Ajankohtainen henkilö, Riku Aalto sanoo kirjassamme, että työnantajat eivät neuvottele persaukiset kanssa. Me ollaan valmiita kertomaan yhtiöstä yhtiön omistajista omistajien suunnitelmista enemmän kuin mitä aikaisemmin ennen. Oli se mentaliteetti, että pidetään salaisuudet lähellä itseä eikä kerrota muille.
Jokaisen meistä pitäisi tosiaan tunnistaa, ketkä ovat meidän kanssaomistajien voi ajatella, että julkisesti noteeratuista yhtiössä voi olla esimerkiksi joku säätiö, joka on merkittävä omistaja tai siellä voi olla valtio, jotka kummatkin voivat haluta esimerkiksi jatkuvaa voitonjakoa jossain tietyssä minimimäärä. No niin tervetuloa tänne neuvottelija kanavalle. Mulla on aiheena omistajan
tahto. Me tullaan suoraan kirjan julkistamistilaisuudessa alma median tiloista ja mulla on vieraana timo leinoosat lontoolainen investointipankkiiri mun silmissä aina, mutta sä oot hallitus työlleen työläinen. No niin ja sitten tota markku pohjola mä oon siis aloittanut mun uran tuolla kopin puolella, sä oot ilmeisesti ehkä hyppy leiriä, mutta kuitenkin nordea varat toimitusjohtajana. Mun silmissä oletko siitä muuttunut johonkin suuntaan? No sen jälkeen on tullut tehtyä
15 vuotta hallitustöitä. No niin ja harri Saukkomaa tekirin pääomistaja sanoisin ja myös kirjailija esimerkiksi näitä ollilan nokia muistelmia kirjoitella kyllä kyllä ja jos hallitustyötä viimeiset vuodet myös muissa kuin oman firman hallituksessa ja laitetaan tähän alkuun hieman kuvaa, mä kysyin mun vanhalta pomolta sieltä kopin ajalta. Eeva ahdekivi, joka on edennyt myös urallaan niinku me vanheta.
Niin niin tota hän hän piti hyvän hyvän tuota alustuksen siinä eteen paneelikeskustelussa.
Mä muistelen solidiumin alkuaikoja, kun me saatiin keskustelupalstoilla lempinimi delirium eli pidettiin niinku hyvin mukavana hommana sitä, että istuu niinku miljardissa alku päällä ja odottelee vaan että osingot juoksee kotiin niinku kyllä sitäkin täytyy niinku haastaa ja yrittää näyttää, että se omistajuus on vaikeata työtä ja toki on niin, että suomessa me ollaan tällä polulla kapitalin köyhä maa ja.
Tähän on esimerkiksi yksi keissiä täällä silloin kun nää oli hartwall capitalin tuota toimitusjohtaja. Mutta eeva on myös tuota säätiöistä tehnyt vaikkerin eli tää omistajuus on tosi monimuotoinen, niin voisitteko te vaikka tähän alkuun muutamia omistajuuden tasoja heitellään, että minkälaista omistamista maailmasta löytyy. No kirjassahan on laajasti pyritty kokoamaan erityyppisiä omistajia pääomasijoittajista eläkeyhtiöihin ammattiyhdistysliikkeestä osuuskuntiin, perheyrityksiä.
Ja tuota voi sanoa, että kirjo on tosi laaja ja jos puhutaan omistamisen tasosta ja siitä omistamisen ikään kuin tavoitteellisuudesta, niin pääomasijoittajat ehkä edustaa tässä kaarteissa sitä kaikkein. Selkeintä omistajaa, joka on määritellyt sen oman omistaja tavoitteensa sen lupauksen perusteella, jonka he on tehneet heihin sijoittaneiden heidän rahastoihin sijoittaneiden sijoittaneille sijoittajille. Eli tietty tuotto tietyssä ajassa.
Ja tämä fokusoi sen omistajan tahdon, joka sitten välittyy siinä hallintorakenteeseen, hallitukseen ja johtoon edelleen tosta hallitusrakenteesta voisi sanoa. Hän sanoo, mutta jatkaa vaan tuosta omistaja teemasta. Toinen mielenkiintoinen juttu tässä on se, että että me olemme myöskin haastatelleet näitä osuuskuntia ja suomihan on tämmöinen osuuskuntien luvattu maa ja meillä on
menestyksellisiä osuuskuntia. On joskus ollut vaikeata historiassa, mutta tota nyt ajatellaaniryhmää esimerkiksi, niin se on todellakin menestynyt hienosti. Mikä on omistajan tahto siellä? Sehän on kirjoitettu sinne tota osuuskunnan sääntöihin, että heidän täytyy palvella tätä
toimia kuluttajien eduksi. Mutta miten se omistaja tahtoi sitten käytännössä syntyy, niin kyllä kai se on niin että se on hyvin pitkälle sitten yhtiön hallituksen ja johdon täytyy miettiä mikä olisi se paras tahto omistaja. Joo ja kyllä mä tota sitten myös mennään ihan yksittäisiin ihmisiin yksityisten ihmisten sijoituksiin niitten niitten omistukseen oli ne sitten suoria suoria. Sijoituksia pörssin kautta tai tota sitten on välillisiä
omistuksia vaikka osuuskunnissa. Joka on tosi kiinnostavaa. Siis on kiinnostavaa ihan sen yksityisen ihmisenkin omistukseen liittyvät asiat ja siitä, että mitä se omistaminen tarkoittaa. Pohditaan myös vähän sitä, miten toi omistamisen käsite muuttuu esimerkiksi sillä tavalla, että jos me tilataan sähkökirja, niin tota kuvitellaan, että me omistetaan se, mutta ei me omistetaan sitä vaan se omistaakin toi amazon itse asiassa ja tota se on.
Se on siis ne omistaminen on elämää suurempi asia myös ihan ihan tavallisesti tavallisten ihmisten. Ihmisten elämässä että se on se on ja se sitten meillä on myös esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen omistus, joka on tosi kiinnostavaa tällä hetkellä otsikoissa erittäin ajankohtainen. Ajankohtainen henkilö, Riku Aalto sanoo kirjassamme, että työnantajat eivät neuvottele persaukiset kanssa. Niin tota se on se.
Se on niin kun erittäin erittäin kiinnostava monessakin mielessä siellä keskustellaan verotuksesta. Mutta sitten myös se, että että joku ammattiliitto omistaa satoja miljoonia pörssiosakkeita ja myös niinku periaatteessa käyttää omistajan valtaa näissä yrityksissä, niin se on. Se on myös äärimmäisen kiinnostava, oli siellä loppupuolella tai riko aallon keissi ja hänhän sitten tuota jonkin verran joutui puolustelemaan.
Kojamon listaamista ja siinä sitten pyyteli anteeksi, kun siellä tienaavat ihmiset enemmän kuin tuota ammattiyhdistysliikkeessä, että selvästi ammattiys. Perusliikkeillä on ongelmia tän niin kun kompensaatio elementin kanssa, mutta tietysti ammattiyhdistysliike ei ole ainoa järjestö. Kyllä kyllä osakesalkkua on vaikkapa MTK, lläkin ja ja monilla monilla muilla muilla tämmöisellä etujärjestöille ja ja ja se on.
Se on niinku se kuuluu. Tietysti tähän sanoisin tämmöiseen pohjoismaiseen pelin henkeen kyllä joo, eli omistajuus tuo valtaa ja otetaan siitä yksi esimerkki. Nyt ilmeisesti tuota haastattelitte nalle wahlroosia ja hän sanoi yhä mielenkiintoisen lauseen siinä
muun muassa, että tota. Niinku hallituksen nimittäminen on niinku aika tylsää ja ei hänen mielestään se oikeastaan niinku valtaa ollenkaan että sinne niinku mutta tähän nyt sitten hänen seuraajakseen valittiin tuota sitten antti mäkinen tuonne tätä sammon hallituksen puheenjohtajaksi oli aika yllättävää, koska tota siellä hän oli aikaisemmin ollut sitten solidiumin toimitusjohtaja ja sitten taas
keississä. Käsittelette myös tätä elliot managementtia, joka käytännössä sitten pakotti sammon myymään nordea omistuksensa, jossa taas sitten. Markku olit aikoinaan ollut töissä, että mitäs kelloja
tuosta tulee? Mitä mitä mä tuossa olisi sen sanoin jos ottaisin pallon tuosta antti mäkisestä, joka on siis taitava liikkeenjohtaja ja mä tunnen hänet erityisesti siltä ajalta, että hänhän on ollut nordeassa töissä eli hänellä on se nordea tausta ja hän hän on hyvin ollut niinku mukana tässä piirissä, jossa nämä asiat tapahtuvat. Ja kyllä se solidium mistäkin saatu oppi on varmasti hyödyksi siinä kun ajatellaan sammon hallituksen johtamista. Miten toi hallituksen nimittäminen on tylsää?
Onko se näin? No mä luulen, että nalle nallella on ensinnäkin se ajatus että tota tää on varmaan tylsää ja tota se, mutta hänen hänen tuota noin teemansa on ollut kautta aikojen niin kauan kun mä oon hänet tuntenut ja se on aika pitkään, niin hän hän hän on kyllä hyvin hyvin tarkasti sen kannalla, että toimitusjohtaja on kuitenkin se tärkein henkilö ja oikean toimitusjohtajan valinta on tietysti hallituksen tehtävä, mutta se on sille firmalle se tärkein valinta.
Muistaakseni wahlroos myös. En nyt muista oliko ihan tarkasti teksti siinä muodossa, mut sanoi tuossa kirjassa, että että se tästä nyt vielä puuttuisi, että hallitukset johtaisi yrityksiä että sen niin kun se sen niin kun siinä näkyy. Ehkä se se asenne johonka siis varmaan niinku yleisesti wahlroosilla on varaa näissä näissä hommissa tietysti ottaen huomioon, että hän on suuri omistaja.
Itse asiassa toi taso siis tätä itsekin oon hallitusammattilainen nykyään tuossa fredman groupissa perheyhtiössä ulkopuolinen hallituksen jäsenen ei omistajan. Ääntä käyttävä niin niin tässä on aika paljon keskustelua siitä, että omistajan ääni miten se kuuluu siis hallituksen toimivan johdon ja sitten mahdollisesti uudesta colorin vaikka ESG intressien läpi että tota sanokaas tästä jotain fiksua.
Se on kyllä tietysti yksi niitä tärkeimpiä tehtäviä, kun ajatellaan, että jos on hallituksen puheenjohtaja, niin pitäisi rakentaa ne yhteydet omistajien oli omistajarakenne mikä tahansa, jotta tietää miten omistajat ajattelevat ja se ei aina ole formaaliia, vaan se on epänormaalia. Ja tietenkin meillä on nyt listatuissa yhtiöissä se käytäntö, että hallituksilla tai omistajat nimittävät
keskuudestaan yhtiökokouksessa. Öö nimitystoimikunnan, joka tekee sitä tärkeätä työtä hallituksen valintaa varten. Siellä on struktuuria, mutta monta kertaa on sellaisia tilanteita, joissa struktuuria ei ole ja silloin täytyy niin kun yrittää. Sondeerata sitä, mitä omistajat ajattelevat. Jos sitä ei tee niin on voi olla menossa harhaan, mutta ei se myöskään kain aina ratkaise
asioita. Kyllä se hallitus joutuu itse pohtimaan myöskin mikä oli omistajan omistajan niin kun tilanne on ja mikä voisi olla hänelle hyödyksi ja hänen tahtonsa. Kaipa siinä saattaa hallituksen puheenjohtajan ura olla vähän katkolla, jos ei sitä työtä tee omistajien suuntaan, niin ennemmin tai myöhemmin, mutta tänä keskustelu siitä ESG, stä ja onko se ikään kuin irrallinen asia ja tuleeko se omistajan puolelta?
Kyllä tänä päivänä se omistaja joka seuraa aikaansa niinku hyvin ymmärtää sen, että siinä yrityksen toiminnan kokonaisuudessa koko siinä arvoketjussa niissä sidosryhmissä missä tuota toimitaan niin sitä omia ESG asioita sitä vastuullisuutta katsotaan tuota noin koko sen yrityksen toiminta alueella. Se liittyy niin henkilöstöön
kuin se liittyy. Mistä tuotteita hankitaan, mitä raaka aineita käännetään, miten tuotetaan ja tuota jos tää ei ole ikään kuin omistajan agendalla niin joskus hyvä keskustelu toimivan johdon ja hallituksen kanssa. Pitää ottaa omistajaa ymmärtämään paremmin, kuinka tärkeää se ESG voi olla. Sen yrityksen kilpailukyvyn kannalta. Joo, mä tykkäsin, että tässä ei kuitenkaan ollut määrää saaneen päästä ja niin sanottua ESG lässytystä. Sitä on vähän.
Se on mun mielestä vähän liian pitkällekin siinä ja tota markku sanoit itse asiassa siellä mun kysymykseen siellä julkkareissa tota oikeastaan vaan se e on se jolloin niinku väliä niinku oikeasti. Joo tämä ei ole minun ajatukseni vaan olin oppinut tämän luettuani ekonomistin juttua tästä asiasta ja tota niin kun ajatellaan että millä millä
maailmaa muutetaan. Kun meidän on pakko sitä muuttaa ilmastonmuutoksen johdosta, niin se on tämä e sana ja sen takia sen pitäisi olla niin kun hyvin korkealla siellä yrityksen toiminnassa. Kyllä siitä aikamoista mössöä on
tullut. Siis jos puhutaan niinku sijoitusrahastoista ja saa kukaan enää selvää että mitä ne miten miten ne faktisesti parantaa maailmaa nää SG rahastot niin se on. Se on niinku iso keskustelu ja tietysti osoittaa sitä että kuinka niinku finanssimaailma on aika nokkela ja menee siihen suuntaan missä se tuntuu että on vetoa, mutta että nyt pikkaisen on niinku ilmat pois siitä
kuplasta. Joo, meidänhän ei tarvitse olla tässä samaa mieltä, vaikka nytten kirjaa ollaan yksi kirjoitettukin mä no ei ei todellakaan tarvitse tarvitse olla eikä pidäkään. Itse itse nostaisin tästä edestä myös sen SN tää social responsibility ja se voi liittyä sekä siihen yhteisöön jossa toimii, mutta monesti se katsoo
sisälle päin. Eli voi sanoa että monessa yrityksessä ja jos nyt tässä mainitsee yksi jossa me tällä hetkellä itse toimin aktiivisesti niin teollisuussijoituksen hallituksessa niin kyllä meillä
tosi nykyään. Anteeksi tesi te siis niin te sissä niin siellä tuota on nimenomaan sanottu tähän niinku henkilöstöön liittyen, että meidän täytyy irrottautua meidän ja meidän rahoittamien yrityksen tämmöisestä heteronormatiivista ajattelusta ja miten se rakenteessa mitä tehdään eli huomioida tää niinku on s komponentti tässä ESG hyvin vahvasti sitten ehkä tähän taas tähän niin kuin kolmi tai neltasoiseen niinku tuota komentoketjun niin teillä oli
Suomen ehkä menestyksekkäimpiä. Mä sanoisin hallituksen puheenjohtajana. Oli myös menestynyt toimitusjohtaja jorma Eloranta, niin hänhän oli hyvin terve vierellä niin, että tätä hän oli kuitenkin esimerkiksi nesteessä ja ja tuota stora ensossa hallituksen puheenjohtajana.
Ja sitten hän oli siellä, että täällä jotkut omistusosuusministerit juttelee niinku vaikka ä y liittyen edustajien kanssa, niin hän oli mun mielestä aika hauskalla tavalla territorioneellinen tässä että että se komentoketju ilmeisesti on jotenkin sellainen niin kun sekveniaalinen eli eli tota omistajan tahto annetaan yhtiökokouksessa, joka antaa sen hallitukselle joka antaa toimivalle johdolle. Ei ole välttämättä hyvä, että niinku liikaa interaktiota
tapahtuu. No se on varmaan pitää paikkansa ja tietenkin niin kun jos valtiota aivan erityisesti ajattelee omistajana, niin se on kyllä vaikea omistaja, koska valtio ei aina tiedä mitä se tahtoo ja valtiolla niin kun tämä näkemys siitä, että kuinka pitkään se pitää tahtoa tähän suuntaan, niin vielä on vielä enemmän kysymyksen alainen ja tota sitä keskustelua ei ei voi käytännössä voi käydä
poliitikkojen kanssa. Se täytyy kuitenkin sanoa, että huolimatta siitä, että ollaan eri mieltä siitä, että mitä valtion pitää omistaa, niin kyllä valtiolla on myöskin hyviä virkamiehiä siellä omistajaohjauksessa, että ansaitsevat ihan kyllä he tekevät työnsä eteen. Hypätäänkö tuohon täällä oli siis oli hyviä keissejä.
Oli tuosta tota postista ja VR, stä ja postihan siis johti jopa tuota antti rinteen eroon, mutta tota itse asiassa täällä oli aika vähän oli tästä fortum Uniper casesta se lopussa viitattiin siihen vähän, mutta tota sehän on niinku tämmöinen äärimmäinen esimerkki. Nyt omistajan tahdon muuttumisesta, kun se uniperstrategia muodostettiin ja nyt siitä peruutettiin, niin nyt olisi varmaan aika looginen paikka. Tuota omistusohjauksen vaihtaa
fortumin hallitus tässä samalla. Onko teillä tuossa fortum Uniper tilanteesta niinku eikö havaintoja? Eikö juuri fortumin hallitus vaihdettu kyllä tuoreeltaan? Niin ja se on siinä se loogista ja se on tavallaan mun mielestä ihan hyvä omistajan tahdon osoitus ja ja saa Jaa Jaa meidän jännityksellä odottamaan minkälaisia tuloksia sieltä tulee. Kyllä, mutta tuosta tuosta VR keissistä vielä niin toihan toi toi entinen VRN toimitusjohtaja
mikael aro tässä aika. Aika hyvin sanoo sen, että loppujen lopuksi omistajan tahto hänen ollessaan toimitusjohtajana löytyi hänen päästään eikä eikä niinku muualta että tota, että sen siis se se tietysti kertoo myös siitä minkälaista on johtaa valtionyhtiötä, että jos ei omistajan tahto on epäselvä tai sitä ei kirjoiteta kirjoiteta puhtaaksi tai sitä ei saada tai se on epäselvää se johtaminen, niin jossakin täytyy muodostua ja silloin tyhjiö täyttyy ja se
on niinku sehän on sama kaikessa omistamisessa, että jos omistamisen tyhjää niin toimiva johto. Sen on pakko toimia jollakin ajatuksella. Sen on sitten pakko keksiä itse se jos ei sitä kukaan muu tällä tavalla me toimittiin myöskin postissa, että kun heikki malinen ja toimitusjohtajana minä hallituksen puheenjohtajana, niin me kirjoitimme sen tahdon ja veimme sen sitten omistajalle ja kysyimme, että olisiko tämä hyvä omistajan tahdoksi. Ja se tuli hyväksyttyä ja sillä
oli niin kun. Sinä aikana kun mä olin siellä niin tota ne suuntaviivat rakennettiin joilla sitä postia vietiin eteenpäin ja olen aika tyytyväinen siinä vaikka joudunkin tässä vähän pyörityksen kohteeksi tässä mainitussa mainitussa antti rinteeseen vaikuttaa näissä tapauksissa niin tota posti on Suomessa hoidettu hyvin verrattuna esimerkiksi postnordin, joka on aiheuttanut
veronmaksajille aika isot kulut. Se on muuten mä oon ollut skandinaviska enskilda banken niin tota huomasin vaan tota.
Kollegat teki sen tiiliä ei ole ehkä heidän niinku paras referenssi, mutta tota joo ehkä tuosta postissa siis tota teillä oli kuitenkin siis semmoinen tavoite, että viedään tää pörssiin, mutta ilmeisesti sitten tota johtuen sipilän hallituksen sinisistä, niin se ei ikinä toteutettu eikä tämmöiset niinku tavallaan pettymykset siinä niin kun johdon ja omistajan ja hallituksen välissä aika isoja
asioita. No ne on ehkä ne juuri se asia, joka on kaikkein ikävintä, siis valtion omistuksessa on se, että tämä johdonmukaisuus siinä omistuksessa ei toteudu. Se voi muuttua yhtäkkiä. Siellä on yhtiön hallitus yhtiön johto. Ennen kaikkea on tehnyt työtä määrätyn suunnitelman toteutuessa. Sitten vedetään yhtäkkiä kokonaan siltä suunnitelman suunnitelmalta jalat alta ja se on epäjatkuvuuskohta.
On epätoivottavaa missä tahansa yritystoiminnassa sitten tuosta aktivisti sijoittamisesta kysyttiin siinä sinne SN ohessa. Niin niinku mainittiin tää eli että management käytännössä kyllä varmasti vaikutti sammon strategian ihan konkreettisesti nordeasta luopumiseen on aika varma siitä, mutta sitten teillä oli tää selvien kapitaali joka on siellä metsossa. Ehkä suomessa tunnetaan eniten siitä, että käytännössä hyvin pitkäjänteisesti ajoi tuota metson jakautumaan metsoon ja
valmennettiin. Mitäs mietteitä tuosta aktivisteista? No mä oon ollut tekemisissä aika paljon tuon sen viennin kanssa. Sevien oli omistajana tiedossa kun oli sen hallituksen puheenjohtaja. Ja mun täytyy sanoa että tota se vian oli erittäin hyvä sekä tuota omistajana että siinä että että tota he vaikuttivat hallituksessa myönteisesti ja tota se tapa millä he toimivat oli se että johdonmukaisesti mennään siihen suuntaan ja se mihin mistä syntyy parempaa jälkeä.
Että tässä tää on niinku mun kokemukseni siitä että aktivistisijoittaja ovat myöskin rakentavia. Tuovat kaikille omistajille arvoa.
Se mikä aktivisti sijoittajille ja pääomasijoittajille on tyypillistä, että heillä on äärimmäisen laajat resurssit näiden yksittäisten yhtiöiden asioiden perehtymiseen ja siihen se perehtyminen ei ala siinä vaiheessa, kun niihin päätetään lähteä, vaan sitä ei pohjustaa tuota noin niin monien vuosien tuota näiden yhtiöiden toimintojen seuranta ja analysointi, jossa tehdään päätökset jos sinne mennään, miksi sinne mennään ja mitä siellä voidaan tehdä.
Ja tää tuo mielenkiintoisen aspektin tähän omistamiseen on se, että. Kenen kanssa sinä omistat eli voi ajatella, että aktivistisijoittaja voi olla maailman paras ajatus siitä, millä lailla tämän yhtiön voitonjakoa tai ansaintakykyä kasvatetaan. Mutta jos siellä on semmoisia toisia kansanedustajia, joita sä et saa puolellesi, niin voit omistaa vaikka kuinka paljon.
Tästä yrittää jos et omista määräävää valtaa tästä yrityksestä, niin kun pääomasijoittaja tai aktivistisijoittaja monesti on että he ei loppujen lopuksi omista kovinkaan isoja osuuksia, niin tuota heidän täytyy analysoida hyvin tarkkaan kenen kanssa he omistavat.
Joo, mennään tuohon aktiivisesti tai tuota omistajan ääneen niin kun siellä on noin yksi kulma on perheomistajat ja niinku itsekin mainitsin tää fredman group silloin tää fredmanin veljekset, mutta tota siellä esimerkiksi ne yhdistyy myös pörssiin eli tuota just eeva ahdekivi oli keissi hartwall capitalin toimitusjohtajana, mutta sitten nää paasikivet oli mielenkiintoisia että tota tai tai sitten tää oranssi investin tuota kulma niin tuota esimerkiksi tota minkälaisia
mietteitä. Joillakin näistä oli. Oli tässä teidän kirjoituksessa. Aa no oranssi invest on ehkä
hyvinkin tunnettu. Heillä on uponorin ja heillä on kemira ja voin sanoa, että vastaavalla tavalla kun pääomasijoittajan käsitys on se että he mennessään mukaan tällaisiin hankkeisiin, niin he analysoivat ne pääomasijoittajan kaltaisesti ja tuota joissakin taustakeskusteluissa on aikaisemmin ollut selvää, että he toteavat että pääomasijoittaja toimintatapa on sellainen, jonka he mielelläänkin myös katsoisivat että voisi auttaa heitä.
Luomaan arvoa tämmöisen tyyppisissä yrityksissä se julkistustilaisuudessa esitetty lausuma siitä, että yhtiöstä ei kuitenkaan esimerkiksi julkisella puolella tarvitse omistaa enemmistöä pystyäkseen vaikuttamaan siellä.
Niin kyllä tänä päivänä voi sanoa, että noin kahdenkymmenen kahdenkymmenenviiden prosentin omistuksella niin pystyy vaikuttamaan siihen, minkälainen hallitus yhtiöllä on ja minkälainen hallituskaan hallituksen puheenjohtaja ja tätä kautta sitten vaikuttamaan hyvin siihen omaan omistajan tahdon toteutumiseen ja. Solidium oli mielenkiintoista.
Itse olen pitänyt sitä melko hyödyttömänä tuota laitoksena, mutta näytti tekevän semmoisia viidentoista sivun niinku strategisia nuolia ja sanoi, että tuossa voisi olla yks tuota toteutussuunnitelma ja ilmeisesti niitä sitten arvostettiin näissä yhtiöissä että että että jopa niinku parjattu valtion työn rukkanen tekee vähän tota samaa.
Oikeastaan aika aika onnistuneesti ottaen huomioon se mistä lähdettiin liikkeelle ennen solidiumia, joka oli hyvin tämmöinen poliittisesti värittynyt omistustiedot. Ne ja solidium on saanut aikaan sen, että tää poliittinen kontakti on aika kaukana siitä yhtiöstä ja siellä tehdään niin kun niin sanotusti ammattimaisesti töitä ja monissa
tapauksissa onnistuneesti. Sitten on tietysti kokonaan eri asia, että mitä valtion pitää omistaa, mutta se ei ole solidiumin päätettävissä suoraan yritysskeista vähän joihin viettäisit tuossa äsken paasikivet ja tuota sitten ensto tai onninen mitkä tuossa on mukana. Mukana toimi sen suku ja sitten taisto sieltä mietti sen suku niin rikkaat miettisit niin niin ei ollut. Kyllä mulla vieraalla et voi poistaa on linkki tuolla. Joo nytten nyt mä ymmärsin ymmärsin mihin sä viittaat.
Joo se on hyvä erottaa, se oli aika aikanaanhan putin kahdeksankytluvun taloustoimittajat siellä on, siellä on tota kauniit ja rikkaat anrutit jotka oli eri asia koska niillä kauniilla ei ollut rahaa niin paljon kun ne rikkaille ala kauhean semmoista se kaunis miettinen niin joka tapauksessa niin tota siinä se on aika niinku koskettavakin luettava ja ennen kaikkea koskettavaa kuultavaa mitä mitä nää leirit kertoo siitä tilanteesta kun kummallakin
niinku isä kuolee ja sitten joutuu ottamaan sen yrityksen ja. Kun se ei todellakaan ole suunniteltu eikä ainakaan suunniteltu niin että se menee niinku naiselle tai tyttärelle tai omistus niin tota ne on ne on niinku aika. Nää perheyhtiön tarinat tarinat mieleen. Puhun semmoista termistä kun omistamisen kohtalo niin ne omistamisen kohtalot on tosi jännittäviä. Kyllä tota siinä. Tämmöisessä keississä ollut varsinkin aikaisemmin.
Ehkä nyt on maailma muuttunut sen sen verran, että se ei ole enää ihan niin ihan niin tota samanlaista, mutta sen sukupolven sen sukupolven miehet ajatteli. Ajattelin varmaan niinku että naisista ei. Naisista ei kuitenkaan ole ole tota ottamaan vastaan tämmöistä, eikä ainakaan sitä ei ole valmisteltu.
Se näkyy noista haastatteluista, vaan se tuli yllätyksenä yllätyksenä ja sitten oli aika huonoja huonoja aikoja hetken aikaa yritykset oli oli niinku aika heikossa hapessa, kun kun tämmöisiä tapahtuu ja ja se kaikki kai monissa totta kai me tunnetaan. Berliinin kiistatta me tunnetaan. Tunnetaan monet muutkin omistajasuku ja sisäiset kiistat, että sehän on aika niin
kun aika tota reipasta jälkeä. Mitä syntyy siinä kun tota perheet alkavat riidellä sisäisesti ja siinä on niin kun isot yritykset myös väärässä ja ja osahan osahan niistä niistä myös tuhoutuu näissä näissä omisteisissa, että tuossakin tuossakin mainitaan. Muistaakseni nyt vähän kohteliaisuussyistä myös jotain ulkomaisia yrityksiä kun saksalainen yritys jossa siis niin kun jolla jolla joltakin perusteelta ei jäänyt 13 lasta jotka käyvät siellä taistelua.
Edelleenkin suurin yrityksen kohtalosta niin tota kyllä siinä varmaan juristeilla riittää sekä rahaa että työtä sitten ehkä tästä teemasta voi vielä ottaa muutaman esimerkin.
Me haastattelimme siis hartwall hartwall capitalia ja ahlstrom capitalia ja voi sanoa että kummatkin edustaa sellaisia sukuyhtiöitä, jotka ovat hyvin laajalle levinneet harri kuvaamalla tavalla omistusrakenteeltaan, jolloin sen ikään kuin yksi yhtenäisen päätöksen saaminen siitä omistajakunnat voi olla hankalaa ja monessa tällaisessa yhtiössä
on sitten muodostettu tällaisia. Omistajien neuvostoja, jotka keskenään keskustelee näistä asioista ja tuovat niitä sitten sinne hallitukselle, mutta on päinvastaista. On kaikkein ehkä vanhimpia yrityksiä, joita me haastattelimme. Tässä on redding nyt yhdeksättä sukupolvea oleva tomas von rettig, jossa tuota se varsinainen omistus on. Säilynyt muutaman ihmisen
omistuksensa tällä hetkellä. Eli siellä on tietoisesti päätetty, että jos on jotkut tietyt sukuhaara jotka tuota noin voisivat tulevaisuudessa olla omistajien ne mieluummin ollaan ostettu heitä pois, lunastettu heitä pois ja silloin ollaan pystytty pitämään ikään kuin tää omistajan tahto ja
päätöksentekoa kirkkaampana. Joo, toi on mielenkiintoinen ja sitten yksi innovaation tai family office tuota instituutio että tota sitähän laittaa monet pystyyn siihen niinku vähän väliin siihen suvun ja yhtiöön ja hallituksen koordinaatio. Yksiköksi ja mielenkiintoista on, kun keskusteltiin toisessa
yhteydessä esimerkiksi ahlström. Kapitalin taustalla olevan tuota noin ahlströmin perilliset RY. Puheenjohtajan kanssa ja kysyttiin, että no mikä on, kun he nyt kuitenkin edustaa sitä omistajuutta siellä taustalla, niin mikä on se yksi yhteinen nimittäjä? Niin mikään siitä nimityksestä ei liittynyt siihen liiketoimintoihin, vaan sanottiin että se on normi markku eteläesplanadi eli savoyn
talo. Joo, se on kyllä aika aika kapea core core siellä ottaakin, että kuitenkin miljardi firmassa se se se liittyy siihen siihen mistä mistä tänään filip amino tästä kirjan julkistustilaisuudessa puhui että että jokaisella tämmöisellä perheellä on tai en tiedä onko
jokaisella monella on joku pyhä. Pyhä arvo tai pyhä omistus tai tai tai historiallinen asia, joka joka kytkee näitä itsekin oon olen tehnyt medialla 8 vuotta johtajan hommia perheyrityksessä, jossa oli neljäsataaviisi sukupolvia. Hyvin tunnen tämän asian että että on on pyhiä arvoja mutta se
oli. Se on myös niin, että ne pyhät arvot pitää tunnistaa ja tietää niitä pitää pystyä käsittelemään myös asia, joka nousi ylös myös tässä aamun tilaisuudessa oli se, että jokaisen meistä pitäisi tosiaan tunnistaa ketkä ovat meidän kanssaomistajien. Voi ajatella, että julkisestikin noteeratuista yhtiössä voi olla esimerkiksi joku säätiö, joka on merkittävä omistaja tai siellä voi olla valtio, jotka kummatkin voivat haluta esimerkiksi jatkuvaa voitonjakoa jossain
tietyssä minimimäärän. Monesti säätiöiden vaikutusvaltayhtiöissä he ovat, ne voivat aika isoja omistajia siellä ja heidän kykynsä ikään kuin maksaa sen säätiön lahjoituksia sitten eteenpäin, niin on täysin riippuvaisia siitä osinkovirrasta ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, jonka minun mielestä hyvin aminoff.
Monesti hyvin nostanut esiin, että jos ajatellaan, että muodostetaan arvoa, niin tarkoittaako se voitonjakoa vaan tarkoittaako se ansaintakyvyn kasvattamista ja tämä voi monesti olla sellainen hyvin tärkeä asia, joka jokaisen joka menee yhtiöön on se julkisesti tai yksityisesti noteerattu, että kumpaa siellä halutaan jakaa voittoa vai kehittää sitä
ansainta ja kilpailukykyä. Huhtamäki on tässä suhteessa erinomainen esimerkki, joka on myöskin toiminut hyvin, että siellä on kulttuurisäätiön tota tausta joka joka huhtamäen. Johdon, josta meidän hallituksen täytyy aina ottaa huomioon ja rakentaa sen business case sillä tavalla suunnitelmansa sillä tavalla, että tämä tulee toteutettua.
Tässä on hyvä referenssi on myöskin se, että kun ajatellaan niin, että miten amerikkalaiset yhtiöt tota palvelevat sitä tarkoitusta, että amerikkalaisten eläkesäästäminen tapahtuu osakkeita ostamalla ja niihin sijoittamalla ja silloin täytyy olla semmoinen se paljon sellaisia yhtiöitä jotka maksavat säännöllisesti ja kasvavaa osinkoa.
Ja ja tota tämmöinen sopii hyvin tähän huhtamäkeen, mutta on muitakin yhtiöitä joilla suomessa varmasti on tämmöinen tausta jota he joutuvat miettimään ja sitten siitä on yksi versio mikä sekin esiintyy. Meidän kirjassamme on tota se, että jos osuuskunta on iso omistaja ja jopa listatuissa yrityksessä, niin kun molemmat liha alan yhtiöt h koskaan ja atria ovat patriassa on useampi osuuskunta h koska niissä on yksi osuuskunta ja kyllä sen osuuskunnan pitää saada
osinkovirtaa osinkovirtaa tota. Joka vuosi siitä ihan jo sen takia, että se on se varmaan ainoa tulo mitä siellä voi olla. Tai sitten myy hieman markkinoihin tai kalliimmalla ne lihatuotteet voi sanoa ja voidaan jotain. Joo, kyllä kaikenlaista voi sattua, mutta joka tapauksessa niin tarkoitan, että on olemassa tämmöisiä omistajia jotka niin kun näiden säätiöiden lisäksi joille se on keskeinen.
Mutta tossa kun tästä markku sinä sanoi että niinku tavallaan niinku jollekin SO koolle se sopii se osuuskunta liikkeen aika aika hyvin koska se tuot niin kun asiakasomistajille. Niin kun lisäarvoa ei listatusta rakenteessa mut jollekin ole koskaan edes se on aika ongelmallinen, koska siinä on aina se ristiriita että lähteeköhän sieltä nyt joku arvovirta sille tätä omistajalle.
Totta kai se sehän on jokainen puhuttiin timo puhui kansallistamisesta niin se on juuri kysymys siitä, että jokainen sijoittaja, yksityissijoittaja tai institutionaalinen sijoittaja joutuu ratkaisemaan siihen, että haluaako olla tämän kanssa tämän tahon kanssa kanssa sijoittajat. Siinähän on se semmoinen niinku. Semmoinen niin, kun skeptinen epäily saattaa olla sitten päällä joskus näissä asioissa.
Joo ja sitten siellä loppupuolella että rocherin tuota tänne erikseen keskusteli, jossa hän pohtii sitä, että tavallaan tuota milton friedmanin kai popularisoidaan ajatusta, että tota osakeyhtiön tarkoitus on se sitten se lisäarvon ja arvon nostaminen ja sitten nää stake holderien tarpeet on sekundaarisia, niin hän hän sitten tuntui olevan hieman tämmöinen puristi tässä asiassa ja että tämmöiset niinku stake holder virrat on sitten kuitenkin.
Niinku usein jopa haitallisia. Onko toi tavallaan tää jos se omistaja nyt siinä oli sitäkin keskustelua tuossa paneelikeskustelussa, että kun sinä olet itse ainoa omistaja niin kaikki intressit ja tuota hyötyvirrat ovat niin kun täysin
loogisia. Sinä teet mitä siinä omistajana haluat sillä tehdä ja jos haluat rahaa niin otat rahaa jos otat tuota pitkäaikaista arvoa niin otat sitä tai jos haluat sitten pelastaa maailman niin sekin on ihan OK mutta sitten kun sä liukunut jonkinlaisessa pienemmäksi omistajaksi niin tähän tulee niinku sisäänrakennettu konflikti tähän. Olemme hyvin lähellä jo keskustelua ilon maskista, johon meillä on vielä päässeet lainkaan, koska siinä siinä meille on esimerkki kaverista
jolla riittää harrastuksia. Vahvistamisen hänkin on ihan alunperin tuota lähtenyt pelastamaan maailmaa niin, että mitkä tuota asiat vaikuttavat eniten meihin yhteiskuntaan muuttaa marsiin puhdas energia ja ja sitten tota hyvin pitkäikäisiä. Siis nää iikatutmukset pysyy niinku hengissä vielä satakin vuotta lisää. Niin ja sitten toi aivo aivokuori ja tota toi.
Linkki tota tekoälyyn ja tavallaan tekoäly ylipäätänsä ja hän on näitä lähtenyt tekemään omilla rahoillaan pääsääntöisesti, mutta siinä vähän läikkyy sitten hänen intressit sitten muiden osakkeenomistajien tuota kintuille, kun hän sitten käyttää välillä teslaa ja välillä twitteriä ja välillä space x. Sitten näiden tota päämäärien se ajurina, mutta sekin on niinku aika aika niinku rankkaa omistajan tahtoakaan.
Meillä suomessa ei ole ole ei ihan samanlaista samanlaista kyllä, mutta että mutta sen se tavallaan valaisee juuri kysymykseen että mitä, mitä mitä?
Miten siinä voidaan myös toimia, jos jos sitä valtaa riittää ja kanttia että sitähän totta kai hänestä on tullut globaali ilmiötä niinku maailma seuraa henkeään pidätellen suurin piirtein, että mitä seuraavaksi tapahtuu, että omistamista ajatellaan kasvullisten omistajien kautta ja sitten jos mennään tämmöisiin kirjassa haastatteluun ja jorma ollila ja joka on ollut puheenjohtajana sekä sellissä että nokiassa jossa tuota se omistaja hyvinkin pieniä prosenttiosuuksia siellä
täällä ja amerikkalaisia eläkerahastoja ja eurooppalaisia eläkerahastoja. Aasialaisia eläkerahastoja ja miten se vaikuttaa sitten siihen toimivaan johtoon ja kuka sen varsinaisen niinku omistajan tahdon sieltä sitten havainnoi niin tuota sehän on vaikeata, mutta tuota ehkä yksi asia joka unohtuu tässä keskustelussa tässä omistajan tahdossa on se, että nämä omistajat jotka ovat niitä. Isoja eläkeyhtiöitä, jotka omistavat pieniä määriä
lukuisista yhtiöistä. Niin ne on kuitenkin niitä päärahoittaja näissä ja jokainen toimiva johtaja jokainen hallitus joutuu pohtimaan sitä niin, että jotta minä pystyn edelleen ylläpitämään omaa rahoitusta, niin omaa pääomittamista niin tavalla joka tekee minusta kilpailukykyisemmän, niin kyllä mä joudun pitämään nämä minun omistajani sitten tyytyväisenä ja vaikka ei tunnu arvostavan paljoakaan tätä ESG asioita, niin näiden eläkeyhtiöiden
taustalla on taas niitä tahoja, jotka sitten sanovat että tämä maailman pelastaminen ja vihreäksi. Tekeminen on äärimmäisen tärkeitä ja se tulee koko tässä ketjussa sitten vähitellen myös sinne niinku nokiaan asti tai shelliin asti niin kun me ollaan nähty. Mutta jotta olisimme taas riittävän erimielisiä, niin voin sanoa, että myös näissä eläkeyhtiöissä on semmoisia yhtiöitä esimerkiksi amerikassa, jotka ovat nimenomaan
huomauttaneet. Yhtiöt eivät todella halua, että yhtiöt perus pelastaa pelastaa maailmaa, maailmaa, maailmaa, vaan ovat siis vaatineet yhtiötä palaamaan ruotuun ja tota pitämään huolta eläkeläisistä rahoista eikä passaamaan sitä kaikenlaisiin hömpötykseen. Kyllä kyllä se se se ei ole. Se ei tota ole todellakaan yksimielinen. Tää eläkerahat eläkerahat reaktio riippuu vähän mistä päin maailmaa sitä katsoo. Mielenkiintoinen juttu on vielä
tämä palaut paluu. Palaan tähän tuota stake holder näkökulmaan ja tota se on jokainen liikkeenjohtajan tietää sen että että saadaksesi. Kasvua saadaksesi tulosta sun täytyy pitää myöskin sun asiakkaat, sun alihankkijat rahoittajat tyytyväisinä että voit ajatella vain sitä omistajaa ja silloin tota on selvää että omistajan etu tulee parhaiden hoidettua sillä tavalla että sulla on hyvät
asiakkaat. Sulla on hyvä maine, sulla on hyvät rahoittajat ja ja sulla on hyvät alihankkijaketjut joo ja toi oli mulle itse asiassa uutta tietoa on tuossa ollilan keississä esimerkiksi että tota anglosaksinen tai englannin
systeemi että. Hallituksessa on toimari ja joskus jopa rahoitusjohtaja siellä ja että tavallaan itsekin olen oppinut tämän niinku hallituksen puheenjohtaja ja toimari jonne niinku investointipankkitoiminnassa ne ylivoimaisesti tärkeimmät tuota ryhmät jotka päättää sitten vaikka yrityskaupoista ja niihin liittyvistä rahoituksista sitten CFUN kanssa, mutta sitten löytyy muitakin malleja maailmalta, että tää tää pohjoismainen malli ei suinkaan ole niinku ainoa.
Kyllä ja tota pohjoismainen malli on ehkä niinku suoraviivaisia ja tota selkein mutta tota kyllä nää toimii nää muutkin ei ne ole toimimattomia, muuten ei yritystoimintaa olisi niin kukoistavaa se kun se on amerikassa taikka niin se on myöskin englannissa niin niin niin tota kyllä ne osoittaa että moni malli toimii ja tosiaan sitten joskushan nää menee tätä tätä kuvattaessa niin kun rovio ja on lähestynyt tuota tätä tuo israelin playtica niinku vähän hostal k.
Useinhan niinku ajateltu, että jos joku tarjoaa vaan preemion niin se on niinku tavallaan hyväksyttävää, koska tää tota yritysarvo luonti on kuitenkin se ykköskriteeri, mutta sitten tässä niinku ainakin hesari on kirjelmöinyt että tää tää ei ole kovin ystävällinen ostaja vaan niinku lopettaisi työpaikat
suomessa. Sitten todennäköisesti jos historia toistaisi itseään niin nää hallituksen puheenjohtajalle varsinkin tosi hankalia asioita kun sulla tavallaan on tää taloudellisen intressin lisäksi joku ton tyyppinen kompleksinen asia. Joo ja se on hirveän
kiinnostavaa. Just niin kun tosi kaukana historiassa kun pitkään pitkään kuitenkin silloin talousjournalistit niin aina aina niin kun kun sanotaan jotakin niinku sitä klassista noin niin tää jonka luin myös niin mietin vähän että että mihin kaikkeen tämä nyt pohjautuu ja perustuu ja mikä tässä on niinku ideana niinku leimata se niinku etukäteen sitten semmoiseksi mutta että voi olla että historia on tämän näköinen sen korva en siitä niin
pitkään että selvittänyt. Nää on niinku nää on kiinnostavia tilanteita kyllä tän nää valtaustilanteeseen toinen anteeksi on vielä tää timon. Vanha työpaikka triton. Siellä on tuolla kaverionin apajilla, että siellähän on pääomasijoittaja. Otetaan nyt positiivinen kulma pääomasijoittaja. Itse olen niinku haluan nyt sitten tätä kuuluvaa.
Kiitos tota kiillottaa mutta tota tässähän on tämmöinen klassinen pääomasijoittaja toistensa päälle tuolta pörssiyhtiön kimpussa tilanne että mutta sano vaan timo sen alkuperäinen idea mikä sulla oli siinä alkuperäinen alkuperäinen idea oli se että tuota käytit tätä rovio esimerkkiä siitä, että kun tulee ulkopuolelta tarjous joka asettaa hallituksen äärimmäisen tuota. Siis velvoitteeseen siitä, että joutuu ottamaan kantaa siitä, että onko tää nyt
osakkeenomistajille hyvä. Eli he tavallaan joutuvat niin kun pohtimaan sitä osakkeenomistajien kannalta, että pystymmekö me yhtiönä sen nykytilanteessa luomaan jotain parempaa kuin se ulkopuolelta tullut tarjous. Ja tää on niin kun omistajillekin sellainen viesti sitten siellä hallitukselle, että meidän pitäisi olla koko aika. Korvata auki siitä niin, että mikä on tämän yhtiön potentiaalisesti se paras
mahdollinen arvo. Ja jos tämä ulkopuolelta tuleva tarjous ylittää sitten sen, niin ehkä joku toinen on meitä parempi omistaja. Mutta toi kaveri on tilanne ja aikaisemmin tuota. Muncha tilanne niin tuota että tämmöinen niinku cornerstone f millijoittaja lähtee pääomasijoittajien kanssa kimppaan tekemään julkista ostotarjousta ja mahdollisesti takaisin sijoittaa.
Niin tää on mielenkiintoinen variaatio mikä on tullut suomeen niin oikeastaan vasta niinku viime vuosina että seuraan suurella mielenkiinnolla, että yleistyykö se laajemminkin ja mitä niistä tulee, se on Suomessa harvinaista, mutta se ei ole muualla harvinaista joo, mutta ehkä sitten otetaan pääomasijoittajat oman luokkana. Yleensä se ne eivät. Siis tää on erikoistapaus. Ja ne lähtevät pörssiin nostelemaan firmoja yleistilanne että operoidaan.
Ei julkisella markkinoilla niin niin teillä oli myös näitä pääomasijoittajien haastatteluja tai saada m funds niin kuin eniten ilmatilaa tässä keskustelussa siinä. Mutta minkälaisia havaintoja sieltä tavallaan pääomasijoittajan omistajuuden ilmenemisestä tuli.
No kyllä pääomasijoittaja on se joka tekee kotiläksynsä hyvissä ajoin jo ennen sijoittamista ja antamansa lupaus niille rahoittajille on se, että siinä analyysivaiheessa tämä keissi nämä täyttää sen edellytykset jotka on ollut että se raha saa sen tietyn minimitason. Onko se 20% vai kaksikymmentäviisi prosenttia tuota noin sisäistä korkokantaa
vai? Vai rahat takaisin 2 ja puoli kertaa ja tuota noin siinä on olemassa aika määrätietoinen suunnitelma omistajalla mitä toimenpiteitä ja siellä pitää tehdä ja mikä kunkin näistä toimenpiteiden vaikutus on niihin asioihin jotka vaikuttaa sen arvon kehittymiseen ja niissä on usein takaisinsijoitus elementti eli tavallaan vaikka niinku yrittäjäomistaja on ollut.
Öö myös toimivan johdon edustaja ja ja sitten tuota omistanut vaikka sataprosenttia tai tai pienillä vähemmistössä hieman vähemmän, niin niin usein sitten tota pääomasijoittaja ottaa kontrolli, mutta sitten ainakin se ydin tuota lisäarvoa tuottava omistaja tota johtoporukka sitten takaisin sijoittaa näissä rakenteissa, että siinä syntyy aika mielenkiintoinen tota omistajuuden vaihto siitä tavallaan sun omasta kontrollista tavallaan pää pääomasijoittajien kontrolliin.
Kuitenkin sillä, että sulla on tota vähemmistö sijoittajana todella isot insentiivit juosta se kasaan ja me ollaan sitten tällainen taho joka yrittäjänä on kasvattanut yrityksen
tiettyyn pisteeseen. Toteaa, että tässä vaiheessa tällainen, d riski eli se, että minä saan jonkun korvauksen siitä kymmenien vuosien yrittämisestä, niin sitä tuskaa luopua siitä yrityksestä voi helpottaa se, että siihen voi jäädä vielä mukaan katsomaan, että miten tää pääomasijoittaja sitten saa aikaan ja tulee toimimaan siinä teillä ei oli. Ei ollut hirveästi tota teknistä kulmaa. Siis joskushan näissä on käydään niinku osakassopimuksen ja
tuota. Yrityskauppasopimuksen välisiä ristiriitoja ja muita, mutta tota tää oli tavallaan hyväkin että tää ei ollut mun mielestä niin kuin sanoitte, että ah kirje jonka alla ei niinku luhistui illalla illalla vaan että pystyy sillä aika kepeänä lukemaan. Teillä oli myös tämmöisiä tota hassun hauskoja esson baarin väittelyitä. Tässä sitten niinku joka luvun alussa tota oliko sanokaa jotain tästä kirja kirjan tota tematiikasta siis tota varmaan siinä on varmaan siinä on vähän
yritetty vietellä. Tota lukijaa eri tavoin. Siis siinä on myös alussa tätä omistamisen filosofiaa ja historiaa ja ja myös hyvin erilaisista maailmoista, että.
Ainakin noi itse itse tota tietokirjoja tehneenä niin kun mun yritys on saada se lukija niin kun semmoiseen koukkuun että se ei niinku tyrmää tyrmää tylsyyden se kirja heti ensimmäisellä sivulla sivuilla tota koska se on niinku aika huono idea jatkon jatkon kannalta että sillä tavalla sillä tavalla sitä on. Sitten on varmaan vähän haluttu haluttu tuoda lähemmäksi ihmistä ja tota ja ja hassun hauskoja ne saattaa olla, mutta toisaalta tota niissä sitten on aina joku
totuuden siemen myös siellä sisällä esimerkiksi esimerkiksi tota. Veronmaksajien yhtiökokoukselle jossakin sumiaisten baarissa, missä pohditaan valtionyhtiöiden tilannetta, niin kyllä me vähän luulen, että sitä pohditaan sinne niissä baareissa myös aina välillä kyllä myös puhutaan postista tai VR, stä tai jostain muusta. Se on ollut se pohdinta on aika aika paljon tuon näköistä.
Joo sitten tuota tässä oli jonkin verran ulkomaalaisia tai cevianin mainittiin, mutta sitten oli oli valtion omistus oli käyty keskustella tanskan ja ruotsin kanssa ja yllättävän samantyyppistä niin kuin noin muutaman %1 2 3% osinkovirtaa. Kaikki maat tuntuu saavan että tota SUOMI ei ollut niin järkyttävää köyhä kun mä itse näen että tietysti norja on asia erikseen jossa jossa on maailman maailman suurin tota.
Tämmöinen kolonialistinen tota eläkerahasto tota yli tuota biljoonan varallisuudella, mutta tota oliko tässä tämmöistä niinku ylikansallista benchmarkkaus kuulon maali
pikkaisen. No me ei oikein tehty sitä systemaattisella tavalla, mutta siinä keskustelussa kyllä niin kun voi voi ehkä sanoa näin, että ruotsiossa on ollut tätä valtion omistusta kauemmin ja sitä on harjoitettu siis sillä tavalla, että siinä on ollut rakenteita niin kyllä se niin kun menokin oli paljon on paljon rauhallisempaa. Kuin esimerkiksi suomessa ja tanskassa taas tilanne on se, että valtio tai poliittinen taho aika läheltä kävi selville. Tässä tanskan valtionrautateiden keississä.
Niin tota kuitenkin on sitä yhtiötä siinä ja näin ollen niin niin niin niin tuota SUOMI. Ei ei varmaan niinku tässä kokonaiskirjoissa kauheasti poikkea, paitsi sillä tavalla, että Suomessa on poikkeuksellisen paljon tuota valtion omistusta ja sitten mun mielestä noi käyttää muut pohjoismaat. Tätä säätiö rakennetta tavallaan sen niinku kansallisen vallan niinku vahvistamiseen ja yli
yliajan jota täältä löytyy. Aika vähän me ollaan aika pääoma köyhä maa, mutta me ei myös osata tota peliä kovin hyvin. No nyt täytyy tietysti toivoa, että näistä näistä tuota family office joihin viitattiin niin niistä muodostuu aikaa myöten sellaisia joilla on. Aika paljon enemmän varallisuutta ja sitä kautta syntyy sitten tätä aitoa suomalaista omistusta, joka ei ole valtion omistusta eikä
sitten tämmöinen. Niin kun filosofinen kysymys tässä loppuu vähän provosoivasti tuota maailman talousfoorumin jonkun sivupaperin sivukulmassa pohdittiin sitten tota että skenaariota että että omista mitään ja olet olet onnellisempi kuin koskaan ja tästä on sitten tietysti saatu salaliittoteorioita pystyyn, että tämä olisi joku ylikansallinen tahto että. Pienet ihmiset eivät omista vaan toimivat vähän niinku vuokrataloudessa, mutta
filosofisesti. Esimerkiksi antti rinne ylpeästi kirjassa on sanoa, että hän ei ole ikinä omistanut yhtään mitään ja myöskin tää Riku Aalto sanoi, että hän niin kuin periaatteessa ei omista mitään, vaikka on käyttääkö sitä massia, niin tota toi tavallaan omistamattomuus. Sehän on vapautta. Onko teillä tohon jotain kulmaa, että mun mielestä joiden taakka versus omista ajattomuuden niinku vapaus ehkä ehkä tästä täältä aloittaa? Jos sopii niin tota sanoa että siis.
Omistaminen on alunperin vapaus, joka syntyy tuhatkaksisataa. Luvulla siis hallitsijanvaltaa vastaan, niin hallitsija hallitsee magneetit ja hallitsija verotusoikeutta vastaan ja tota sen sitä voi katsoa myös siltä puolelta. Mutta totta kai siis niinku varmaan varmaan vuosisatojen aikana omistamista on tullut siis sellainen äärimmäisen poliittinen asia, niinku eri vaiheissa.
Kyllä karl marxilla oli yksi ja toista sanottavaa, niin tuossa kirjassakin kerrotaan omistamisesta ja ja sitä poliittista keskustelua on käyty ja on on maita, jossa yksityistäminen on kielletty ja ja jos. Ja taas uudelleen sallittu ja sitten on tämmöisiä. Meidän vieressämme oleva itäinen naapurikin, jossa siis se on hyvin mielenkiintoinen omistusjärjestelmä, jossa jossa valtion hallitsija niin, mutta hallitsija myös hallitsee siellä parhaillaan niin kun valtavan suurta omaisuutta apua.
Projektinsa kautta mä haluaisin vielä yksi teknisen huomautuksen tässä sanoa ihan varmuuden vuoksi, kun tuossa äsken keskusteltiin kaverioinnista ja tri tonista, niin julkisten tietojen mukaan tekijä, jonka omistanut tritonin neuvonantajat. Sen takia en paljon osallistu tähän osallistunut tähän keskusteluun.
Jos jos se nyt ketään mahtui kiinnostaa kyllä kyllä toi voittaisi, mutta että mutta se on tieto joka löytyy siis niinku niin kun tritonin tekemistä asiakirjoista, että se ei ole mikään salaisuus myöskään mennään itse asiassa vielä tähän tohon tota tiedottamiskulmaan, mutta tota onko tuosta niinku tavallaan omistajuuden taakka? Versus tuota niinku toki jos sulla on resursseja jotain omistaminen on esimerkiksi niinku likviditmuodossa niin se antaa antaa vapausasteita että
se on niinku fakta. Mutta siis myös se että sun ei
tarvitse nyt sitten. Muut hoitaa ja mä elän niinku sitten vaikka kädestä suuhun valtion turvaverkosta tai muita, niin onhan se niinku vapautta tuova että sun ei tarvitse tavallaaneroida elämääsi omistajuuden kautta otetaan niin kun vähän laajempaan perspektiiviin niin nythän suomessa on miljoona kansalaista, jotka omistavat yritysten osakkeita ja tota he ovat he ovat valtaosaltaan he ovat sijoittajia eli he ovat säästäneet rahaa ja panevat sen
sinne ottamatta kuitenkaan niitä pääomistajan harteille tulevia velvoitteita. Ja silloin me musta tuntuu, että se se omistaminen ei ole sillä tavalla raskasta, että se voi aiheuttaisi jotain pohdintaa siinä, että pitääkö omistaa vai pitäisikö kokonaan olla ilman. Totta kai se on jokaisen yksilön
valinta, mitä hän tekee. Joo ja eeva ahde kävi sieltä sitten sanoi teistä kaikki strippaaminen, kun joku kysyy että pitääkö pääomistajan pelastaa firmat tota oma omalla tota kustannuksellaan muiden piensijoittajien edustaja, niin hän sanoi, että kyllä tämmöistä toivottaisi, mutta sitten se tuli. Filipin aminoff sanoo sitten,
että itse asiassa. Noissa niinku startupeissa se on kyllä hirmuinen taakka, että jos ajaudut siihen niinku pääpelaajan rooliin siellä joo totta eli eli tota kaikki tavallaan odottaa että sä oot se kaveri joka laittaa tyhmää rahaa tyhmän rahan päälle. Ei kun fiksua rahaa tyhmän rahan
päälle että. Hyvä ehkä tuosta niinku loppuun vielä tästä tota viestintäkulmasta eli eli eli tavallaan niinku niinku tässä kuultiin niin myös edustaa tätä viestintäkulmaa niin kuinka tärkeää on tavallaan kommunikoida sitä omistajan viesti entistä tärkeämpää siis varmasti varmasti siis, koska viestinnän merkitys noi muuten on kasvanut yrityksille paljon ja se on niin kun kulmahuoneessa ja se on hallituksissa ja sitten strategia on siellä niin kyllä
mä sitten niinku se tavallaan se se seuraava vaihe joka varmaan. Tapahtuu on se, että muistaa viestinnästä tulee vielä tärkeämpää ja se pitää pystyä tekemään huolellisesti.
Siinä loppujen lopuksi puhutaan myös siitä, että että että miten se omistaja viestii tai omistajat riippuu niin kuinka paljon niitä on ja onko pääomistajia vai onko tota hajautunut omistus, niin joka tapauksessa kuitenkin se se viestintä myös ratkaisee sen saako selvitys niinku pidettyä parhaat työntekijät ja muut että se on niinku lähempänä nykyään nykyään nykyään niillä aloilla missä ihmisistä on pulaa niin on myös mahdollisuus valita semmoisia yrityksiä joissa.
Omistuspohja on sellainen, joka tarjoaa mahdollisuuksia tulevaisuudessa ja näyttää kehitystä eteenpäin, että kyllä siellä on siis ja sitä viestintää pitää osata se se ei ole täällä. Se ei ole ihan niin kun se ei toimi. Mun mielestä jos mä katson sitä niinku oman työni näkökulmasta tässä viidentoista vuoden ajan, että. Pitäisi olla. Pitäisi olla uskallusta. Pitäisi olla rohkeutta.
Pitäisi olla selkeyttä ja pitäisi todella olla niinku olla niinku kirkas se omistajan tahto kun kun julkisuuteen mennään mennään näistä asioista puhumaan. Aivan liekaa on sellaista että että niin kun on se vähän vähän vanhakantaista spekulaatiota, että mitähän siellä kabineteissa nyt oikein mietitään tyyppistä ja ja tota ehkä vähän vähän tota arkuutta tulla tulla julkisuuteen sitten omistaja runsaan tää tää nuorempi sukupolvi.
Startup yritykset ja isoja yrityksiä tehneet on vähän toisenlaista porukkaa ja ne niille se on niinku jotenkin rennompi juttu ja ne tietysti myös tekee monenlaisia asioita. Sitten muitakin kuormittamista, että parantavat sitä maailmaa myös. Eikö tässä ole nyt ole kuitenkin nähtävissä se selkeä. Kehitysviestinnässä ja näissä asioissa, joissa nyt tänään puhumme niin siihen suuntaan, että että avoimuus on tullut enemmän ja enemmän.
Perusprinsiipiksi ja ja tota ollaan valmiita kertomaan yhtiöstä yhtiön omistajista omistajien suunnitelmista enemmän kuin mitä aikaisemmin ennen. Oli se mentaliteetti, että pidetään salaisuudet lähellä itseä eikä kerrota muille kuitenkin vaikka tavoitetila on varmasti tämä, että se mitä omistaja tahtoo välittyy siinä hallitukselle ja se taas näkyy sitten niina strategiana ja siinä suunnitelmallisuuteen. Miten se johto toteuttaa niin kaivelin tässä papereita järjestellen.
Niin on se vanhan Talouselämän haastattelun, jossa oli boos silloin niin työnantaja niin niin olimme tehneet kansainvälisen ja suomalaisen tutkimuksen. Kuinka hyvin? Tää strategia tai omistajan tahto strategia ja sitten johdolle menee sinne hallituksen ja johdon ja omistajan välillä, niin se on valitettavaa kuinka umpiossa. Itse asiassa hallitus ja omistajat elävät, kun he kuvittelevat kuinka hyvin heidän johtonsa tietää ja tuntee todellisuudessa heidän tahtonsa
ja heidän strategiansa. Ja enkä mä usko, että se on paljon vuodesta kaksituhattaneljä vielä muuttunut. Kyllä tää on kompleksinen asia. Hyvä mulla on ollut tota vieraana tuota tämän omistajan tahtokirjan kirjoittaja timo leino, markku pohjola ja harri Saukkomaa. Kiitoksia vierailusta. Kiitos kiitos ja kun olette tänne saakka katsonut tai kuunnellut, niin harkitkaa kirjan hankkimista ja laittakaahan tän kanavan tilauksen.