ja ja erittäin hyvin palkatut ohjelmistokehittäjät ja ja kaikenlaiset data-arkkitehdit, jotka jotka tosiaan se se tuota Patagonian liivi päällään voivat tehdä jonkinlaisia valintoja ja ja tuota käyttää Notionia, vaikka voisivat käyttää Exceliä, koska Excel tekee kaiken mitä Notionkin tekee, mutta paljon yksinkertaisemmin ja ja ei ole ihan niin finessoitunut se se käyttöliittymä. Mutta että silloin puhutaan todella todella pienestä määrästä ihmisiä, joille joille se softan valitseminen on jonkinlainen statement tai jonkinlainen ikään kuin uskallanko sanoa tyylikysymys. **[03:33] Panu Räty:** Tuo on kaunis ja kauniilla tavalla kärjistetty ajatus. Itse ajattelen kuitenkin, että kärjistämättä tietenkin täysin kärjistämättä. Ajattelen, että eikö meillä kuitenkin ole aika monessa monellakin ammattialueellakin myös sellaista ikään kuin, että vaikkapa se 3D-suunnittelija valitsee itse myöskin sen 3D-ohjelmistonsa tai sovelluskehittäjä valitsee itse niitä työkaluja, koska hän on tehokkaampi tiettyjen työkalujen kanssa kuin toisten kanssa esimerkiksi. **[04:07] Kari Haakana:** Voi olla ja ja siis kuten sanottu, niin tää riippuu työroolista ja tää riippuu myöskin työpaikasta. Siis että et mitä isompi yritys esimerkiksi, niin sitä standardoidumpaa se se työkalusetti, joka siellä on, niin on ja no hyvä esimerkki tästä on on esimerkiksi erilaiset onko ne ryhmätyö vai työryhmäohjelmistot? Mä aina unohdan. Et et käytetäänkö työpaikalla esimerkiksi Slackiä vai käytetäänkö hyi, Microsoft Outlookia. Ja ja siis mä ymmärrän kyllä, että että jos on esimerkiksi devaaja, joka on aina käyttänyt Slackiä, niin siirtyminen hyi Outlookiin voi voi olla hieman traumatisoiva kokemus. Mutta et se on se on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että miten miten tavallaan aika miten mä nyt sanoisin en en käytä sanaa merkittävää työtä, vaan vaan siis sellaista työtä, jossa sillä työkalun valinnalla saattaisi olla jonkinlainen vaikutus esimerkiksi työtyytyväisyyteen, niin sitä valintaa ei kuitenkaan pysty tekemään, koska korporaation työkaluvalinnat ovat nämä ja niitä käytetään, koska korporaatio on ne valinnut. **[05:20] Olli Sulopuisto:** No jos nyt tehdään ihan pieni taksonomia, ensinnäkin varmaan tarkoitit Teamsiä enemmän kuin Outlookia, mutta se ei ole asia. **[05:26] Kari Haakana:** Mä mä en käytä kumpaakaan juurikaan luojan kiitos, niin en ole ihan varma miksi niitä tällä viikolla nimitetään. **[05:32] Olli Sulopuisto:** Arvo kuulijat, tässä tuli aika performatiivinen lause Kari Haakanalta, joka erikseen huomautti, että hän ei käytä näitä ohjelmistoja. Laittakaa tämä korvan taakse. **[05:40] Kari Haakana:** Koska työnantajani ei ole valinnut niitä. **[05:42] Olli Sulopuisto:** Laitetaan tämä korvan taakse ja palataan asiaan, mutta okei, jos siis otetaan tämmönen ydinväite tai ydinpohdiskelu, että miksi ihmiset valitsevat ne tietotyökalut, mitkä he valitsevat, oli se sit älypuhelin tai läppärin malli tai toimisto-ohjelmisto, niin tietenkin mun mielestä siitä voidaan tavallaan lohkaista pois just noi työsoftat näistä syistä, mitä sanoit. Eli siis silloin en pääse itse tekemään valintaa, ellei ne ole niin hurja tyyppi, että valitsen työpaikan sen perusteella, mitä siellä käytetään. Että onhan sekin teoriassa mahdollista, mutta ostan Karin väitteen siitä, että tavallaan tosi iso osa, varmasti yli 80 % valinnoista menee tämmöiseen kategoriaan, että oikeastaan siinä joku muu on tehnyt sen valinnan. Mutta Kari, mikäs tietokone sinulla tällä hetkellä on? **[06:28] Kari Haakana:** Minulla on tässä Amstrad 6000 tietokone. **[06:33] Olli Sulopuisto:** Kari ei saa valehdella podcastissa, se on rumaa. **[06:35] Kari Haakana:** Aijaa. No minulla on tämmöinen Mac Air. **[06:41] Olli Sulopuisto:** Ja onko tämä tietokone työnantajan kautta jotenkin saatu, olen ymmärtänyt? **[06:44] Kari Haakana:** No no eipä ole tämä, tämän olen itse valinnut. **[06:48] Olli Sulopuisto:** Itse olet valinnut tietokoneen. Onko niin, että tosiaan työnantaja ei olisi sinulle tietokonetta antanut? **[06:53] Kari Haakana:** Työnantaja on antanut minulle tietokoneen, mutta se ei ole tämä tietokone. **[06:56] Olli Sulopuisto:** Mikä se on se tietokone, minkä työnantaja on antanut? **[07:01] Kari Haakana:** Se on Dell. **[07:04] Olli Sulopuisto:** Kari, teetkö sä mitään sillä tietokoneella, jonka työnantaja on sulle antanut? **[07:07] Kari Haakana:** No enpä juurikaan. **[07:09] Olli Sulopuisto:** Ja miten olikaan, että valintoja ei tarvitse tehdä etenkään työpaikalla, niillä ei ole mitään väliä? **[07:15] Kari Haakana:** No toki käytän sitä joihinkin työtehtäviin, mutta mutta yleensä käytän tätä tietokonetta, joka minulla tässä on, koska suurin osa työtehtävistäni tapahtuu itse asiassa selainruudussa. **[07:27] Olli Sulopuisto:** Eli sulla on joku syy valita ja anna mä arvaan. Mä mä nyt katson tulevaisuuteen ja sä aiot ihan kohta sanoa, että sä olet valinnut tän laitteen järkiperäisesti ja sen takia, että se on parempi ja hyvä ja tehokkaampi. **[07:39] Kari Haakana:** En en suinkaan. Olen valinnut tämän puhtaasti tottumuksen takia. Sen takia, että olin niin monta vuotta käyttänyt mäkkiä, että katsoin, että se kognitiivinen load, joka siitä tulee on mielenterveydelleni pahasta. Eli olen siis laiska, jos sanotaan toisin. **[07:56] Panu Räty:** Mutta onko siinä myös tarvetta viestiä ympäristölle, että minä olen juuri tällaisen järjestelmän käyttäjä. **[08:03] Kari Haakana:** Mä en näe tätä, mutta tää on ehkä semmoinen kysymys, jota yksilön itsensä on vaikea nähdä, että kuinka paljon tietokoneen silloin kun yksilö ikään kuin yksilö se pääsee tällaista valintaa tekemään, niin kuinka paljon se on performatiivista ja kuinka paljon se se järkiperustelu tai laiskuusperustelu on on totta. Ja ja tota sitä on vaikea ilman vuosikymmenten terapiaa tietenkin tehdä. **[08:34] Panu Räty:** Ja kuinka paljon siihen vaikuttaa tällaiset asiat, kun yhteiskuntaluokka ja kulttuurinen pääoma ja tämän tyyppiset niin kuin asiat. **[08:45] Kari Haakana:** Ei ole mitään yhteiskuntaluokkia olemassa. Ei, ei. Ihan järkiperusteella näitä tosiaan tehdään eikä eikä ole tommosia kaiken maailman globalistien agenda-asioita siellä taustalla. **[08:54] Olli Sulopuisto:** Hienosti tästä lähtee nyt taksonomiamme kukka avautumaan terälehti kerrallaan. Aion tällä kertaa sotkea metaforat tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin, mutta meillä on siis kategoria joku muu valitsi. Sitten meillä on tämmöinen kategoria kuin no olen tottunut siihen. Onko meillä olemassa semmonen kategoria, että mä haluan, että muut näkee, että mä oon fiksu ja ja sairaan rikas tyyppi, koska mä oon kuullut, että esimerkiksi nuorison piirissä sillä on väliä, että mitä puhelinta käyttää. Siis Yhdysvalloista tästä on ainakin ihan tutkimustietoa, että siellähän iPhonet jyrää Androidit 100-0, no 90-10, mitä ikinä. Ja syy siihen ei varmaankaan ole, että ne iPhonet olisi kymmenen kertaa tehokkaampia tai niitten ohjelmistot olisi parempia tai helppokäyttöisempiä. Niin paljon kaikilla on jotain syitä, mutta kyllähän se valitaan sen takia, että se kertoo, että hei, mä olen ihminen, jolla on varaa kalliiseen iPhoneen. **[09:48] Panu Räty:** No kyllähän siis vaikka nyt tästä nyt uppo on sinne sosiologia jotenkin kaninkoloihin, niin onhan tää ainakin markkinointitutkimuksessa ja kuluttajatutkimuksessa tän tyyppistä ollaan tavallaan pohdittu sitä, että ihmiset liittää näin esineet osaksi omaa itseään ja identiteettiään ja että ne ei ole ei ole pelkästään käytännön käytännöllisiä tarkoituksia, että no vaikka mä kuinka ajattelen, että minähän nyt tällähän ei ole nyt mitään mitään tekemistä minkään minkään mielikuvan kanssa varsinkaan muille jaettaviksi jaettavien mielikuvien tai edes itselleni, niin kun edes sen kanssa, mitä ajattelen itsestäni, niin silti niistä voidaan ajatella, että ne jotenkin ilmentää sitä yksilön identiteettiä, jotenkin sitä minää, että miten näen itse itseni ja miten muut minut näkevät. Onhan siinä tämmöistä. Ainakin tuossa Karin Applen tietokoneessa. Että se ei ole se Dell. **[10:53] Olli Sulopuisto:** Mutta nyt on tietenkin sitten tämä hyvä kysymys, että ja ollaan vahvasti approbatur-tason markkinoinnissa ja sosiologiassa molemmissa läsnä. Kyllä. Vaatteet, jotka puen päälleni, näkyvät muille, joten ne viestivät pakostakin muille jotain. Tai että jos ajan autolla, niin muut näkevät minkälainen auto minulla on ja siitä voi päätellä jotain minusta. Mutta mitenkäsn ohjelmistotuotteet, että toimiiko analogia sitten ohjelmistojen suuntaan, koska nehän eroaa inhottavalla tavalla tosiaan näistä fyysisistä tuotteista tässä. **[11:26] Kari Haakana:** Mun mielestä sitä se sitä vertausta on on huomattavasti vaikeampi tehdä, koska koska ei ei sillä ei siitä ohjelmistosta näy kun muille ihmisille se, että mä käytän siis se, että mitä mitä selainta mä esimerkiksi käytän, ei ei oikeastaan millään tavalla tule ilmi kenellekään muulle kuin minulle, ellen nimenomaisesti jaa ruutukaappauksia, jotka kertovat, että että käytän Mitähän kuuluu tällä hetkellä arkkia pitäisi varmaankin käyttää. No minä käytän Chromea, mutta minä olenkin juntti, koska olisi pitänyt vaihtaa arkki jo kaksi vuotta sitten, kun ne teki ensimmäisen demon. Joka tapauksessa niin se se vertaus ei ei mun mielestä ihan samalla tavalla toimi. Se toimii ehkä siinä mielessä, että et jos jälleen kerran tehdään töitä tai tai ollaan jonkin harrastuksen piirissä, jossa ikään kuin se interaktio tapahtuu nimenomaan näillä tietovälineillä, niin se, että ryhdytäänkö me pitämään pitämään tota yrityksen tuntikirjanpitoa Notionissa vai vai jossakin **[12:38] Olli Sulopuisto:** Vismassa **[12:39] Kari Haakana:** Google Docs Seatsissä tai Vismassa, niin niin silloin ehkä joo ja ja siis kyllä on ollut jotain semmosia tapauksia, että on pitänyt jakaa jotakin ja sitten on on keskusteltu siitä, että onko se Norsun taulukko vai vai joku muu. Et et et on tavallaan keissejä, joissa softaratkaisu vertautuu vaatteisiin, mutta se on huomattavasti kapeampi määrä, pienempi määrä tapauksia. **[13:06] Panu Räty:** Niin mä vaan sanoisin pikkusen tän tavalla, että tässä on kuitenkin jonkun verran poikkeuksia. Olkoonkin, että se lähtökohta ohjelmistoissa on helposti käyttöjärjestelmissäkin on usein se niin kuin että niillä valinnoilla on funktionaalinen luonne. Eli niitä näillä pyritään saamaan jokin tarkoitus, jokin tavoite aikaan. Nämä lisäävät tehokkuutta niin tietyissä asioissa ja sen vuoksi teen tällaisen valinnan. Mutta silti mä sanoisin, että ohjelmistoin ja käyttöjärjestelmiin ja tän tyyppisiin liittyy myös niin kuin tämmöiseen identiteettiinkin liittyviä elementtejä, jotka eivät välttämättä, niitä ei välttämättä heijasteta niinkään ulospäin, vaan että ne koetaan ikään kuin sisäisesti. Että on Mä ajattelen, että on on Linux-käyttäjiä, on Applen Mac-käyttäjiä, on Windows-käyttäjiä ja tämmöisiä tavallaan identiteettejä, jotka liittyy näihin. Vaikkapa käytänpä Arch Linuxia. Siis tavallaan tän tyyppistä. Mitä te ajattelette tästä? **[14:18] Olli Sulopuisto:** No siis tossahan on tietenkin se semmonen ilmeinen, sanoin, nyt ollaan taannuttu jo approbaturista lukiotason psykologiaan, mut silleen, että jos ajatellaan, että miten ihmisen toiminta ja sitten omakuva ovat kytköksissä toisiinsa, eli että milloin syntyy kognitiivinen dissonanssi, jos syntyy, niin jos mä joka päivä teen jonkun asian, joka päivä käynnistän tietokoneen ja siellä käynnistyy Linux käyttöjärjestelmä, niin hankalahan sen on kuvitella, ettei etteikö sillä olisi jotain vaikutusta siihen minäkuvaan. Siis ihan puhtaasti sen ajankäytön ja altistuksen kautta, et se vaatii melkoista zen-mielenlaatua jotenkin ajatella tai ehkä pitää jopa hakea semmoinen hyvin tarkoituksellinen vastareaktio, että no hyi saakeli, nyt minut pakotetaan käyttämään tätä ohjelmistoa, mutta oikeasti minä olen erilainen ihminen. Mutta ei siihen mun mielestä tosiaan tarvita tavallaan sitä altistusta ja valtavaa aikamäärää isompaa syytä, et et koska muuten joutuisi koko ajan ajattelemaan, että et onpa aika tyhmää, että mä teen tätä asiaa, mistä mä en pidä. Eihän se meillä muillakaan elämänalueilla pidä, että et jos jatkuvasti joutuu tekemään jotain, mistä ei tykkää, niin tota vähintään sitä purnaa hirvittävästi tai sit alkaa kehitellä jotain pakosuunnitelmia. Et et varmaan se valuu tavallaan se jopa tahattomastikin tehty valinta sitten jollain tavalla identiteettipalaseksi. **[15:30] Panu Räty:** Niin ja se identiteettihän varmasti, jos ajattelee vielä edelleen tällä tota samalla samalla samalla tasolla, mutta identiteettihän on tavallaan nehän muuttuu. Ja tavallaan että voidaan yksi pointti tästä on se, että ne identiteetit muuttuu ja muuttuu nimenomaan sen kun valintojen kautta. Että ja tuolla ihminen rakentaa itseään myös niiden kautta uudelleen ja uudelleen. Et ne eivät ole, ne on hetkellisiä, ne on hauraita ja ne voi muuttua. **[16:01] Olli Sulopuisto:** Niin, mut sitten taas ohjelmistojen ja miksei nyt laitteidenkin kohdalla. Siinähän on semmoinen homma, että kuten sanoit, niin niihin liittyy yleensä se tarve saada joku ongelma ratkaisua ratkaistua. Ja sit tästä seuraa semmoinen asia, joka ei ole musta toimittajaloukku, vaikka sitä voisi ehkä niin kuin silmiä siristämällä myös semmoseksi kuvailla, vaan se, että no, jos mulla on joka päivä ratkaistava joku ongelma ja mä osaan ratkaista sen tällä mulla nyt käytössä olevalla tekstinkäsittelyohjelmalla tai taulukkolaskentaohjelmalla, niin en mä halua vaihtaa. Siis tavallaan, että olen rakentanut jonkun monimutkaisen makrokikkareen Exceliin, niin en mä nyt halua nähdä sitä vaivaa, että mä opettelisin tekemään sen vaikka jossain muussa ohjelmistoympäristössä tai tekisin sitä Python-koodia tai mikä ikinä se valinta voisi ollakaan. Ja sehän ei liity siihen, etteikö sitä ongelmaa saisi ratkaistua myös toisella tavalla, vaan siihen, että ensisijaisesti mulle on tärkeätä, että ongelma ratkeaa, toissijaisesti mä en halua käyttää yhtään enempää aikaa sen miettimiseen, jolloin mä mä pitäydyn tässä tietyssä ohjelmistossa. Ja sit varmaan taas se synnyttää semmosia jännittäviä palautelooppeja, joissa tota tavallaan jos sanotaan nyt henkilö nimeltä Panu Räty esimerkiksi ilmestyy paikalle, alkaa kurkkia olan yli ja kattoo silleen, että aijaa, että sä teet tän homman jostain syystä nanotextieditorissa, että onpa kummaa. Eikö olisi paljon järkevämpää käyttää VI:tä, koska siinä on näitä pikanäppäimiä. **[17:21] Panu Räty:** Kyllä, vismalleen näin. Minä edelleen olen hämmästynyt siitä, että Vim-pohjaisia tekstieditoreja ihmiset eivät käytä. Siis kaikki ihmiset. **[17:29] Kari Haakana:** Tällaisia paineita minä koen jatkuvasti ja näen. **[17:31] Olli Sulopuisto:** Kyllä. Mutta mikä se silloin siis Panu tässä tässä tapauksessa esimerkiksi, niin mistä siinä oikeastaan keskustellaan? Että sehän voi olla niin, että sä aidosti lähestyt sillä tavalla, että hei, minä autan sinua, että minä näen, että sinulla on ongelma ja nyt minä autan sinua säästämään aikaa, autan sinua ratkaisemaan tämän ongelman tehokkaammin, eikö vain? **[17:49] Panu Räty:** No kyllä ilman muuta. Että siinä on tavallaan jaan sitä sitä vähää hyvää, jota voin jakaa, että hei, tässä on tietoa siitä, että tästä **[17:59] Kari Haakana:** Tämä on vähän samanlainen ratkaisu kuin se, että näen näen, että ihminen kävelee vastaan kadulla farkuissa, niin menen kertomaan hänelle, että onpa sulla muuten aika paskan näköiset farkut jalassa, että ostaisit ne varustelekasta niin kuin minä. **[18:16] Olli Sulopuisto:** Sinne mahtuisi taskuihin enemmän tavaraa. Mutta Kari ihan kaikella rakkaudella, mä en ole ihan varma toimiko tää vertaus 100prosenttisesti tässä. **[18:24] Kari Haakana:** Hetkinen, hetkinen, koko koko tähänastinen ohjelma on siis perustunut sille vertaukselle, että että softat on vaatteita, mutta sit toisinpäin se jostain syystä ei toimi, niinkö? **[18:35] Olli Sulopuisto:** Kyllä, kyllä, kyllä. Ja nyt jatkaakseni tästä Panun esimerkistä, niin miten se toinen osapuoli, jolle suositellaan nyt sitten VI-tekstieditorin käyttämistä, niin miten se kuulee tai miten se reagoi siihen? Kuuleeko hän, että haa, pyyteettömästi siellä joku tuli tarjoamaan minulle apua vai että onko se perspektiivi toinen? **[18:50] Kari Haakana:** Mä voin kertoa miten se reagoi. **[18:52] Panu Räty:** Mutta tämä on juuri se, mitä minä en ymmärrä. kertokaa. **[18:57] Kari Haakana:** En en ymmärrä niitä ihmisiä, joille mä kerron, että ostakaa varustelekan farkut. Ei nekään ymmärrä. **[19:03] Olli Sulopuisto:** Ehkä ehkä se on juuri se, että kun siinä on samaan aikaan nyt monta eri motiivia ja sit vielä jos ajatellaan just tämmöistä vaihtamista, että jätän A ja otan B:n, niin silloin tuota neuvonantajan ja neuvonsaajan perspektiivit ehkä ihan täysin eivät täsmää. Mut otetaan sivuaskel. Puhutaan edelleen edelleen siitä, että miten näitä valintoja tehdään ja mitä ne valinnat kertoo, sillä musta tää on kiinnostava suunta mennä juuri tämä, että vaikka se ei näkyisi ulospäin, että mitä softaa mä käytän, niin mulle itselleni sillä voi olla hirveän suuri merkitys. Ja nytn onhan mahdollista, että mä esimerkiksi ajattelen, että no niin, että mä olen ihminen, joka haluaa räätälöidä ihan kaiken tästä ohjelmistosta, mitä mä käytän. Ja sitten mä otan käyttöön vaikkapa muistiinpano-ohjelmisto Obsidianin. Ja täähän on silleen se fiktiivinen esimerkki, että Panu sanoi mulle, että Obsidian on tosi hyvä ja mä rupesin käyttämään Obsidiania. Ja nyt on pakko myöntää, että mä käytän Obsidianin ominaisuuksista ehkä noin kahta prosenttia. Käytännössä mulle se on tekstieditori, jossa on sisäänrakennettu tiedostoselain. Mutta täähän ei ole se asia siis tämä ei ole se mitä mitä sanon sitten yön hiljaisina tunteina itselleni, vaan mä sanon silleen, että et vitsi, että mä oon kyllä semmonen ihminen, joka tarvitsee tosi monipuolisen työkalun ja onpa hyvä, että mä otin käyttöön tän Obsidianin, että se mun entinen järjestelmä, jossa mulla oli erikseen tiedostonhallintaikkuna ja sitten tekstieditoriikkuna, niin se oli ihan tosi paljon huonompi kuin tää nykyinen järjestelmä, jossa ne on molemmat samassa ikkunassa. **[20:33] Panu Räty:** Mä olen hämmästynyt, että olet obsidianista, koska **[20:38] Olli Sulopuisto:** Älä kerro henkilökohtaista ystävääsi herra Obsidiania. **[20:41] Kari Haakana:** Anteeksi, anteeksi, jos täältä kuuluu jotain näpytystä, mutta mun pitää pitää tää mäkki hereillä, koska se jostain syystä alkoi nukahtaa. Mutta siis **[20:48] Olli Sulopuisto:** Siihen on apuohjelma Caffeinate. **[20:50] Kari Haakana:** Mutta tuota tästä tulee mulle mieleen jotenkin sellainen käsite kuin itseään varten pukeutuminen, että tuota en todellakaan viestin näillä valinnoilla mitään kenellekään, vaan vaan sen sijaan, että pukeutuisin pieruverkkareihin täällä kotona, niin olen vetänyt nämä nahkachapsit jalkaani, koska olen ihminen, joka pukeutuu nahkachapseihin. **[21:15] Panu Räty:** Mutta mä ajattelen, se on tavallaan juuri sitä sellaista joku koneistaa ja tekee itselleen työkaluja, aivan samalla tavoin voin itse tehdä itselleni työkalut ja säätää ja optimoida sen juuri sellaiseksi kuin tahdon. Ja tavallaan ja kytkeä sen myös muihin ohjelmiin, että että voin avata pikanäppäimellä näps ja se aukeaa VS-koodissa, jossa voin kirjoittaa, jatkaa sen kirjoittamista ja käyttää siellä Neovimiä itse asiassa sen järjestelmän sisällä. Että tavallaan tavallaan että voi tehdä semmoisen ympäristön, joka palvelee juuri niitä tarkoituksia, joita toivoisin palvelevan. **[22:01] Olli Sulopuisto:** Niin siis mä ajattelen, että ehkä tässä nyt sitten sellainen ero sinne fyysisen maailman puolelle tulee, että toisaalta, jos mä ajatellaan, että jos olisi ihminen, jonka tehtävänä olisi valmistaa fyysisiä asioita, ja minähän en tästä mitään tiedä, koska olen elämässäni tehnyt kaksi viikkoa lapiohommia, siitäkin oli puolet itse sairaana jo, niin niin niin niin niin kyllähän siinä tiedätkö, jos joka päivä joutuisi käyttämään huonoa vasaraa tai huonoa poraa, niin kyllähän se ärsyttäisi. Sitten olisi vähän silleen, että Makitat pitäisi olla. Et et että nyt nyt pomo, että hankipa meille Makitat ja sit kyllähän se onhan siinä joku vaihtoehto olemassa. Se on ehkä hidasta tai ehkä se pitää tehdä koko firman tasolla tai ainakin väliportaassa, mutta tottakai voi valita vaikuttaa siihen työkaluun, mikä on käytössä jollain tavalla. Mut sit taas ohjelmistopuolella jos me ei puhuta noista kaikkein heveimmistä työkaluhjelmistoista, vaan vaan just jostain arkisemmista jutuista, niin niissähän on se hauska puoli, että sen vaihtamisen rahakustannus voi olla pienempi tai se on tavallaan mahdollista, koska siis ne voi vaikka käyttää semmosia tiedostoformaatteja, jotka on keskenään yhteensopivia, joten mä voin lopettaa yhden ohjelman käytön ja ottaa toisen ohjelman siihen tilalle ja että mä en joudu aloittamaan kaikkea alusta. Ehkä joudun opiskelemaan jotain, mutta mä ajattelin, että siinä onn siinä on vissi ero tavallaan siihen vaihtamisen kustannuksiin, siis sekä rahakustannuksiin, että just tämmöiseen kognitiiviseen kustannuksiin softapuolella. **[23:16] Olli Sulopuisto:** Jos sitten puhutaan siitä, että ohjelmistot eivät näy ulospäin tai ohjelmistovalinnat eivät näy ulospäin, niin täähän on triviaalisesti vääräksi osoitettavissa oleva väite. Nimittäin siis jos ajatellaan nyt vaikka, että että saisitte sähköpostia Kari Haakanalta. Ja jos se on tullut osoitteesta [email protected], niin onko se sama tai eri asia ja millä tavalla se on sama tai eri asia, kuin jos se tulisi sähköpostiosoitteesta [email protected]? **[23:45] Kari Haakana:** No toi on ehkä äärimmäinen esimerkki, koska en tiedä vieläkö Hotmail osoitteet itse asiassa toimii. **[23:54] Olli Sulopuisto:** Ainakin muistaakseni ne forwardoi siis tonne liveen. Mä luulen, että se on domain on hengissä, vaikka itse se palvelu ehkä sinänsä ei. **[24:01] Kari Haakana:** Niin niin ja ja siis lähinnä lähinnähän toi kertoo siitä, että käyttäjä ei ole viitsinyt tai osannut vaihtaa allekirjoitustiedostoa ja tai ei käytä sitä sähköpostipalvelua jonkun sähköposti softan kautta, vaan vaan käyttää sitä mitä mitä sieltä nyt on Google sattunut. Siis tosta ei voi mun mielestä tosta esimerkistä ei voi tehdä hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta mä ymmärrän kyllä mitä sä yrität sillä sillä sanoa ja mä viittaan tavallaan siihen aiempaan, eli siihen, että että on tavallaan tietotekniikan käytön muotoja, jotka on yhteisöllisempiä kuin jotkut toiset, jolloin tän kaltaset distinctiot saattaa ikään kuin tulla näkyviin ja ja saattaa tulla syntyy sosiaalinen tilanne, joka vertautuu tilanteeseen yläasteen pihalla, kun tulee vääränlaiset housut jalassa kouluun. **[24:58] Panu Räty:** Niin onhan siinä tietty tommonen ero, jos se tulee vaikkapa Gmailistä tai jostakin tän tyyppistä ja sit se tulee vaikkapa Protonista, joka on kantamassa tämmöistä tietoturva. kyllä siellä joku tavallaan sitten näyttää alkamaan näyttää tän tyyppisiä eroja. **[25:15] Kari Haakana:** Niin tai ja sitten lisäksi tähän tätä voi käyttää sillä tavalla, että vaihtaa sen allekirjoitustiedoston siellä Hotmailissa silleen, että tämä tulee Proton mailista tämä maili, niin se on heti paljon uskottavampi, vaikkei Proton mailia käytössä. **[25:28] Olli Sulopuisto:** Se on totta, että että from header sitä ei tarkasteta, joten sen voi vaihtaa. **[25:34] Panu Räty:** Tosin nykyään nykyään se aika usein ja monet sähköpostipalvelutarjoajat, jos se tulee tuolla tavalla väärennetystä, niin se ei välttämättä tule perille enää lainkaan. **[25:46] Olli Sulopuisto:** Niin, mutta kyllä sen DKIMinkin saa koulutettua siihen siis pitää vaan sanoa, että lupa on olemassa tähän. Mutta otetaan vastaavanlainen esimerkki. Jos saatte uuden ystävän, kuvitellaan tämmönen hauska tilanne. **[25:59] Kari Haakana:** Uuden ystävän saan. **[26:02] Olli Sulopuisto:** Kiitos Kari. Ja vaihdatte puhelinnumeroita, mutta koska olette aikuisia ihmisiä ja internetissä kasvaneita, niin ette te tietenkään tekstiviestejä lähetele tai soita, vaan te käytätte pikaviestiohjelmaa. Ja sitten te kokeilette, esimerkiksi tässä, niin mikä on ensimmäinen sovellus, minkä avaisitte, jos tämä tapahtuisi Suomessa, että saatte joltain ihmiseltä puhelinnumeron? **[26:21] Kari Haakana:** Onko tämä onko tämä niin sanottu trick question? **[26:24] Olli Sulopuisto:** Ei, tämä ole mikään trick question. **[26:25] Kari Haakana:** No niin varmaan siis WhatsAppia. **[26:28] Olli Sulopuisto:** Kyllä. Tarkoitan WhatsAppia. No nyt kuvitellaan, että te näpyttelette, copy-pastetatte sen numeron WhatsAppiin ja sit että häntä ei löydy sieltä WhatsAppista. Eli muistetaan tilanne. Hän on siis erikseen antanut teille puhelinnumeronsa ja ja kertonut, että minulla on älypuhelin tai siis ei se ole sanonut sitä, mutta oletatte, että on. Mä yritän keksiä tosi monimutkaisen esimerkin sen takia, että tekstari ei toimi, mutta pointti on siinä, että se ei löydy WhatsAppista. No sitten kokeilette silleen, mitä mitä palveluita kokeilisitte seuraavana? **[26:50] Kari Haakana:** No Signaalia varmaan, jos WhatsAppista ei löydy. **[26:52] Olli Sulopuisto:** No niin. No hän löytyy Signaalista. Onko onko hän tässä lähettänyt nyt jonkinlaisen hehe signaalin siitä, millainen ihminen hän on tällä valinnallaan? **[27:04] Kari Haakana:** Sanoisin, että on. Sanoisin, että on, koska koska Signaalin valitseminen pikaviestikeinoksi, niin niin tota kertoo kyllä, että kyseessä on paranoide hullu. Ja ja tuota Niin, kyllä. **[27:23] Panu Räty:** Niin itse asiassa sanoisin, että että ei ja tänään viimeksi kuulin tänään viimeksi sain olin tilanteessa, jossa minulle sanottiin, että voit ottaa minun yhteyttä joko WhatsAppin tai Signalin kautta. Että **[27:37] Kari Haakana:** Haluan täydentää äskeistä lausuntoani, kyseessä saattaa olla myös toimittaja. Mutta ne ei sulje toisia pois. **[27:44] Olli Sulopuisto:** Mutta ajatteletteko te siis, että okei, tämä on ikään kuin joku nyt todella pitkän rationaalisen pohdintaketjun päästä tai tai kautta syntynyt valinta vai onko silleen, että okei, toi on sellainen tyyppi? Siis että onko siinä tavallaan sellaista, miten mä nyt sanoisin, ei järkivalintaan liittyvää informaatiota ja nimenomaan siis signalointia siitä, että millainen ihminen hän haluaa olla? **[28:07] Kari Haakana:** Mä sanoisin, että signaalin valitseminen mieluummin kuin WhatsAppin valitseminen edellyttää kyllä käyttäjältä jonkinlaista ajatusprosessia. Siis se WhatsAppin valitseminen on on itsestäänselvyys. Ne on ne samanlaiset farkut, jotka kaikilla siellä yläasteen pihalla on. Signal on se, että vedänpä kuitenkin nämä nahkachapsit tänne yläasteen pihalle päälle. **[28:32] Olli Sulopuisto:** No kokeillaan siis sama ajatusleikki uudestaan. Tapaatte uuden ihmisen, vaihdatte puhelinnumeroita, kokeilette tavoittaa häntä WhatsAppista ja kas, sieltä löytyy WhatsApp-yhteystieto. Minkälaisen valinnan hän on tehnyt? Koska siis varmaankin voidaan Suomessa ajatella, että WhatsApp on ikään kuin oletusarvo ja kaikki on siellä. Mutta kyllähän nyt lapsikin sen tietää, että oletusarvojenkin hyväksyminen on valinta ja se kertoo meille tästä ihmisestä jotain. Eikö vain pojat? **[28:58] Kari Haakana:** Totta kai se on valinta, mutta se on valinta samalla tavalla kuin ne ne kaikki muut farkut. Siis et ei se se on mä sanoisin, että se on pienempi valinta. Se ei vaadi tietoista ajatustyötä siinä mielessä, että mikä mikä on sellainen väline, joka turvaa vaikkapa nyt sitten tietoturvani mahdollisimman hyvin. Siis se on se on pienimmän vaivan tie, se on pienimmän kitkan tie. Se on se on valinta, joka toimii suurimman osan kavereita tai tai kontakteja kanssa se WhatsApp. Et et siis tietenkin se on valinta, mut siihen liittyy vähemmän valintaa kuin signaliin. Näin mä sanoisin. **[29:41] Panu Räty:** Niin ja sit tietenkin ihmiset ilmaisevat itseään valinnoilla, mutta WhatsApp on taas semmoinen, siitä on tullut jonkinlainen valtakunnan yleisviesti, että se on kaikilla joka tapauksessa. Ja sen lisäksi sitten meillä voi olla spesiaaliviestimiä spesiaalitarkoituksiin tai semmosia, mitä me itse preferoimme syystä tai toisesta, esimerkiksi tietoturvatarkoituksia tai muissa. **[30:04] Olli Sulopuisto:** Ehkä toinen tapa muotoilla tää asia väitteeksi olisi, että mä luulen, että kun me puhutaan ohjelmistovalinnoista ja sit ihmisistä, jotka näkee vaivaa sen eteen, että he pohtii minkä ohjelmiston he valitsee, että he on tosiaan sellaisessa elämäntilanteessa, se on mahdollista. Heillä on yleensäkään mielenkiintoa edes pohtia näitä vaihtoehtoja, niin tästä syntyy semmoinen diagrammi, jossa on päällekkäisiä pallukoita ja sit ikään kuin sinne niitten leikkauspisteeseen jää semmoinen ihminen, joka todellakin sanoo, että minä operoin puhtaan järjen varassa kuin joku valistusajan filosofi ja että te ette voi päätellä näistä minun valinnoistani mitään muuta kuin sen, että ne ovat teknologisesti ylivertaisia. Ja sit mä haluaisin vaan sanoa, että tämähän ei pidä paikkaansa. Ihan samalla tavalla se, että käyttää sitä ohjelmistoa, mitä muutkin käyttää, niin se on valinta, mutta ja siis se on valinta, jossa painavat muutkin kuin jotenkin teknologiset optimointiargumentit. Ja samalla tavalla se, että nyt valitsee sit käyttää vaikkapa signaalia tai tai enpä muista milloin olisin viimeksi saanut PGP allekirjoitetun tai siis salatun sähköpostin, niin niin kyllä siihen aika paljon tihkuu sitä identiteettiä ja ja tota muuta mukaan. Et ei vaan ole mahdollista olla viestimättä. Ihan samalla tavalla kuin ihan sama mitkä vaatteet pukee, niin se on valinta. Siis tavallaan ei voi pukeutua sillä tavalla, että sanoisi, että minä en lähde mukaan tähän peliin, jossa vaatteet signaloivat jotain. Jos pukeutuu välinpitämättömästi, jos käyttää likaisia tai rikkinäisiä vaatteita, niin silloinhan se lähettää sen viestin, että minä olen ihminen, joka ajattelee, että sillä ei ole väliä miltä näytän. Mutta se on jälleen, se on valinta siinä missä missä sekin, että pukeutuu jotenkin sävy sävyyn ja huolellusti. **[31:48] Kari Haakana:** Täältä viestinnän apro-tasolta niin kuin muistutan siitä, että että viestintä on paitsi paitsi sen viestin lähettämistä, niin myös sen vastaanottamista. Sä voit lukea joitakin intentioita siihen, että minulla on päälläni nahkachäpsit tai että minä käytän Obsidiania ja ja sanoisin, että tässä kohtaa ven leikkauskohta on merkittävä iso, mutta tuota, mutta mutta voit siis lukea tämmösiä, mutta voit myös lukea näitä signaaleja aivan väärin. **[32:16] Olli Sulopuisto:** Kyllä ja tottakai distinctio käsitteeseen, jota tässä nyt olemme tansahdelleet sen ympärillä, mutta sanotaan ruma sana, niin kuin se on. Niin siihen siis liittyy se, että tekemäni kulutusvalinnat, sanotaan nyt vaikka näin, niin minä haluan, että te ymmärrätte niistä jotain. Minä olen ihminen, jolla on kovakantisia kirjoja, minä olen ihminen, joka ostaa jazz-levyjä vinyylillä ja kuuntelee niitä. Minä olen henkilö, joka juo viinejä, joita ei saa alkosta. Niin näähän ei jälleen ole ikään kuin pelkästään järkivalintoja, vaan kyllähän mä nyt haluan, että muut ihmiset ajattelevat minusta tietyllä tavalla kun nämä valinnat huomataan. Ja tietysti toivon vielä, että ei tarvi itse tuoda sitä esille, koska se olisi junttimaista. Että olisipa ihanaa, kun muut spontaanisti huomaavat, että Herranjumala, onpa hänellä hyvä maku. Hän juo viinejä, joita ei saa alkosta. **[33:08] Panu Räty:** Mutta kyllä mä silti uskon siihen, että esimerkiksi esimerkiksi ohjelmiston valinnoissa niin on kuitenkin tavallaan semmoisia valintoja, joilla ei pyritä viestimään ulospäin, jotka jäävät sinne tavallaan se Jatsulevy, jota kuunnellaan siellä kotona hiljaa niin että naapurikaan ei välttämättä kuule sitä Eihän sellainen ole sallittua. Niin tavallaan että eivät viesti ulospäin. Ne voivat viestiä niin kuin henkilölle itselleen, pitää tavallaan liittyä välittömästi hänen identiteettiinsä, mutta ne eivät aina ole tässä on nimenomaan se, että se ei ole aina sitä viestiä sinne ulospäin siitä huolimatta, että mitä nämä kulutusvalinnat ikään kuin heijastavaisivat rysty aukaisivat sinne ulospäin. **[33:57] Olli Sulopuisto:** Niin ja tää meidän keskusteluhan siis sai kipinänsä Omokin Oerin tai Omerun blogauksesta, jossa hän pohtii näitä näitä samoja teemoja ja siinä oli mun mielestä hauska huomio, joka liittyi tuohon, että et et no se Obsidian nyt sattuu olemaan siinä se esimerkki vaan pahoillani, että tää on tämmöistä maksamatonta mainontaa sille. Mut et hän esittää musta semmoisen hauskan näennäisristiriitaisen väitteen, että Obsidianhan tuntuu ohjelmistolta, joka olisi open sourcea, mutta se ei ole. Siis jotenkin, että kaikki sen valinnat, tavallaan miltä se käyttöliittymä näyttää, se, että sitä voi räätälöidä niin paljon, se, että siinä on pohjalla markdown-tiedostot, jotta et jää toimittajalukkoon niitten kanssa, vaan voit vaihtaa toiseen, niin sehän kaikki henkii semmoista, että että tämä voisi olla vapaata ohjelmistoa ja tätä ohjelmaa käyttävät ihmiset, jotka välittävät siitä, että minkälaisia henkilökohtaisia vapauksia heillä on, mutta he itse asiassa käyttävät siinä silti proprietari softaa. Et et jopa se itsellekin lähetetty viesti voi olla, miten mä nyt sanoisin, ristiriitainen. **[34:58] Panu Räty:** Kyllä, tuo on erittäin totta. Obsidian on siinä mielessä ristiriitainen aivan, se on niin se on todellakin se ei ole avointa lähdekoodia, mutta sen ympärillä on valtava yhteisö, joka tuottaa sitä tavallaan siihen lisäpalikoita ja käyttäjä voi itse rakentaa siitä käytännössä melkein minkälaisen, mitä hän siitä haluaa saavan aikaan. **[35:23] Olli Sulopuisto:** Hyvä. Päätetään varsinainen keskustelu siihen, että jos kuten on käynyt ilmi, niin Kari ei nyt usko ensinnäkään, että mitään valintoja on oikein olemassa. Panu uskoo siihen, että kaikki nää valinnat on tehty puhtaasti toiminnallisuuden perusteella ja minä taas jotenkin sanon, että me ollaan kaikki semmosia just seitsemäsluokkalaisia finninaamaisia, epävarmoja ihmisiä, jotka ei mitään muuta tehdäkään, kun halutaan kuuluu joukkoon, niin onko teillä mitään sellaista tietoteknistä valintaa, jota te häpeätte? Siis nimenomaan siinä mielessä, että ajattelet, että jos mä kertoisin muille, että mitä laitetta tai palvelua X mä käytän, niin sit siitä tulisi, se olisi noloa ja siitä tulisi pahaa silmää. Vai voitteko ylpeästi kertoa kaiken? Tietenkin jos te teette rikoksia, niin älkää nyt sitä herranjumala tunnustako vaan siis tarkoitan nimenomaan että et vähän silleen noloista syistä on jäänyt joku että voiko olla nolo jostain softasta? **[36:13] Panu Räty:** Koska mulla on yksi varmaan heti mieleen, mutta niitä varmasti löytyy koneelta niin paljon kaiken. **[36:22] Kari Haakana:** Mäkin mielelläni kertoisin jonkun nolon softan, mutta kun mä tässä tässä selaan, niin en kyllä kyllä näistä erota semmoista, että **[36:37] Olli Sulopuisto:** Sä et esimerkiksi ajattele, että Chromen käyttö kertoo, että sä hyväksyt sen, että Google kerää sun tietoja ja mainostaa hirveästi internetissä ja muuttivat siellä just vielä manifest rajapinnan tukea sillä tavalla, että moni vanha lisäosa lopetti toimimisen, koska siitäkin tääkin on semmoisia asioita, jotka herätti nörttipiireissä kuohua ja sit jengi oli silleen, että no pitäisikö vaihtaa selainta? **[36:59] Kari Haakana:** No en siis mun mun tekosyy on on jälleen kerran se, että et työympäristössä Chrome on on kaikkein kaikkein helpon valinta, kun muutenkin käyttää Googlen työkaluja. Mut se on ehkä sekin on enemmän tottumuskysymys, mutta en mä en mä pysty oikein pitämään Chromen käyttöä jotenkin häpeällisenä, koska ilmeisesti mä oon jo niin vanha, että kaikki tämmöiset Mikään ei enää häpeä. Siis kalsarit jotenkin väärinpäin päällä ja vähän pilkottaa housut. Mikään ei tunnu enää miltään. Ei en kyllä keksi oikein semmoista häpeäsoftaa. **[37:25] Panu Räty:** Mut mikä tämä Olli tämä sinun häpeäsi oli? **[37:36] Olli Sulopuisto:** No siis täähän on tämmöistä ihme metahäpeää, koska oikeasti se ei ole edes mikään ihmeellinen juttu, mutta siis mä käytän kaikkein eniten nix-ympäristöissä Jed editoria. Siis en Nanoa, en Joea, en VI:tä, en Emaxia, vaan Jediä. Ja sekin on just tämmöinen, että joskus 25 vuotta sitten syystä tai toisesta, varmaan että sekä VI että Emax oli liian monimutkaisia ja sit tota Nano ja mikäs se edeltäjä olikaan? Pico. Ne oli ne ei ollut cool. Tavallaan että se oli selvää, että kun mäkin opiskelin tietojärjestelmätiedettä kuitenkin, että no ei nyt voi käyttää tota ihan toi on tommonen Dorken editori, että Pinessä käytetään tätä tekstieditoria, että se ei käy. Ja se Jed on siis riittävä useampiin hommiin, mutta se miten se häpeä tulee mulle esille on se, että jos mä otan käyttöön uuden laitteen nyt vaikka on noita Open WRT reitittimiä tässä purkanut ja niihin asentaa asentaa sitten perusjärjestelmän, niin siinähän ei ole sitä Jed editoria. Siis tavallaan siellä on yleensä ehkä nano nykyään tulee aika pienissäkin Linuxeissa mukana. Ja sit mun pitää valita, että no okei, mä joudun nyt joka tapauksessa asentamaan tähän jonkun tekstieditorin. Niin että mä voisin asentaa siihen Emaxin tai mä voisin ruveta käyttämään sitä VI:tä tai Vimiä tai neovimiä. Se ei, mä haluan käyttää sitä Jediä, jota mä oon käyttänyt aikaisemminkin. Ja toki tää nyt on se taksonomisesti, tämä on se kohta, että olen tottunut siihen. Mutta kyllä mulla joka kerta, silloin kun mä erikseen valitsen, että nyt mä asennan tän ohjelmiston, niin sit mulle tulee vähän semmonen olo, että pitäisiköhän mun vaan luopua tästä? Pitäisiköhän mun opetella käyttämään sitä VI:tä, kun se on valmiina? Ja sit mä asennan sen jedin ja käytän sitä ja ihan pikkusen häpeän itseäni, mutta saan ongelmani ratkaistua. **(Musiikkia)** **[29:24] Olli Sulopuisto:** Vikasietotila on valinnut, että jokainen jakso päättyy kolmeen palikkaan, jotka toivottavasti herättävät teistä tunteita. Näistä useimpia ei ole valittu rationaalisin perustein, paitsi ohjelmistosuoritus, jonka Panuräty kertoo. Ja nämä ovat aina ainoastaan ja täysin puhtaasti järjellä valittuja. **[29:44] Panu Räty:** Kyllä, juuri näin. Portmaster suomeksi lausuttuna. on tämmönen avoimen lähdekoodin tämmönen palomuuria verkkomonitorointityökalu. Ja se tarjoaa työkaluja siihen, että sä voit valvoa vähän sun mitä sieltä sun koneelta liikkuu. Eli hallita ja valvoa niitä sun tietokoneen verkkoyhteyksiä. Se antaa aika tarkan näkymän vielä sovellus- ja palvelukohtaisesti niin yhteyksiin ja mahdollisuuden säätää niitä aika tarkasti. Ja tätä voi ja siis graafissa käyttöliittymässä. Et tietenkin osa näistä yhteyksistä tapahtuu siis sovelluksen sovelluksen tekevät päivityksiä, mutta hyödyllisiä tehtäviä siellä taustalla. Osa voi olla vähän tarkoitettuja. Siis voi vähän pitkiä sitä, että mitäs siellä nyt tapahtuu. Ja sit tässä on myös tavallaan tän seurannan lisäksi, niin tässä on semmosia perusominaisuuksina semmosia, että voi valita DNS nimipalvelimien välillä ja tota asettaa myös vähän filttereitä seurannan tai telemetrian tai mainosten tai muiden asioiden estämiseksi. Että on täysin ilmainen peruskäytössä tai ilman ohjelmisto. Se tekee tuotot sitten niillä on omia maksullisia lisäominaisuuksia, joissa tota tarjoaa esimerkiksi tämmöisiä vähän VPN-mustavaa reitittämistä. Sä voit reitittää niitä yhteyksiä toiselta tavalla ja muita tämmöisiä lisäominaisuuksia, mutta Portmaster Windowsille ja Linuxille ja Macille. Tällainen. **[31:29] Olli Sulopuisto:** Mä voisin kertoa tämmöisestä ilahduttavasta asiasta, joka on ohjelmistojen ilmoitukset. Tästäkin me ollaan ränntätty aiemmin Vikasietotilassa, mutta mähän oon kääntänyt kännykästä käytännössä kaikki ilmoitukset pois päältä. Siis ihan jotkut yksittäiset ohjelmat tyyliin pysäköintisofta saa sanoa, että hei nyt on kohta loppumassa pysäköintiaika, että laitapa lisää sinne sisään. Mut syystä tai toisesta eräs maailman johtavista ATK-yhtiöistä, jonka nimi alkaa G:llä ja loppuu Oogleen, niin tuota istuin Mikähän se on? Se on se on hankala veikata mikä se on. Se on Google. Istuin himassa etätyöpäivänä, kello tulee 10.59, siis ei 11, vaan 10.59 ja kännykän näytölle ilmestyy, lukitulle näytölle ilmestyy yksi ilmoitus, se on Google Mapsistä ja siinä luki, että haluatko syödä kuin paikalliset? Eli siis olin kotona paikassa, jonka olen eksplisittisesti tuossa samassa sovelluksessa merkinnyt kodikseni. Ja Google Maps lähettää mulle ilmoituksen, että haluatko tietää, että mitä ravintoloita tässä lähellä on. Ja se ei ole siis lähettänyt sitä aikaisemmin. Tässä on monta asiaa. Mä en tiedä mikä, että onko niillä joku tota kvartaalin interaktiomäärätavoite tai semmonen, että siellä on nyt tuotetiimissä sitten päätetty, että nyt pannaan tämmönen toiminto tähän. Mutta että jumalauta, kai sen firman pitäisi tietää jotain minusta. Esimerkiksi se, että siis että missä mä käyn syömässä ja muuta, niin mikä mikä mikä mikä on tämä ilmoitus? Haluatko syödä kuin paikalliset? Kotona niin no minähän syön paikalliset kotona niin. Kyllä. Hyvin kummallista siis ei silleen häiritsevän kummallista vaan mä en oikeasti ymmärrä, että miksi se tuli. Ja se olisi joka viikko mä tajusin, mut ei oo ikinä tullut aiemmin tota ja nyt se tuli. **[33:04] Kari Haakana:** Mä mä luulen, että tää on pienessä mittakaavassa sama ongelma kuin Googlella on on ikään kuin eri sovellusten välillä. Eli eli sovellukset ei oo tavallaan tietoisia toisistaan tai tietoisia toistensa ominaisuuksista, että vaikka on vuosikaudet käyttänyt jotakin hakua vaikkapa, niin se ei millään tavalla näy mun maps-tuloksissa tai tai tai näin, niin mä luulen, että toi toi siiloutuminen on siirtynyt jo jokin aika sitten näiden tuotteen sisälle. Juuri niin, elikkä että se se suosittelusiilo ei tiedä mitään siitä siitä päivittäisestä mapsin käytöstä muuten, vaan se pistää sieltä vaan ihan pokkana tommosia. Ai kaikille kenkää, kaikille kenkää. **[33:50] Kari Haakana:** No en tiedä informatiivisesta, mutta tuota suosittelen lukemaan MIT Technology Review julkaisun jutun, joka käsittelee tällaisia AI-botteja. Juttu on helmikuulta peräisin, elikkä jo hieman vanha toisin kuin ne AI-botit, joita se käsittelee. Nimittäin tässä kerrotaan tällaisesta firmasta nimeltä Botify AI, jonka idea on siis se, että sinne voi käyttäjät luoda ikään kuin tämmösiä tekoälyllä toimivia keskustelubotteja. Ja ja tuota tämän jutun clue on se, että sinne on luotu myös tällaisia botteja, jotka kertovat olevansa alaikäisiä ja sen lisäksi lähettävät herutteluviestejä ja kuvia käyttäjille eli eli ikään kuin alaikäis tekstii ei nyt ehkä aivan pornoa, mutta mutta siellä rajoilla liikutaan. Ja ja tota tää tää herättää kaikenlaisia, miten mä nyt sanoisin hieman epämiellyttäviä ja ja tuota tunteita ja ja kysymyksiä ja tietysti tää on osa laajempaa keskustelua siitä, että miten meidän pitäisi suhtautua sellaiseen tekoälyn luomaan kamaa, joka joka jonkin muun kuin tekoälyn luomana saattaisi olla laitonta tai tai vähintäänkin eettisesti epäilyttävää, niin onko se onko se sitten ok, jos jos se onkin tekoälyn luomaa ja ikään kuin sitä kautta ei ei olekaan olemassa varsinaista konkreettista uhria. Näitä pääsee näitä asioita pääsee kelailemaan, kun lukee jutun, jonka otsikko on AI companion site is hosting sexually charged conversations with under age celebrity bots. Linkki löytyy shownotesista, mikäli et nyt samantien kirjoittanut tätä muistiin. **[35:57] Olli Sulopuisto:** Hyvä. Tällaisilla eväillä Vikasietotila lähettää teidät käymättömille korpimaille. Palaamme, kiitämme siis teitä seurastaanne. Nyt oli taas monikkojakso. Näin välillä on yksikköjakso, mutta tänään kiittelen monikossa. Siis kiitämme teitä seurastaanne ja palaamme asiaan seuraavassa jaksossa. Siihen asti kaikkea hyvää ja moi moi. **[36:18] Panu Räty:** Moi moi. **[36:19] Kari Haakana:** Heippa. **(Musiikkia)**