Älä rakastu tekoälyyn

**[Musiikki alkaa]** **Panu:** Mä luulen, että siellä on myös niinku evoluutio taustalla, että se on niinkun… **(Naurua, musiikki voimistuu)** **Kari:** Hei, psykologia. Näyttää siltä, että olet rakastunut taloon. Se johtuu siitä, että kivikaudella ihminen oli suunniteltu… **(Musiikki)** **Olli:** Tämä on Vikasietotila, internet-talkshow, joka kysyy tänään hyvin tärkeän kysymyksen Euroviisuvoittaja herra Lordin sanoin: *Would you love a monster man?* Lupaan, että tämä avautuu teille aivan hetken päästä. **(Naurua)** **Olli:** Tähän pohjustukseen reagoivat kotistudiossaan äänittävä, Sennheiserin kuulokkeet päässään oleva… **Panu:** Panu Räty. **Olli:** Sekä myös valtavalla riemulla ihmismäisesti ihan täysin Voight-Kamp-testin läpäisten tähän reagoi podcastaajamme, jonka kuulokemerkistä en ole varma. **Kari:** Ne on Sonyt. Viime kerralla sä tunnistit ne jotkut täysin apokryfiset Sennheiserit. **Olli:** Totta kai. Mutta kuka sä olet? **Kari:** Minä olen Sony. Minä olen Kari Haakana. Päivää vaan! **Olli:** Minä olen Olli Sulopuisto, ja minä en missään tapauksessa ole kolme kielimallia päällekkäin trenssitakissa, vaan minä olen ihan oikea ihminen. **Olli:** Niin, maailmalta on kantautunut huhuja siitä, että ihmiset ihastuvat ei pelkästään hirviömiehiin, kuten 20 vuotta sitten Euroviisujen tienoilla suunnilleen kysyttiin, vaan tietokoneohjelmiin. Ja pois se meistä, että me menisimme kenenkään käytöstä tulkitsemaan, mutta Kari, oletko sinä ikinä rakastunut tietokoneohjelmaan? **Kari:** No, en. En, en kyllä tietokoneohjelmaan. Tai sitten voi tietysti olla, että minua on on huijattu, mutta käsittääkseni en. **Olli:** Niin, koska nyt kuitenkin ihmiset ovat raportoineet, että he tykkäävät hirveästi jostain tietystä, yleensä kielimallipohjaisesta asiasta. Ja se voi olla välillä siis, se voi olla hahmo, se voi olla joku tämmöinen ihan niinku avatar-pohjainen, kun nyt on ollut näitä kaiken maailman AI-tyttöystäviä, AI-poikaystäviä. Ja sitten kiertää kiertää TikTokit ja Insta-reelsit täynnä semmoisia kuvakaappauksia ihmistä kertomassa, että menin juuri naimisiin tässä AI-poikaystäväni kanssa. Siis mä näin eilen semmoisen, jossa tota, se oli nainen, oletettavasti vielä heteronainen, joka oli postannut, että hän oli mennyt kihloihin ja tota, oli kysynyt poikaystävältä, että millaisen sormuksen haluaisi, ja sit se oli niinku sanonut, mikä on sen suosikkiväri ja hän oli teettänyt, tämä nainen sitten, sen sormuksen itselleen. **Olli:** Ja aika usein näissä jutuissa on mun mielestä no vähintään ihmettelevä sävy, mutta ehkä myös sanoisin, että toruva sävy. Ja nyt mä oletan, että että vuosikausia metsätemppelissä meditoinut Panu Räty voi kertoa meille, että miten tämä itse asiassa ei ole millään tavalla kummallista käytöstä, että jos ihminen tietokoneohjelmaan ihastuu. **Panu:** Niin siis tässähän on taustalla antropomorfismi-niminen käsite. Tarkoittaa siis tällaista, niinkun, että me annamme tämmöisille ei-inhimillisille olioille ja ne voi olla myös esineitä, eläimiä, vaikkapa autoja, mitä tahansa tällaisia, niin me annetaan niille, tavallaan nähdään ikään kuin tämmöiset ei-inhimilliset oliot inhimillisinä tai annetaan niille tämmöisiä niinkun ominaisuuksia. **Panu:** Et se on niinku tämmöinen niinku tavallaan eräänlainen niinku harha, että me aletaan kuvitella näillä niinku objekteilla olevan jotakin tavallaan omia aikomuksia tai omia tuntemuksia tai jotain tän tyyppistä, vaikka niillä ei ole tietenkään mitään tietoisuutta. Ja hyvin semmoisia niinku arkisia esimerkkejä voi hakea jo historiasta tai tavallaan siitä, miten me ollaan suhtauduttu niinku järjestelmiin tai koneisiin tai laitteisiin, että ei ole sattumaa, että… **Olli:** Kari tykkää tankeista. **Panu:** Niin, Kari tykkää tankeista. En tiedä, onko Kari antanut tankeille lempinimiä, että "Hei sinulle!" **Kari:** Voi… **Panu:** "Hei Ursula!" tai mitä tahansa ne voisikin olla. Mutta tää antropomorfismi on siellä taustalla. Ja tämähän tarkoittaa tietenkin, kun mennään sitten kohti tällaisia vuorovaikutteisia järjestelmiä, niin tämähän muuttaa tän pelin täydellisesti. Että ne järjestelmät itsessään jo ruokkivat tätä mielikuvaa siitä, että hei, olen tekemisissä olennon kanssa, jolla on omia näkemyksiä, jolla on ehkä, ehkä jonkinlainen tietoisuuskin. **Olli:** No tää on mun mielestä nyt ensimmäinen kiinnostava kysymys tässä, eli että onko siinä siis oikeasti tapahtunut joku laadullinen ero tai tämmöinen suuruusluokkahyppäys? Koska tässä yhteydessähän aina pitää tuoda esille Eliza, niinku varhainen, puolivuosisataa vanha, hyvin yksinkertainen chattiohjelma, terapeutti, joka bongaili jonkun verran käyttäjän kirjoittamia avainsanoja ja sitten lähetti ne takaisin. Että jos kirjoitti, että "Minulla on vaikeaa isäni kanssa", niin se kysyy, että… Anteeksi, se *ei* kysy, vaan sen jälkeen tietokoneohjelma ottaa tämän syötteen string-muuttujaan ja sitten tulostaa ruudulle toisen stringin, jossa lukee: "Miksi luulet, että sinulla on vaikeaa isäsi kanssa?" Ja tästä on ainakin niinku apokryfisiä raportteja siltä ajalta, että ihmiset tosiaan jotenkin ihan täysin jäi koukkuun siihen. **Panu:** Kyllä, ja sehän on tavallaan, se oli niinku äärimmäisen simppeli järjestelmä viime kädessä, se oli niinku sääntöpohjainen. Se perustui niinku nimenomaan, niinku Olli sanoi, niin tämmöiseen niinku yksinkertaiseen niinku tavallaan avainsanojen poimintaan, joita se sitten toisti. **Olli:** Ja siitä oli helppo löytää sen rajat ja rajat tulla vastaan. Ja mä luulen, että se, mihin tässä törmätään, on sitten niinku, kun tässähän lilluu erinäköisiä rinnakkaiskäsitteitä. Tosiaan on toi, että me ihmiset projisoidaan ei-inhimillisille olennoille inhimillisiä ominaisuuksia. Sanoinkohan mä varmasti kaikki noi sanat oikein? Kyllä mä uskoakseni sanoin. Sitten on parasosiaalisen suhteen käsite, eli siis tämä, että ihminen kuvittelee, että minulla on kaksisuuntainen vuorovaikutteinen suhde jonkun muun kanssa, vaikka oikeasti se on yksisuuntainen. Että minä kuvittelen sen, että sieltä tulee jotain vastinetta. **Olli:** Ja sitten on tietysti vielä kolmas, nimenomaan tietokoneohjelmiin ja tekoälyihin liittyvä käsite, eli siis Turingin testi ja toisaalta taas kiinalaisen huoneen käsite. Eli tavallaan, että jos joku asia, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa, vaikka nyt sitten kirjoittamalla tekstiä ja lukemalla tekstiä, et jos sitä ei pysty sen käyttäytymistä tarkkailemalla erottamaan ihmisestä, niin voidaanko silloin ikään kuin ajatella, että no, kyllä se nyt niinku käytännössä sille voidaan antaa muitakin ihmismäisiä ominaisuuksia, koska se näyttäisi olevan tämän kielen perusteella ihminen. **Kari:** Ja vielä sitten niinku mä laajentaisin tätä siihen, että ihmiset kiintyy sellaisiinkin asioihin, joilta ei odoteta siis mitään kaksisuuntaisuutta. Tankiltakin voi odottaa, että kun panee tietyn vaihteen silmään ja tarpeeksi nostaa kierroksia, niin se menee eteenpäin, että sehän on, se reagoi siihen mitä me tehdään. Mutta ihmiset muodostaa kiintymyssuhteita vaikkapa romaanien henkilöihin. Siis tiedetään, tiedetään, että ihmiset on surullisia, kun romaanissa ihminen kuolee tai, tai siis henkilö kuolee. Tai sitten ihmisillä saattaa olla tunneside esimerkiksi kotitaloonsa tai järveen, jonka rannalla on kasvanut, tai mitä ikinä absurdia onkaan. Eli siis, että ihmiset niinku lajina näyttää pystyvän muodostamaan tällaisia suhteita, niinku tunnesiteitä ikään kuin asioihin, joiden ei mitenkään järjellisesti voi olettaa vastaavan minkäänlaisiin tunteisiin, kuten vaikka tankki tai Panu Räty. **(Naurua)** **Panu:** Mutta mä näen, että tässä on tapahtunut kuitenkin, kun olemme siirtyneet niin sanottuihin laajoihin kielimalleihin, tapahtuu kyllä semmoinen laadullinen hyppäys, koska se keskustelu sen mallin kanssa voi alkaa tuntua aidolta vuorovaikutukselta sen takia, että kysymys on luonnollisen kielen käytöstä. Eli tavallaan meille ikään kuin lajina on, me mielletään tavallaan se, niinku tavallaan kieli ja mieli liittyvät toisiinsa. Ja me aletaan sen niinku tavallaan, kun kysymys on tämmöisestä luonnollisesta kielestä, niin me aletaan niinku tavallaan, se projektio, mikä siinä tapahtuu, niinku vahvistuu. **Kari:** Joo, siis toi on varmasti totta, että kun siihen meidän muutenkin herkästi viritettyyn haluun kiintyä asioihin liitetään vielä se, että se asia näyttää kommunikoivan samalla tavalla kuin me, niin kyllä se varmasti niin sanotusti nostaa kierroksia. **Olli:** Ja siis tämähän on semmoinen asia, mitä tekoäly-kriitikot on huomauttaneet, että se on juurikin se luonnollisen kielen käyttö, joka vetää jonkinlaiseen oikosulkuun varmaan osan meidän tämmöisistä hyvin syvällä olevista päättelyketjuista. Koska siis koskaan tätä ennen emme ole kohdanneet maailmassa olentoja, jotka voivat käyttää kieltä, mutta eivät ole ihmisiä. **Kari:** Olematta tietoisia. Niin, siis nimenomaan, että kieli ja tietoisuus, kieli ja mieli. Niinku tää on taas tämmöinen *bong*-hetki, että tarvitaan aika monta tuntia ja vähän niinku keksejä ja keskustelua, että mitä itse asiassa on kielen ja tietoisuuden välinen suhde. **Olli:** Koska siis pointti on siinä, että se on monimutkainen asia, eikä siihen varmaan mitään yhtä oikeata vastausta löydy, mutta on ihan selvää, että ainakin siinä niinku me ihmisenä koetaan, että siinä on vahva linkki, ja on todella vaikea ajatella, että hetkinen, voisiko olla olemassa asia, joka osaa käyttää kieltä, mutta jolla ei ole mieltä. Riimin päästin vahingossa vielä. **Kari:** Niin, ja siis tästähän on se klassinen esimerkki se raukka-parka Googlen insinööri, joka, joka tota jo ennen siis OpenAita, kun se testaili jotakin Googlen kielimallia, niin oli vakuuttunut siitä, että kyllä se on tietoinen olento, joka hänelle siellä puhuu. Okei, hänellä ilmeisesti oli, oli niinku, miten mä sanoisin, virittyneisyys siihen suuntaan, että hän halusi uskoa, että se on tietoinen. Mutta että se yhteys tietoisuuden ja kielen välillä on ikään kuin nyt mennyt rikki, niin tästä, tästä on useampi kriitikko varoittanut, että me ei olla ikään kuin valmiita tähän. Siis niinku että meidän, meidän käsityskykymme ja meidän toimintamallimme, joita esi-isämme jo siellä luolissa hioivat, niin ne ei pysty käsittelemään tämmöistä asiaa. Ja tää Googlen insinööri, plus sitten se toistuva narratiivi siitä, että mitäköhän se mahtaa se OpenAI ajatella, kun se kertoo minulle näin. Niin nää kertoo niinku siitä, että se meidän käsityskyky on puutteellinen ja me yhdistetään nimenomaan luonnollinen kieli ja tietoisuus ja inhimillisyys toisiinsa. **Olli:** Nyt mä esitän ihan muina vähäkatekismuksina tällaisen kysymyksen, että onko se paha? Siis että jos kerran olemme tässä todenneet, että ihmiset kiintyvät fiktiivisiin hahmoihin ja ihmiset pitävät taloista ja kivistä ja muista, ja Panu myös argumentoi mielestäni ihan suht vakuuttavasti, että kyllä, nyt LLM:ien myötä tässä on tapahtunut jonkinlainen laadullinen tai suuruusluokkahyppäys, niin niinku että onko se sitten paha asia, että ihmiset ajattelee, että tuo tietokoneohjelma on minun ystäväni? **Panu:** No kyllä minä katsoisin, että onhan se nyt vähintäänkin harha. Että on se niinku ilman muuta harha ja se, ja sillä… **Kari:** Kaikki on harhaa. **Panu:** Sekin pitää kyllä paikkansa. Kari kertoi tässä juuri syvällisen totuuden elämästämme. Mutta onhan tästä sitten tavallaan, jos haluaa hakea kärjistyksiä, niin voi sitten katsoa näitä uutisia, että nuoren pojan perhe haastaa OpenAIn oikeuteen, koska olettavat, että poika teki itsemurhan ChatGPT:n myötävaikutuksella. Tai, tai no verkossa pyöri tällainen uutinen, jossa tämmöinen entinen Yahoo-johtaja tappoi äitinsä ja itsensä sen jälkeen, kun oli käynyt ChatGPT:n kanssa niinku keskusteluja. Tavallaan, no tässä nyt on hyvin vaikea sanoa, että mitkä on muna ja mikä kana, mutta että silti tavallaan nää on tämmöisiä ääriesimerkkejä siitä, että mihin tällainen vuorovaikutus, vääristynyt side siihen järjestelmään voi johtaa. **Panu:** Ja sitten mä sanoisin vielä sen, että kun esimerkiksi OpenAI on varsinkin näissä kuluttajajärjestelmissä vielä niinku tekee sitä tarkoituksella, että se, jos sä et muuta sitä järjestelmän toimintaa, niin sehän alkaa kirjoittaa sulle vähän kaverillisesti. Saattaa kirjoittaa puhekielellä, siellä on siroteltuna niinku ihan tunneviestintään pyrkiviä emojeita mukaan. Eli se niinku tavallaan, siinä on niinku näyttäisi olevan semmoista tietoista pyrkimystä viedä sitä vuorovaikutusta suuntaan, jossa me alamme kuvitella, että kysymys on tietoisesta olennosta. **Kari:** Tää on, tää on mun mielestä tosi hyvä kysymys. Siis mäkään en ole varma, että onko se hyvä vai paha, mutta on ilmiselvää, että OpenAI ja muut näitä LLM:iä käyttävät chatbotit ja niitä tekevät yritykset tietoisesti pyrkii esittämään sen kielimallin ikään kuin ajattelevana. Siis niinku se näkyy kaikessa, siis muun muassa siinä, että siellähän silloin tällöin näkyy semmoinen "thinking"-teksti, ikään kuin siellä toisella puolella olisi jokin ajattelemiseen kykenevä asia eikä laskukone. Ja siis mua kiinnostaisi tietää, enkä tule koskaan saamaan tähän vastausta, mutta mua kiinnostaisi tietää, että miksi nää yritykset on lähteneet luomaan tätä illuusiota siitä ikään kuin tietoisesta toimijasta. Ne olisi voinut valita mitä tahansa polkuja, ne olisi voinut valita mitä tahansa käyttöliittymiä ja mitä tahansa keinoja esittää sitä kielimallin luomaa tulosta käyttäjille, mutta ne on aika universaalisti valinneet mallin, jossa minulle käyttäjänä annetaan kuva siitä, että siellä ruudun toisella puolella on tietoinen ja ajatteleva olento. Ja tää on mun mielestä tosi jännittävä valinta, ja mä luulen, että tulemme keskustelemaan tästä valinnasta vielä jatkossa. **Olli:** Onko kuviteltavissa semmoinen tapa, jolla just voisi vaikka sitten tuunata noita nyky-LLM:iä ja muita chattipohjaisia järjestelmiä niin, että ne ikään kuin vähemmän vaikuttaisivat olevansa ihmisiä, mutta ne olisi silti miellyttäviä käyttää? **Kari:** No kyllä siis just noi Panun mainitsemat esimerkit siitä alaikäisestä, joka oli tehnyt itsemurhan, ja sitten siitä entisestä Yahoo-pomosta, niin tavallaan osoittaa sen, että ainakin joitakin tämmöisiä *guardraileja* siellä tarvitaan. Jotkut aiheet, joista käyttäjä haluaa olla interaktiossa, niin niissä pitäisi jotenkin sen järjestelmän ikään kuin kieltäytyä ryhtymästä interaktioon, tai jos se menee liian pitkälle, niin jotenkin palauttaa tai lopettaa. Ja tämmöisiä liikkeitä on jo tehty. Mutta että pitäisikö sitten yleisemmin näiden välttää antropomorfismia tai sitä ikään kuin, sitä välttää sitä kuvaa, että olet tässä nyt keskustelemassa tietoisen mielen kanssa, niin se on aika vaikea kysymys. Siis koska just joku Eliza teki niinku samaa, että en mä tiedä, että voiko sitä kieltää tai mikä se peruste niinku siihen kieltämiseen olisi. **(Musiikki)** **Olli:** Oikea eikä yhtään kuvitteellinen ihmisystäväsi Vikasietotila-kollektiivi tässä seuraavaksi kuiski korvaasi kolme asiaa, jotka sinua saattavat elämässä ilahduttaa ja eteenpäin viedä. Ja ensimmäisenä niistä mainitaan ATK-asia ja sen esittelee Panu Räty. **Panu:** Kyllä. Minulle tuli mieleen, että näin tämmöisenä niinku selaimessa käytettävien sähköpostien ja puhelimessa käytettävien sähköpostien aikakaudella tämmöiset niinku tietokoneen työpöydällä käytetyt sähköpostisovellukset on jäänyt vähän paitsioon. Ja se on musta niinku vähän niinku tavallaan käyttäjän kannalta lyhytnäköistä, koska työpöytäsovellukset on usein niinku todella paljon tehokkaampia. Sun on, sä voit hakea ja järjestellä niitä meilejäsi niinku haluamallasi tavalla aivan toisella lailla kuin jossakin selainliittymässä. **Panu:** Ja mä otin vähän tämmöisen ehkä jonkinlaisen retrovinkin. Yksi vaihtoehto tähän on nimittäin Thunderbird, eli tää on niinku klassikoista klassikoin, tämmöinen avoimen lähdekoodin sovellus. Se on ikään kuin muuttunut tässä, kehittynyt tässä vuosien mittaan niinku varsin nykyaikaiseksi sovellukseksi. Ja mä itse tykkään siitä sen takia, että koska on useita eri meilitilejä, niin tähän on helppo kytkeä ne kaikki. Mulla on kaikki tärkeimmät sähköpostitilit siinä samassa. Se hallitsee kaikki todennusprotokollat niinku helposti ja jonkun Gmailin liittäminen tuohon on niinku ihan triviaalia, helppo. Protonkin onnistuu tavallaan, Proton käyttää tämmöistä erillistä siltaa, joka pitää liittää siihen, mutta että se onnistuu aika helposti. **Panu:** Viehättävää tuossa on esimerkiksi, sä voit liittää niinku ne kaikki postilaatikot myös yhteen silleen, että ne näkyy sulle yhteisnäkymänä. Sä voit katsoa kaikkia meilejäsi kerralla halutessasi, ikään kuin ne olisi yksi yhteinen tili. Ja vastaus tietenkin lähtee just siitä tililtä, mihin se meili on tullut. Ja tota, ja sitten Thunderbirdillä on semmoinen etu myös, että sillä on käyttäjäyhteisö, joka tuottaa tällaisia laajennuksia, joilla voidaan sitä perusominaisuutta tai ominaisuuksia vielä pidemmälle. Eli jos haluaa käyttää vaikka Todoistiä siinä mukana, niin siihen löytyy laajennus, tai Googlen kalenteriin tai vaikkapa Obsidianin. Ja sitten se on erittäin hyvä tämmöisessä sähköpostin hakemisessa ja suodatuksessa. Eli karsiminen ja tämmöinen onnistuu niinku todella, todella helposti. **Panu:** Haasteita taas on se, että se voi vaatia jonkun verran totuttautumista, ehkä vähän opettelemista. Mutta varsinkin tämmöiselle niinku mukautuvuutta ja mukautettavuutta arvostaville käyttäjille toimii aika hyvin. Puute on tällä hetkellä myös se, että suomen kielen oikoluku, no, sen saa periaatteessa siihen, mutta ei se kyllä niinku… sun pitää opettaa se tunnistamaan suurin piirtein puolet suomenkielisistä sanoista, mitä sä käytät meileissäsi. Mutta kiinnostavaa sinänsä, varsinkin ihmisille, joilla on paljon tilejä ja jotka haluavat hallita yhdestä paikasta. Eli Thunderbird. **Kari:** Mä jo pelkäsin, että me päästään tämän jakson läpi ilman mainintaa Obsidianista, mutta tuli se sieltä. **Olli:** Joo. Mulla oli tämmöinen ilahduttava ATK-kokemus, jonka halusin jakaa kanssanne, ja se liittyi, että yritin kuunnella musiikkia tietokoneelta ja yhtäkkiä musiikki ei enää soinut. Ja tää osoittautui hieman kimuranniksi ongelmaksi, koska itse asiassa tässä oli taustalla tää aiemmin mainitsemani Home Assistant, eli kotiautomaatiopurkki, jossa pyörii Music Assistant -serveri. Ja Music Assistantin yksi idea on se, että se yhdistää siis paikalliset tiedostolähteet, MP3:t ja flacit ja muut, ja sitten esimerkiksi Spotifyn. Sinne saa muitakin asioita plugareilla. **Olli:** Ja sitten niinku yhtenä päivänä, ja itse asiassa kävi ilmi silleen, että mulla on ohjelmoituna herätys aamulla silleen, että se soittaa musiikkia, ja se herätys ei toiminut. Ja se johtui siitä, että se Spotify-palikka siellä ei toiminut. Ja tämä on tietenkin, niinku sehän ei ole mikään virallinen Spotifyn tukema homma, vaan nörttien itsekoodaama. Sitten mä vähän aikaa niinku ihmetellessä sitä, koska siis mä yritin miettiä, että mitä mä olen muuttanut, että mielestäni mä en ollut koskenut mihinkään. Ja sitten niinku lopulta kävi ilmi, kun tarpeeksi pitkään googlailin GitHub-issueita ja jotenkin päästiin, että se oli se ongelma, ensin silleen, että onko rikki Spotify? Ei. Onko rikki Home Assistant? Ei. Onko rikki Music Assistant? Ei. Onko rikki se Spotify-komponentti Music Assistantin sisällä? On. **Olli:** Eli tässä meni jo vähän aikaa niitä maatuska-nukkeja siinä avatessa. Ja siis oli joku tämmöinen, että Spotify oli muuttanut niiden back-endissä jotain systeemiä, jonka seurauksena DNS:stä tuli joku ongelma, että se lähetti kutsuja jonnekin ja se ei toiminut. Ja nörteillä oli myös vastaus, että joo, että tää on patchätty upstreamissa kyllä, mutta tota voitte vaan laittaa paikalliseen DNS-tiedostoon, että tämä tietty domain-nimi meneekin 0.0.0.0:aan, eli sitä ei kutsuta ollenkaan. Ja sitten mä tein sen muutoksen ja se alkoi toimia. Mutta mietinpä vaan taas, että kun mullakin aina välillä tulee tätä kritiikkiä, että onko nää kotiautomaatiojärjestelmät jotenkin meille himassa hyvät. **Kari:** Keneltä tätä kritiikkiä tai siis mitä? **Olli:** Joku semmoinen henkilö, joka ei ole suuri kielimalli, vaan ihan oikea ihminen, joka asuu täällä fyysisessä todellisuudessa kanssani. Niin, niin silleen, siis tietenkin mä olin hirvittävän tyytyväinen, että mä sain sen korjattua, mutta siis siinähän kesti pari päivää, että mä löysin sen vian. Ja jos mä olisin vaan soittanut Spotifyta suoraan Spotify Connect -toiminnolla, niin kaikki olisi toiminut. Mutta kun se ei käy\! Niin tuota, niin tällaisen, tällaisen sitten, ongelmaan törmäsin. Joo. Kari, mitäs meidän pitäisi lukea tässä? **Kari:** Muutin mieltäni. Minulla oli yksi suositus, mutta nyt suosittelenkin toista asiaa. Nimittäin, en tiedä, huomasitteko, kun me olemme nyt siis, kun tätä äänitetään, niin syyskuun alkupuolella, mutta tota verkossa levisi sellainen tekoälyllä tehty video, jossa eräs Ylen ajankohtaisohjelman juontaja ja SDP:n puheenjohtaja näyttävät olevan kovinkin läheisessä kanssakäymisessä keskenään. Tämä levisi verkon, miten mä sanoisin, tummemmilta alueilta hieman päivänvaloa kestävälle alueille, eli myös Facebookiin ja Twitteriin ja muualle. No Twitter alkaa olla siinä ja tässä. **Kari:** No mutta tota, joka tapauksessa, tää on esimerkki sellaisesta ilmiöstä, jossa, jossa tota ensinnäkin kun tekoäly ja tekoälyn avulla tehdyt videot yleistyy, niin sitten tota nämä tämmöiset *deepfake*-videot, joita mä oon aikaisemmin pelätty, että niitä käytetään poliittiseen vaikuttamiseen jotenkin hirvittävän sillai, miten mä sanoisin, taitavasti ja ja niinku salavihkaa ikään kuin syötetään tällaisia hyvin tehtyjä deepfakejä, niin ne ei ookkaan se uhka, vaan se uhka on nämä tämmöiset paskasti tehdyt deepfake-videot, joita ymmärtämättömät ihmiset levittelee ilman minkäänlaista itsekritiikkiä. **Kari:** Tästä asiasta siis kertoo Guardianissa julkaistu mielipidekirjoitus, jonka on kirjoittanut Marcus Beard -niminen jantteri, joka aikaisemmin työskenteli Ison-Britannian pääministerin toimistossa ja jonka duunia oli nimenomaan tämmöisen misinformaation ja disinformaation vastustaminen. Ja tää kirjoitus lähtee sitten tämmöisestä brittivideosta, joka levisi taannoin, kun Isossa-Britanniassa yksi ministeri oli vähän sählännyt kiinteistökauppojensa ja verojensa kanssa, ja hänestä tehtiin sitten tämmöinen hauska parodiavideo, tanssivideo, jossa hän levittelee rahaa ja tekee kaikkea muutakin tyhmää. Mutta kun tätä alettiin levittää ikään kuin irti tästä ironia- ja parodiakontekstista, niin ihmiset ottivat sen todesta. Ja tää toimii siis jälleen kerran esimerkkinä siitä, että se todellinen vaikuttaminen tehdäänkin itse asiassa paskoilla videoilla, joita ymmärtämättömät ihmiset levittää. Mutta hyvä kirjoitus, suosittelen lukemaan. Löytyy Shownotesista otsikolla: *Oh no, that wasn’t Angela Rayner dancing and rapping. You’ll need to understand AI slopaganda*. Ja mun mielestä pelkästään nimi *AI slopaganda* riittää syyksi suositella tätä kirjoitusta. **Olli:** Hyvä. Näillä eväillä Vikasietotila suunnistaa taas silmät kirkkaina kohti maailmaa ja uusia pettymyksiä sekä innostavia asioita. Tässä vaiheessa on tietenkin syytä kiittää sinua, rakas kuulija. Hienoa, että olet osallistunut tähän parasosiaaliseen suhteeseen, ja mikäli ohjelma herätti ajatuksia, niin meille voi lähettää palautetta, mutta ennen kaikkea siitä voi kertoa sellaisille, jotka eivät vielä ole ohjelman kuulijoita, sillä näin hitaasti valloitamme maailman. Painosanalla hitaasti. Minun puolestani sitten vaan oikein hyvää elämää ja seuraavaan kertaan, eli hei hei\! **Panu:** Moi moi. **Kari:** Heippa. **(Musiikki)**