Bileam jurin, joka on siis harvardin klassikoita. Hän oli pysähtynyt nimenomaan miettimään, että mitkä on ne tärkeimmät asiat siinä matkan varrella ja tää parveke metafora oli yksi juurikin niistä, joka konkreettisesti tarkoittaa sitä, että kun me kaikki ei voi mennä meinaa avaruuteen katsomaan niitä asioita, niin me voidaan tehdä semmoinen kolmivaiheinen
parvekkeelle meno. Eli kun tulee joku tilanne, että mä en tiedä mitä mä tekisin, niin mä ensin pysähdyn eli mä käytän valtaa olla sanomatta tai tekemättä mitään, niin mä ota käytän valtaa pysähtyä sen jälkeen mä. Kysyn itseltäni, että mitä tunteita tää musta herättää. Tää rohkeus on myöskin sitä, että sä lähestyt jotain asiaa sun peloista huolimatta tai turhautumisesta huolimatta ja että sä myöskin toimit. Sitä voi kutsua myöskin harjoitteluksi. No niin, tervetuloa tänne
neuvottelijakanava. Mulla on toista kertaa vieraana helenaoman työ psykologian tohtori. Onko se oikein? Sitäkin tohtori, työelämäprofessori. Se on ehkä niinku silleen yksinkertaisesti sanottuna. Joo ja se meni Turun yliopistoon ja sulla on semmoinen tavallaan dream shop siellä eikä voi sanoa. Että Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa mulla on dream job ja siellä on ihanaa porukkaa. Mä oon viihtynyt tosi hyvin.
Mä oon suuri fani. Ne on aika kauan käyttänyt tätä mun uusia neuvotteluvalta enkä mä teen. Juhana torkin kanssa joissain tota opinnoissa niin tätä en tiedä tapahtuuko enää, mutta siitä isot plussat Turun kauppakorkean. Joo, mutta sä tuut taas tuota voi sanoa jälleen kerran sä kävelet hiekkamyrskyssä ja tuota
sitä päin. Eli eli tää tuntuu olevan sun uran uran tota ehkä tunnusomainen niin kun kuva miksi se tavallaan hiekkamyrsky on just tärkeä ja miksi kaikki sun kirjat tuntuu olevan sitä hiekkamyrsky myrskyssä kävelin. Hiekkamyrsky kuvaa niitä vaativia vaikeita hankalia tilanteita ja nehän on niitä, että jos me ei olla niihin valmistautuneita niin ne niin kuin olen joskus sanonut.
Ennemminkin, että ne kantaa mukana mukanaan niitä isoja mahdollisuuksia, mutta myöskin isoja riskejä ja se on se on semmoinen aarreaitta mistä löytää jatkuvasti uutta, että silloin kun edellisen kerran tavattiin, niin mä olin tosiaan panttivankineuvottelujen psykologiaa aika paljon. Nyt on suomeen tulossa ja ollutkin jo erilaisia panttivanki neuvottelijoita. Olet maailmalta mitä mä tapasin silloin mä oon siirtynyt nyt sitten astronomitteihin ja
kaikkein muuhun. Eli mä pyrin aina vähän niinku sitten katsomaan, että missä on porukkaa, joka on ollut vaativissa tilanteissa. Mitä uutta voisi löytää? Mitä uutta mä oon itse kokenut? Mä aika paljon meillä on omiin kokemuksiin ja ja ne on niitä kriittisiä hetkiä. Mutta käydään tää hiekkamyrskyn metafora läpi ja tähän alkuun pieni kaupallinen tiedote robotti koirat etäohjattujen kullankaivun sekä toiselta puolelta maapalloa.
Ohjattu kirurginen operaatio. Ovatko ne jo nykypäivää futucastin ja telian yhteistyöjaksossa? Telian 5 g johtaja janne koistinen päivittää verkkoihintietoutamme tähän päivään. Hän kommentoi 2 GN olevan sympaattisen retroa, mutta silti yhä käytössä telian vierailut futucast sä siis jatkuvat ja janne paljastaa mitä 6 GN osalta jo suunnitellaan ja miksi sitä pitää jo väläytellä. Scifi ja siistit jutut ovat nimittäin utopian todellista tulevaisuutta, kun verkkoja
kehitetään. Kuuntele sinäkin. Tukesin ja telian yhteistyöjakso spotifystä opin lisää verkkoteknologia ja verkko intrasta ja nyt takaisin jakson pariin. Tää kävellään tuolla jossain aavikolla ja yhtäkkiä ainakin tulee hirveästi tota hiekkaa ja näkyvyys peittää niin mikä eläin toimii tässä oikein ja mitä se tekee. Mä oon käyttänyt biisoneita tässä joka tari. Tämä tuli minulle ikään kuin lahjana, eli tää on tosi juttu, että biisonit jotenkin tietää vaistonvaraisesti, että ei kannata lähteä.
Jos on riittävän lähellä sitä myrskyä, niin ei kannata lähteä karkuun, koska se on luonnonvoima joka saavuttaa joka tapauksessa. Eli kun menee kohti niin todennäköisempää on, että vaikka se tuntuu epämiellyttävältä niin sen kohta pystyy jättämään taakse. Tietenkin kaikki on suhteellista, joskus on järkevää
suojaa. Mutta sitten joku oli tässä vuosien varrella kun on tullut tästä metaforista puhuttua, niin joku oli tehnyt faktantarkistusta ja todennut että se on totta, että Coloradon high Coloradon lumimyrskyssä ne tekee samalla tavalla ja olin löytänyt myöskin tiedon, että mitä ne tekee silloin jos käy niin että ne ei meinaakaan päästä läpi niin ne kerääntyy yksi saamaan lämpöä ja tukea toisiltaan. Niin mutta.
Kyllä se tärkein pointti on oikeastaan se, että mitä tahansa hankalaa tunnetta, tilannetta, ihmistä, joka tuntuu hankalalta kun me kohdataan, niin miten sitä siinä voisi kehittyä ja ikänä ei muuten tule valmiiksi ei tule semmoista, että voi sanoa, että no niin, nyt kaikki tilanteet niinku sujuu tosta vaan, että aina löytää uutta. Mutta siis tosiaan tunne rohkeus on uusi kirja ja hyvä kirja suoraan puhumisen ja vastarinnan
kohtaamisen taito. Niin tota eipä ne vaikeat ja tilanteet vastarinnan niinku valistamalla yleensä. Ratkeaa joskus niihinkin, mutta tota se on sitten ehkä on niin että pitää olla sitä rohkeutta ja mennä mennä vastaan niin puhutaan tästä kirjasta. Ja tosiaan kannattaa kannattaa saattaa niin kun lukenut itse ja sitten musta oli todella rohkea ottaa tähän myös tuota tommi läntisen lauluja mukaan musta aina. Hienoa että näitä näitä tota rikotaan tätä tavallaan formaattia sekä puhuminen että
ne laulut oli musta hauskoja. Kiva kuulla joo ja siinä sattui syntymään niin, että samoista teemoista syntyi mun teksti. Ja tommin biisejä ja sitten mä oon aina yrittänyt ja pyrkinyt ja toteuttanutkin sen että jotain taidetta aina mukaan. On se sitten kuva. Kuvallista on se runoja on se biisit tekstejä että jotain koska taide kulkee vähän eri reittejä ja virittelee luovuutta vähän eri tavalla niin että on
joku muu kanava myöskin. Mutta mainitsit noi panttivanki neuvottelijat ja se oli meidän edellisen jakson jäsen ja mä kuuntelin. Se oli hauska kun se tunnusteli tehdään törkeästi. Otit vaan niinku. Parhaimman suoraan name droppausta mitä löytyy ja kävit tota tapaan meni mutta yksi oli boss joka tulee tonne nordic business forumiin ja tavallaan se sitten reflektoi tätä kirjastoa taaksepäin. Niin mäkin muuten siis tein
kumman tota tee. Jakso niin mä laitan tähän viittaus siihen meidän panttivankineuvottelujaksoon niin tota se tavallaan elävöittää sitä kun vähän katsoo aina mitä se tuli aikaisemmin juteltua ja tää liittyy vähän tuohon mutta tota sä huomasit että sä olit kääntänyt tän chrisforsin tota tän tota mikä se oli toi toi oodi se. Action. Action niin vaikea sana että sä oot kääntänyt väärin niin miten sä olit se ensikertalainen mikä on oikea? No oikeastaan ei ole väärää ja
oikeaa, koska mä olin kriss. New yorkissa christ forssin sellaisessa valmennuksessa, joka oli ensimmäinen, mihin pääsi ulkopuolisia, ja siitä on siis jo olisiko siitä 7 vuotta aikaa tai jotain. Ja hän, kun hän puhui tästä kyseisestä ja mä yritin etsiä, että löytyykö suomen kielellä.
No ei löytynyt. Ei, ei silloin siitä puhuttu ja mä kutsuin sitä syyteau editoineiksi ja kun mä puhuin siitä luennoilla, niin sitten mä aina jotenkin sanoin, että kun tää kuule tää syyte auditointiin niin se ei oikein niinku OK se on suora käännös, mutta se ei niin kun.
Jotenkin kuulostanut hyvältä ja nyt tähän kirjaan mä totesin, että sehän on suoruus auditointi eli se on juuri sitä, että miten sä aloitat suoraan sille tavallaan hiekkamyrskyyllä ja ja se on mun mielestä mä muutamia asioita sieltä edellisestä poimin ja tää oli yksi se mihin mä tavallaan jotenkin halusin palata. Mutta siis se on vaikea tekniikka. Periaatteessa tota ennakoida, että toisella ihmisellä ei ole pelkästään hyvää sanottavaa sun prosessista tai neuvottelusta tai lopputuloksesta.
Ja niin niin tietyllä tavalla otetaan se kissa pöydälle ja käydään se niin kun läpi ja vähän niinku ennakoidaan että mitä sieltä voisi tulla niinku vastakarvaan. Nyt mä kysyn vastakysymyksen, mikä sun mielestä tekee siitä vaikeata? No onhan se tavallaan sä voit arvata väärin eli sä voit tuoda pelkkä niinku ongelmia jotka eivät olleet ongelmia kenenkään mielestä, jolloin se tavallaan
huonona että sun positiota. Siis se nyt tulee ensimmäisenä mieleen että kannattaako sun arvata toisen positioita ylipäätänsä neuvottelussa joskus, mutta joskus sä oot vaan ihan vinossa ja sitten jos sä arvaat väärin niin se mahdollisti annat niinku neuvotteluasema. Tälle toiselle puolelle. Joo toi on mielenkiintoista ja nyt on hyvä. Ehkä muistaa että mä puhun vaativista keskusteluista, neuvotteluista ja konflikteista, jotka voi olla muutakin kuin perinteisiä neuvotteluita.
Ja me se on ihan totta, että voi arvata väärin ja se on tosi kriittistä, että miten sä tuot sen esille ja ja ei mennä siihen tarkemmin, mutta siitä löytyy tietoa tuolta kirjasta. Mutta myöskin se, että vaikka sä arvaat väärin niin sä saat tosi tärkeätä informaatiota kun se toinen sanoo että. No ei toi ei ole itse asiassa se mikä mua turhauttaa vaan toi mutta se voi. Myöskin tuo tulee käyttämään
tätä sinua vastaan. Se pelko joo joo, mut siis tästä tulee niinku ehkä luottamukseen, että tavallaan ihmiset ei ole ehkä juuri tän mun pelon tavalla ajattelevien ja neuvotteluissaan edes, että tota usein on paljon niin kuin hyvää tahtoa ja ymmärrystä ja väärinymmärrystä ja vähemmän siis semmoista, jota raakaa machiavellilaista tavallaan törkeiden nuolien tuolta käyttöä. Eli mielenkiintoista. Joo. Vastaamme keskusta edellisestä
jaksoi sen alle myös tää tätä. Älä ankkuria odota toisin ankkuria niin se joka on niinku vähän samaa sukua, että se on niinku tavallaan vähän pöljä oletus että sieltä tulisi ikinä mitään hyvää, että tota se vähän siis chris facebookin kirja aivan mainio. Meidän pitäisi muuten nyt kun se tulee sinne suomeen niin kutsua se tänne ja. Päästään yksi sitä. Otetaan työn alle ja siis kunnioittavasti, mutta voidaan ehkä tästä ottaa äkkiä kysyn
audit hänelle. Ja tää on musta tosi mielenkiintoista mitä sä sanot koska tossa on eroa. Ootko sä työpaikan jossain? Vaativassa vaikeassa kehityskeskustelussa vai ootko sä jossain muun tyyppisessä neuvottelussa, että että siinä on eroja ja se on mä oon itse käyttänyt sitä ja on toiminut tosi hyvin, mutta tilannetaju on sellainen mikä mä sanon yleensä näistä kaikista että.
Nää on sellaisia että poimi se mikä toimii sulle, kokeile ja kehitä itse eteenpäin, että mä en myöskään usko siihen että on joku semmoinen että no niin nyt otat tämän ja tämä toimii kaikissa ja kaikki menee hyvin että se vaatii sen tilannetajun myöskin ton osalta se vaatii sen tilannetajun jolloin sä mietit että okei tohon tilanteeseen sä sopii tohon tilanteeseen se ei sovi ja tossa en tiedä. Ehkä voisi toi voisi auttaa saamaan jotain tärkeitä informaatiota.
Sitten sitten toisesta, mutta tilanne tajuaa mistä on tullut joskus kirjoitettua myöskin niin on. Just noin ja tuossa on itse asiassa niinku aloitettiin. Juteltiin siis sinne kun mä neuvottelen jos te pankkiirina ja sitten kun mä neuvottelin hallituksen riippumattomana jäsenenä niin oli niin paljon helpottavaa toimia siinä hallituksen riippumattoman ja sen neuvottelupöydissä, koska mulla ei ollut sitä dataa kusipää investointipankkiin.
Tätä synti viittaa vaan mä olen niinku tämmöinen hallinto hallituksen jäsen, niin tavallaan sitä oletko sinä? Yksinkertaisesti niinku. Agentti vai päämies. Tämä on harmi. Tuon tuota sivusta katsoen niin se on ihan hirmuinen positiivinen vaikutus siihen. Neuvotteluun niin on on on tilanteet on tosi erilaisia ja just sen takia ei ole sellaista että no niin tätä kun käytät niin aina kaikki sujuu ja ja tää on koko elämänmittainen tehtävä. Mun mielestä katsoo ja opetella sitä.
Toisaalta sitä työkalupakkia. Eli sitä, että mitä kaikkea mun sieltä työkalupakista löytyy eri tilanteisiin, mutta sitten toisaalta myöskin sitä, että miten mä olen siinä hetkessä ja tilanteessa ja mitä mä sillä välitän, jolla on tosi tärkeä ja mitä mä havainnoin, että siinä on tosi monta puolta. Sähän päätit tän kirjan siis siihen, että oleminen on tekemisen niin kun vähintäänkin toinen puoli sitten tässä tässä
tunnen rohkeudessa. Joo mut toi kääntäminen on mulle siis käänteinen kääntäminen on kanssa kiinnostavaa. Sä oot kirjoittanut tän suomeksi, mutta ehkä sulla on ambitioita että voisimme hienoa kun tämä. Käännetään englanniksi, mutta tota se on ainakin mielenkiintoinen. Tuota ajatuskoe, että miten se kääntäisi sitten nää käsitteet toisinpäin. Eli tää on vissiin olisi niinku emotional carriage olisiko se?
Hoikka olisi ja itse asiassa tästä kirjasta on tehty englanninkielinen esittely, syystä että jo mulle yllätykseksi jo ennen kun tämä oltiin Julkaistu, niin elina ahlbäck, joka on Suomen the number one kirjallisuus agentti oli yhteydessä ja halusi tehdä sopimuksen ulkomaan myynnistä. Ulkomaan edustuksesta tälle kirjalle, eli se on hyvin mahdollista, että siitä tulee englanniksi tai jollain muilla kielillä. Katsotaan.
No toivotaan, mutta siis tavallaan silloin päästään lähelle emotional intelligence kirjaan niin tota voisiko ajatella, että miten tää näkökulma tota emotionaalisesta älykkyydestä paranee sillä, että ruvetaankin pohtimaan emotionaalista. Rohkeutta se painottaa juurikin sitä rohkeutta, koska rohkeutta on montaa lajia eli on.
Fyysistä rohkeutta on sosiaalista rohkeutta on henkistä rohkeutta on älyllistä rohkeutta on tunteisiin liittyvää rohkeutta, on moraalista rohkeutta ja niin edelleen ja tää tunne rohkeus yhdistää niistä muutaman ja ja jos ajatellaan että tunneälykyys on useimmiten määritelty niin että se on sitä, että sä havaitset ja tulkitset ja tarkastelet ja hyödynnät omia sekä toisen tunteita ja ja jossain määrin säädät niin. Säädät. Se on ehkä vielä jotenkin laajempi, niin sitt.
Sen tää rohkeushan on myöskin sitä, että sä lähestyt jotain asiaa sun peloista huolimatta tai turhautumisesta huolimatta ja että sä myöskin toimit että se on tämmöinen kaksipäinen Kotka niin kuin on sanonut että se myöskin toimit riskeistä huolimatta. Mutta tietenkin sun täytyy olla tietoinen mitä ne riskit on, että se tuo ehkä semmoisen toiminnallisuuden ja juurikin sen peloista huolimatta lähestymisen niin korostaa sitä myöskin eri tavalla. Sitten tää. Mä ajattelin tän kirjan nimi
voisi olla. Eikö anteeksi jakson nimi voisi olla tunne rohkeus ja suora. Russeli tietyllä tavalla nää kirjan sijasta tätä niin apu nimestäkin löytyy tää suoraan puhuminen niin tavallaan tämmöinen radical monesti tai tätä. Filtteröimätön kommunikaatio on varmaan väärä sana. Ei siis niinku raaka kaistaa ole, mutta jonkinlainen niin kun. Filtteröimättömyys niin niin tota miten tää tää tavallaan apu
Otsikko nivoutuu tähän mukaan. Hyvin ja sitten tuohon haluan kuitenkin sanoa, että se filtteröimättömyys ehkä en käyttäisi sitä sanaa, koska jos ajatellaan minkälaisessa maailmassa me eletään, niin se, että jos jos minä tai sinä puhutaan kaikki asiat filterryhmästä yhtään sitä mitä ajatuksia päähän tulee ja ajatellaan että se on sitä suoruutta niinku mun mielestä suoruus väärin ymmärretään että se olisi sitä että no niin niinku joskus kuulee sanottavan,
että no minä olen vain sellainen ihminen, että minä sanon kaiken suoraan ja sitten sä palautat. Ja tavalla millä tahansa saatat halveerata tai tolvasta tai muuten vaan tilanteeseen sopimattomalla tavalla. Sanot sitä ja sen takia tuossa kirjan nimessä on suoraan puhumisen taito ja se taito on äärimmäisen kriittinen siinä, että se ei ole sitä, että mitä tahansa missä tahansa päästetään.
Ymmärrän tuon vivahde eron ja tavallaan se jonkinlainen niin kuin autenttisuus tai aitous tai tai tavallaan. No päästään näihin tunteisiin. Sulla on tää haavanlehti tunne ja ja ja tavallaan siis kuitenkin niitä on niitä tunne efektejä siinä ympärillä, niin voitais itse asiassa tuosta hypätä siihen eli eli onko meillä se niinku aitouden edessä sitten jotain haavanlehti tunteita ja peitetunteja, niin
siellä tässä nää 2 käsitettä. Nyt on pakko lähteä aitoudesta, koska pelkästään oi että pitäisi tehdä aitojajaksot muuten jossain jaksossa hiljattain puhuitko ja puhuittekin aitoudesta. Tai tavallaan mulla oli toi oli oli tuota. Pekka töllin kirja tää tota siis se arvostamisen psykologi ja ja siinä tietyllä tavalla on siis se oikeastaan mikä sullakin oli jollain haastatella tätä
oivallus että. Että se tavallaan se suoruus on nimenomaan ei tarkoita töykeä, suoruutta tai vaikeista asioista suoruutta myös, vaan myös niinku kohteliaisuutta ja niinku arvostamista. Eli sekin on myös aitoutta ja ja se on niinku tärkeä taito. Joo ja suoruus tarvitsee parikseen sen. Empatian tai arvostamisen tai minkä tämän sukuisen sanan haluaakaan valita?
Mistä mä kirjoitin edellisessä kirjassa tästä yhdistelmästä, että aika hyvin menee, koska jos mä oon suora tavalla, jota sä et pysty ottamaan vastaan, niin siitä ei välttämättä ole kauheasti hyötyä. Tai jos mä oon vaan.
Empaattinen tai arvostava, mutta en saa sanottua suoraan, niin siitäkään ei ole hyötyä, mutta se aitous on minusta mielenkiintoista, koska jos mä ajattelen vaikka itseäni, että mikä mulle on ollut aitoa 10 vuotta sitten ja mikä mulla on aitoa nyt tänä päivänä niin se on vähän eri asia. Ehkä että mistä muistelen, että sanoit myöskin aika samalla tavalla tai joku sanoi siinä? En muista kumpi teistä että.
Kun lähtee harjoittelemaan ja kokeilemaan jotain uutta, niin se voi tuntua tosi kömpelöltä eikä aidolta vaan sen takia koska se on uutta. Esimerkiksi se on yksipuoli sitä sitä voi kutsua myöskin harjoitteluksi. Edistymiseksi. Tai edistymiseksi tai kehittymiseksi tai joksikin muuksi. Epämukavuusalueelle vietkö myrskyssä kävelet? Kyllä vaikka vaikka siksikin, mutta sitten kun mä oon tehnyt kokeillut niin sitten voi olla että kun mä oon.
Tehnyt sitä riittävän aikaa, niin mä toten OK ei tää olekaan mun juttu. Tää tää ei ole mua, mutta. Voi olla että joku ajattelee että se että sanoisi suoraan asioita. Aikuisena, joka ei tarkoita sitä nimittelyä tai jotain muuta niin että että se ei vaan ole itseä. Voi olla että jossain vaiheessa huomaa, että hei, kyllä se onkin, että me ei oikein tiedetä, että koska me ollaan aitoja ennen kuin me on kokeiltu.
Joo siinä on. Mulla oli tuomas enbuske ja otto juote niin meillä oli tämmöinen tota autistisen nerot jakso ja me pohdiskeltiin tämmöisen tota Saimaan baron Cohenin kirjaa, jossa oli tämmöinen patches, että sä tavallaan tämmöinen niin kun autistinen niin kun. Isten matriisin eli tavallaan jos on joku asia. Tätä tulkitaan että tapahtuu.
Niin sä voit tehdä sitä, että vaikka korrelaatiokausäätiön analyyseja ja täähän niinku tämmöinen miehinen taito taito tavallaan niinku löytää hahmo hahmon tunnustuksia ja sitten on tämmöinen niinku stereotyyppisesti enemmän niinku vaikka näin siis ei ole sukupuolittuneita molempia kykyjä voi olla erikseen ja enemmän niinku sekä mielellään naisilla on tämmöinen niinku empaattinen tai niinku miehen
teoria. Eli tavallaan minä pystyn päässäni ajattelemaan mitä siinä ehkä ajatteli sitten päässäsi ja sen perusteella kodifioimaan käytöstä niin, mutta tää ensimmäinen systeemi kelpaa myös tän toisen simulointiin ja ja tavallaan niinku jopa niinku kaikista tokkoihin introverttien autistipoika niinku voi Simuloida tätä empatiaa päässään täällä tätä ensimmäisellä mallilla, kunnes siitä sitten
vanhemmiten saattaa tulla. Aidosti tulee tämmöinen autistit breaker eli tavallaan suhtautuu elikkä aidosti lämmin ihminen eli tämä niinku saattaa niinku iän funktiona tapahtua. Joillakin ihmisillä tämmöinen niinku puhkeaminen kukkaan myös sillä tota toisessa ominaisuudessa joka on yleensä on siis tota sillä niinkutisesti käyttävälle ihmiselle se tota empäattori. Mielenkiintoista. Joo ja se oli hauska. Kannattaa sekin siis katsella. Se oli vähän semmoista äijä äijä juttelua tästä aiheesta.
Mutta ainakin tuntui aidolta analyysillä ja siinä oli pohjalla tää simon baron coenin tota. Äijä juttelun. Ja koska se oli vähän siis semmoinen tota, että me kaikki oltiin vähän itse diagnosoitu ja tota neurologialla olevia. Niin. Mikä on ehkä totta, mutta ainakin minä ja enbuske oltiin päästy siitä niinku tämän autistit läpi. Siis ihan aitoon inhimillisyyteen ja otosta. Mä olin ehkä vielä tota vähän epävarma, että oliko otolla tapahtunut tätä. No tää oli vähän ehkä läpällä
sanottu. Mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Joo mut siis toi tavallaan tämä haavanlehtitunne ja ja sitten peittotunne niin niin ymmärrä sitten niihin. Haavanlehtitunne. Termi oikeastaan lähti juurikin niistä yksi biisin sanoista, missä haavan lehteä kuvattiin tai tommikuvasi, että miten haavanlehti kulkee pelosta huolimatta tai pelkoa kohti. Ja sitten jos meillä ihmisillä on pelkoja, niin sehän on vähän.
Voi olla vähän semmoinen haavanlehtimainen, mutta me peitetään se joskus joskus sen ilmiasu voi olla myöskin hyvin toisenlainen ja mä sitten tein vähän kartoitusta, en tutkimusta, mutta kartoitusta siitä, että mitkä on sellaisia epämiellyttäviä tunteita. Yli 30 etteikö se voisi olla? Tutkimus oli tuhatviisisataa. Joo että. Sillä pääsee jo tutkimukseen. Mä mieluummin kutsun sitä kartoituksen. Joo joo joo. Mutta useita maita ja. Oli 10 maata ja se mikä mua
hämmästytti. Siinä oli se ylivoimaisuus. Miten ahdistus tuli sieltä esille eli ahdistus on. Hyvin, hyvin tyypillinen tunne. Ja. Siitähän kuvataan erityisesti primary perheentupa, joka on paljon tätä teemaa miettinyt. On kuvannut sitä peittotunteen eli ahdistus on usein sellainen ikään kuin peitto, joka joka tarkoittaa sitä, että se peittää usein muita tunteita alleen. Ja jos mä jaksan ja uskallan kaivaa, että mitä siellä peiton alla on, niin voi olla, että sitä on helpompi käsitellä.
Sehän on ihan valtava teema sinällään, mutta kyllä se liittyy myöskin siihen, että koko tää tunne teema, että miten me toimitaan työyhteisössä. Koska mun fokus on kuitenkin työyhteisöissä ensisijaisesti ja siellä että mitä mä sanon itselleni. Mitä multa löytyy löytyy siitä mun omasta tarinasta. Pitääkö mun editoida mun omaa tarinaa? Mitä mä ajattelen itsestäni? Mitä mä ajattelen maailmasta ja niin edelleen, mutta sitten siellä oli monia muita tunteita, oli epävarmuutta.
Häpeä oli todella. Häpeää sillä sun julkkareissa moni veikkasi sitä häpeää suomen ykköstuneiksi, mutta se ei sitten ollutkaan että. Mä oon monessa tilaisuudessa kysynyt, että arvatkaa että mikä on niin kun tyypillisin epämiellyttävä tunne ja toistaiseksi mä luulen, että melkein aina eka. Vastaus on ollut häpeä, että siinä on jotain ja ja sehän on tosi vahva tunne myöskin ja ja itse asiassa se ahdistus voi olla juurikin se joka peittää.
Häpeän myöskin alleen, että häpeä on aika kokonaisvaltainen, mutta sitten tietysti yksilön tai tiimin tai organisaation näkökulmasta. Se on se myöskin, että kuinka niitä tunteita kohdataan ja käsitellään ja on tehty mielenkiintoista tutkimusta kyllä suomessa muutenkin.
Esimerkiksi psykologi jarkko rantanen ja heidän organisaationsa on tutkinut sitä muutosprosessissa ja strategiaaprosesseissa ja on todennut, että jos niistä tunteista voidaan, jos ne voidaan kohdata, jos niitä niistä voidaan keskustella käsitellä hyvällä tavalla, niin se edesauttaa myöskin sitä strategian kokemista siinä arjessa ja edesauttaa muutostilanteita, että että ja se ei ole tunteissa vellominen joskus törmää siihen, että no niin, nyt sitten. Puhutaan vaan velottaa jossain
tunteissa. Ei vaan se on nimenomaan. Myöskin se on tärkeä asia jos me halutaan jotain saavuttaa, niin se on tärkeä asia myöskin, että me ymmärretään, että miten epämiellyttävät tai miellyttävät tunteet, miten ne vaikuttaa siihen mitä mä miten me toimitaan ja että että niinku tuosta löytyy se esimerkki että joku sanoi että että oliko se nyt 30 vuotta ollut töissä, että vihdoinkin puhutaan näistäkin asioista, koska kyllähän me kuljetaan siellä, mutta sitten.
Organisaatiot on erilaisia me ollaan yksilöinä erilaisia, että yksi asia koskettaa yksi 12. Joo ja tässä oli tää parveke teema. Mikä siis löytyy jo täällä Turun tota tää gettingues kirjan klassikko getting the balcony mutta vähän eri kulmasta että tota oliko siellä vaan niinku aikalisä tai onko se vieraannuttaminen kolmannen tuota perspektiivin hakeminen ensimmäistä perspektiivistä, mikä tää tavallaan parveke parveke tematiikka sulla oli. Parveke tematiikka on oikeastaan öö.
Avaruuslakana katseesta hieman yksinkertaisempi muoto eli eli tota kun tätä kirjaa vartenhan mä tulin kohdanneeksi 7 astronauttia ja kaikki sanovat oikeastaan samaa, että miten eri tavalla sä näet tän meidän maapallon ja sen, miten yksi me ollaan täällä kun sä katsot sitä tuolta riittävän kaukaa ja sä näet sen että. Millaisessa?
Toisessa tavallaan yhteisessä laivassa me ollaan niin monet asiat poliittisen debatin pienuus monet riidat alkaa tuntumaan täysin turhalta ja ja semmoinen niinku yhtenäisyyden tunne lisääntyy. Niin kuin sanoi robert, joka oli kanada, kanadalainen astronautti, sanoi, että kun hän meni sinne kansainväliselle avaruusasemalle ekan kerran, niin sehän kulkee seitsemäntoistatuhatta 500 mailia tunnissa 90 minuuttia, niin se menee tän pallon ympäri.
Ja sanoi, että ekan kerran niin aina katsoo, että tuolla on calgary. Tuolla on montreal. Tuolla on ne tutut paikat. Sitten se menetti merkityksensä ja sitten sä susta tulee jollain tavalla maailman kansalainen kuitenkin vähän eri tavalla, eli se että sä katsot kauempaa niin se yleensä muuttaa niin bileam juryn, joka on siis harvardin klassikoita. Mä olin hiljattain hänen valmennuksessaan ja tota hän häneltä tuli uusi kirja ihan
hiljattain. Koska hän oli pysähtynyt nimenomaan miettimään, että mitkä on ne tärkeimmät asiat siinä matkan varrella ja tää parveke metafora oli yksi juurikin niistä, joka konkreettisesti tarkoittaa sitä, että kun me kaikki ei voi mennä mennä avaruuteen katsomaan niitä asioita, niin me voidaan tehdä semmoinen kolmivaiheinen
parvekkeelle meno. Eli kun tulee joku tilanne, että mä en tiedä mitä mä tekisin, niin mä ensin pysähdyn eli mä käytän valtaa olla sanomatta tai tekemättä mitään, niin mä käytän valtaa pysähtyä. Sen jälkeen mä kysyn itseltäni, että mitä tunteita tää mussa herättää? Ja sen jälkeen mä katson sieltä vähän kauempaa ja kysyn itseltäni, että mitä mä voisin tästä tehdä tai voin kuvitella jopa että siinä on ihmisiä. Ketä mä en tunne.
Tää on myöskin semmoinen asia mistä on tullut matkan varrella puhuttua, mutta se tuli mieleen uudestaan kun jyri puhuu siitä ja sanoi että tää on yksi hänelle merkityksellisiä asioita ollut tässä matkan varrella etäännyttääminen ei kuitenkaan ole mun mielestä se ensimmäinen keino aina, koska sehän vie läsnäolosta väistämättä jotain pois, mutta se voi olla tosi hyödyllinen keino se voi olla tauon aikana hyödyllinen.
Keino ja. Mä uskon myöskin semmoisiin niin kun pieniin asioihin ja joskus se joku pieni asia voi olla vaikka se että jos mä tarvitsen. Jos mä en tiedä mitä mä sanoisin tai tekisin ja mä tarvitsen vähän ajatteluaikaa tai tulee joku hankala tilanne ja mä meinaan tuomita sen toisen mielipiteen tai mä meinaan alkaa vakuuttamaan omasta mielipiteestäni niin joskus on tosi hyödyllistä siinä kohtaa
kysyä yksi tai 2 lisäkysymystä. Mä oon harjoitellut tätä itse viime aikoina kun mä mä teen vapaaehtoistyötä tuolla kriisikeskuspäivystyksen. Se on aika siis entinen itsemurhalinja. Ja tota siellä on ihmisillä monenlaisia kriisejä niin siinä vaiheessa kun meinaa itse sanoa jotain niin että pysähdy ja kysy vielä pari kysymystä. Ja mä uskon, että työelämässä mitä on tätä myöskin tarkkailua, että ne voi olla joskus näin pieniä pysähdyksiä.
Mun mielestä tää juryn parvekkeelle meneminen on myöskin se pieni pysähdys, että ne voi olla joskus tosi pieniä asioita milloin paljon. Merkitystä tulee parikin kelaa ton uran parvekkeen lisäksi tätä tulee steven kauneinta tätä
seven habits sofievesinpelin. Siellä oli tää klassinen tota että eli tota tapahtuman ja reaktion välillä kannattaa usein karpata se. Tyhjä tila, joka poistaa sitten tavallaan sitten ehkä kääntämään erilaisten ajateltuna, vie sen sitten tota sieltä systeemi ykkösestä eli intuitiosta siihen tota systeemi kakkoseen eli tota rationaalisuuteen eli sillä tavallaan aivosi siirtymällä, että sä reagoit ehkä juurikin tunteilla tai intuitiivisella tunteella, jossa mun mielestä
intuition käyttövoima tai triggeri usein ne on se tunne niinku se tavallaan poistat sen tunteen, niin se usein sen lopetat sen intuitiivisen reaktion, joka tulee selkäydininnasta ja siirryt sitten siihen rationaaliseen päätöksentekoon joka. Ei ei käytä ehkä tunteita niin paljon tuota polttoaineena. Intuitiotaan on eri lajeja ja jossakin ei johonkin ei välttämättä intuition lajiin
edes kuulu tunteet, mutta jos. Tunteita haluaa laannuttaa niin vaihtoehtojen pohtiminen on yksi sellainen yksinkertainen tapa, koska se on aika monimutkainen, kognitiivinen prosessi tai analysointi tai vertailu tai eli silloin voi itselleen sanoa jos ajattelee, että hei nyt mun pitäisi vähän rauhoittua, niin onko se semmoinen tilanne, että voi jotenkin vähän analysoida tai vertailla mielessään jotain tai kysyä jos jos huomaa, että
toisella on sellainen hetki niin kysyä vaikka jonkun kysymyksen, jossa hän vertailee erilaisia asioita mielessään. Todennäköisesti se tunnetila vähän laatua. Joo mulla siis laskee myös varmuuden tunteen tunteeksi. Eli tavallaan jos mulla on niinku vanha vahva. Flow tyyppinen ymmärrystä taas tätä näin niin reagoida näin niin se varmuuden tunne saa minut niinku heti reagoimaan asiaan, jossa siis voisi olla tärkeä kyseenalaistaa myös sen varmuuden tunne ja ottaa se tapaus paussi käyttöön.
Mutta tota itse siis koen, että tota joskus se tavallaan tunnereaktio on se joka validoi, että nyt olet teet asioita oikein, anna palaa vaan, mutta joskus sitä kannattaa niinku katkoa, mutta sitten tullaan tuohon niinku tavallaan kyselytekniikkaan juu loputtomasti tätä aina aina suositellaan tätä. Sekä tavallaan tiedonkeruullisista syistä, mutta myös niin kun tavallaan
keskustelussa. Yhteys teknisistä syistä niitä kysymyksiä niin tavallaan se on myös niinku näitä tavallaan sun vahvoja yleiss yleistyksiä tai aina kannattaa tota kysyä ennemmin kuin tuota tai tai tuoda se kysely kyselyn mukaan niin tota. Ehkä aina sanan mä. Tosta aina pois, mutta siis kuitenkin vahva vahva perusperus tota oletus, että tuodaan kysymyksiä tuota paikalle. Sitten taas niin kun hieman kyynisenmman bisnesneuvottelujen
kulman puolelta. Usein tämä tämä sitten tuota tätä vastustetaan tämmöisenä niinku kyynisen tiedon kalasteluun conversation tekniikkana, joka sitten lässähtää siihen niinku kolmanteen sun empaattisen kysymykseen, että voisitko sä ehkä nyt kertoa mulle jotain etkä vaan kysellä multa ja jälleen kerrataan vähän niin tilanne riippuvaista, että toimiiko se tavallaan se kysely kysely nyt sitten kauhean hyvin. Joo ja sitten tossakin on
erilaisia. Tilanteita tokikin ja erilaisia vaihtoehtoja erilaisia, että jälleen kerran ei voi yksi ainoalla ainoata niin kun periaatetta ja niin kun mä viittaan tuossa kirjassa myöskin siihen, että miten millaisia periaatteita kysymyksiin on, vaikka siellä kremlin school of recognition jutussa missä esimerkiksi. Painotetaan aina vastakysymyksen kysymistä ja mutta se on valtava niin sä voisit muuten tehdä ihan kysyä kysymisestä oman totta
joo. Klassinen open and questions ei ei ei tätä kyllä ei ja mustavalkoisia. Joo siis näitä ihan ihan perus perustekniikoita. Joo, mutta voisi ehkä tästä kirjasta tota tavallaan siellä oli tavallaan tai vastarinnan kohtaaminen ja tavallaan milloin tyypillisesti tulee ja mikä siinä niin kun tavallaan on on tärkeää kun tulee se tilanne jossa.
Alkaa tulla hiekkamyrskyjä niin te tätä tätä voisi niinku pohtia että että miksi sitä tulee ja miten mitä siinä niinku kannattaa tehdä ja mitä mitä niin kun. Virheitä tai omalla ja siihen löytyy.
Joo. Ensinnäkin on hyvä muistaa, että meillä kaikilla on harhoja niin kuin tiedetään mistä on paljon viime aikoina puhuttukin, mutta näihin vastarintatilanteisiin kuuluu harhoja eli tai virheellisiä ajatuksia, että harvardin tutkimuksissa on huomattu, että sitten kun kaivetaan vähän syvemmälle, niin usein ne erimielisyydet eivät ole niin suuria kuin me aina kuvitellaan ja sen takia tietysti se, että me osataan olla vastaanottavaisia, on se
sitten kuuntelemista kysymistä. Kaikkea muuten ja sitten sitten semmoinen asia kuin mittatikku. Eli meillähän on tätä näkee valitettavan paljon mun mielestä tänä päivänä, että että on tapana leimata että okei tuo kuuluu tuohon ryhmään, se on semmoinen, toi on tommoinen ja jossain määrin sitä täytyy tietenkin tehdäkin, mutta sitä voi kysyä itseltään, että jos on hankala tilanne niin arvioinko mä omaa mielipidettä ja toisen mielipidettä, niin arvioinko mä niitä samanlaisella
mittatikunulla? Että onko se mittatikku sellainen, että näenkö mä omasta vaan hyvät puolet ja näenkö mä toisen asiasta vaan ne negatiiviset puolet ja se se on. Se on yksi sellainen tärkeä. Sitten on tärkeä tietenkin se, että mitä me tehdään juuri ennen kun me mennään johonkin.
Ehkä jos tiedetään että on hankala tilanne tulossa, niin columbia universityssä on sellainen kuin difficult conversationslab, jossa on paljon tehty tutkimusta tähän teemaan liittyen ja siellä huomattiin muun muassa, että jos on ihmisiä jotka menee tämmöiseen. Öö polarisoivasta aiheesta keskustelemaan jostain ja osalle on annettu tämmöinen artikkeli, joka polarisoi lisää ehkä sitä aihetta tai hyvin niin kuin mustavalkoinen.
Toisille annetaan luettavaksi ennen sitä artikkeli, joka peilaa sitä teemaa hyvin monipuolisesti ja laajasti, niin huomattiin, että ne jotka luki sen polarisoiva artikkelin, niillä oli enemmän negatiivisia tunteita. Ne teki vähemmän kysymyksiä ja ne oli tyytymättömämpiä. Sen jälkeen ne jotka luki sen laajan laajasti asiaa kuvaavan artikkelin. Kysy enemmän kysymyksiä.
Niillä oli luovempia ideoita. Ne oli tyytyväisempiä sen keskustelun jälkeen, eli se on myöskin tärkeitä itseltä kysyä, että mitä mä teen just ennen kun mä meen johonkin ja millainen se mun mittatikku on? Mitä mä valikoin ajatella sitten tilanteesta, siitä toisesta ihmisestä ja ja niin edelleen ja se niin naiivilta ja yksinkertaiselta ja tyhmältä tuntuva ajatus? Mikä mä oon joskus unohtuu että mä en osaa lukea toisen ajatuksia.
Että pinnan alla on aina ihan super paljon enemmän ja sitten se että me ei pelätä niitä negatiivisia tunteita tässä nimenomaan columbia universityn tutkimuksessa. Myöskin huomattiin, että ne keskustelut joissa ei päästy hyvään lopputulemaan niissä tuntee, että jumitti ne, jossa jossa oli epämiellyttäviä tunteita, mutta ne tunteet kulki ja vaihteli, niin ne päätyy yleensä paremmin eli ei niitä tarvitse pelätä niitä ikäviä tunteita myöskään.
Joo tosta tuli mieleen 2 kelaa yksi on tota tää ensimmäinen niin tota esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mä yritän olla tosi vastata niinku kaikille ja yritti kauheasti olla miettimättä että mikähän sen tausta on. Mä huomaan että monet muut tota ensin katsoo tausta ja sitten jättää kokonaan vastaamatta jos ei ole maaleja tai tai sitten vähentääkin modifioida sen viestinsä ottaa niinku erittäin vahvasti huomioon kuka sanoo eikä mitä sanotaan.
Toi on musta on ihan hauska, kannattaa kaikkien vähän niinku kokeilla sitä että vastataanpa kaikille niinku tota vähän niin kun tuota taustaa riippumattomasti siihen niinku tavallaan kysymykseen ja ja niistähän tulee ihan hauska ja keloja joskus tota. Joskus se on semmoista kivaa jujutsua sitten tota, että että se menee graafisella metodilla
mielenkiintoisiin kulmiin. Sitten tää toinen ajatus niin tämmöinen niinku bring eli tavallaan, että jos se tavallaan se en ennakkomateriaalit mitä ihmisille annetaan niin tota värittää sen tota toiminnan sen jälkeen, että kannattaa olla tosi tarkkana että minkälaisia taustamateriaalia jakaa ihmisille vähän niin kun että ei niin kun tota että se niinku menee oikeassa kulmassa se keskustelu.
Joo, mutta sitten tota tää toinen teema on tää suoraan puhuminen että tai ja just tästä aikaisemmin paljon puhuttiin. Siis sitten että se ei ole mitään tämmöistä moukkamaisuutta. Tai tai tota mä nyt ole tota totuudenpuhuja. Eli eli puhun tota tota mitä se. Kun tulee, mutta miksi tavallaan? Miksi tämä on tämmöinen niinku ilmaa kirkastava tekniikka tai suoraan puhuminen, joka niinku avaa monia lukkoja? Mä en edes sanoisi, että se on tekniikka. Niin. Vaan se on.
Ja jos ajatellaan, että keskustellaan jostain ja tässä on se keskusteluvyöhyke jossa pystytään keskustelemaan ikään kuin aikuinen aikuisen kanssa, on siinä sitten 2 tai useampia ihmisiä, niin voi olla että me mennään joskus niin kun alaspäin siitä elikkä ei puhuta, ei kerrota, ei sanota. Vältellään tai ollaan passiivisia aggressiivisia, joista se tihkuu vähän sitten ne tunteet läpi tai sitten me mennään yli, jolloin me saatetaan turhautua.
Me saatetaan huutaa tai räiskyä tai jotain muuta ja tätä ali menemistä sitä hiljaisuutta, niin mä väitän, että se on vaarallisempaa, vaikka tätä pelataan usein enemmän sitä, että jos vähän räiskyy ja mä perustelen sitä, sillä tästä saa olla hyvin montaa mieltä niinku kaikesta perustelen sitä sillä, että sitten kun vähän räiskyy. Niin jos kaikilla on kuitenkin hyvä tahto siihen keskustelun vyöhykkeeseen ja vaikka ei olisikaan, niin silloin ne se asia on ja nimi.
Mielipiteet on jo ikään kun tässä, jolloin säätäminen sinne keskustelun vyöhykkeelle on todennäköisesti helpompaa, kun lähtee täältä mistä ei, ei vielä se asia tule ollenkaan esille ja mitä kaikkea siihen liittyy, eli eli se on oikeastaan. Sen muistamista, että missä se keskusteluvyöhyke on ja ja sehän on valtava valtava määrä asioita. Mitä mistä voi valita, että millä sinne päästään ja millä sinne mennään. Joo, kuulostaa järkevältä.
Tuossa on pikkaisen samanlainen konsepti konsepti kuin overtonin ikkuna, siis julkisessa keskustelussa, että se on se keskustella value mistä saa puhua ja jos kukaan ei tavallaan tuo semmoisia, niin kun autot box ideoita julkiseen keskusteluun, niin sitten niistä ei myöskään haluta puhua, koska ne niinku rikkoo sitä sosiaalista keskustella normia ja sille on tärkeätä, että on vähän semmoisia.
Vähän niinku rajojakin niinku huutelijoita, koska sitten joskus ne niinku tuo tärkeitä asioita tai trendejä jotka jostain vaan uskalleta puhua ja tavallaan niinku raivaa sitä tietä tietä muille. Ja sama varmaan pätee siis niinku pienemmissäkin keskusteluissa. Pätee ja tuossa on tärkeä asia on se, että. Sitten jos me mennään toisten nimittelyyn niin se blokkaa
kyllä hyvän keskustelun pois. Eli kun on tutkittu sitä, että mitkä asiat edesauttaa sitä että voidaan puhua suoraan ja ja toimia hyvin niissä vastarintatilanteissa, niin ensinnäkin se että tabu aiheista voisi puhua se että ollaan uteliaita siitä toisesta, joka itse asiassa uusimmat tutkimus.
Se kertoo samaa mitä siellä panttivanki puolellakin jo että että se että jaksaa olla uteliaisuus utelias siitä toisesta se että ne tunteet saa liikkua, mutta se että siellä ei ole toisten halveeraamista ja se on toi on se asia mistä mä oon tänä päivänä kyllä julki keskustelussakin tosi tosi huolissaan. Näin se on joo ja tavallaan se, että se asia on irrottaminen henkilöistä, niin olisi vaan niinku kauhean tärkeätä, että se on musta niinku vähän lapsellista että ihmiset aina niinku.
Kiinnittää sen asian siihen sanomaan, että se viesti pärjää omilla meriiteillä ja tavallaan se viestin kertoja ei tarvitse tarvitse niinku liittyä siihen mitenkään. Ei ole sitten tavallaan se viesti, vaan oikein että ja sitten tavallaan, että jos tarvitsee tota asiaa niinku dissatakseen niinku haukkua henkilöä niin se on sitten olet ja lähtökohtaisesti aika huonoilla huonoilla tota lähtökohdissa tai sitten käyttäydyt vaan niinku
moukkamaisesti. Joo sitten tää tota tavallaan tunteiden käsittelystä varmaan kolmas teema puhuttiin aika paljon nää parvekkeet ja muut, mutta olisiko sitten tilanteita milloin niinku nimenomaan ei kannata sitä? Tehdä vaan niistä olisi niinku hyötyä. Tunteista. Siis tunteistaan on hyötyä ja niistä epämiellyttävistä tunteista on hyötyä. Eli. Tunteiden kuuntelemisesta mun
tuli tuosta mieleen. Mä en tiedä vastaanko mä nyt ihan sun kysymyksen mun tuli mieleen toi, että kun tunteiden kuuntelemisesta puhutaan usein, että tunteita pitää kuunnella ja sehän on totta, mutta se on joskus väärinymmärretty niin että se tarkoittaisi sitä, että jos mulla on joku tunne niin mun
pitäisi toimia sitä tunnetta. Ja toivottavasti me kaikki ei aina toimita meidän tunteita eli se on just sitä, että kun on niitä epämiellyttäviäkin tunteita, niin mun väite on, että epämiellyttävässä tunteessa olemisen taito on yksi keskeisimpiä taitoja myöskin työelämässä. Koska niitä tulee väistämättä ja niistä voi oppia paljon ja niitä voi kuunnella, mutta niitä ei aina pidä toimia.
Joskus pitää toimia, mutta se on se hyvä kysymys, että mitä tunteita mun pitäisi toimia ulospäin ja mitkä on niitä joita mun pitäisi itsekseni kuunnella ja miettiä, että tuleeko tää jostain vaikka nyt sitten mun omasta taustasta tai kokemuksista tai mikä juttu tää on vai kertooko se jonkun tosi tärkeän viestin, koska tunteethan kertoo tärkeitä viestejä. Ne kantaa mukanaan informaatiota, ne kantaa energiaa. Mukanaan myöskin niin se on. Toi on ehkä sellainen mikä mikä
tuosta. Mä en tiedä että sä tota. Itse ehkä ajattelin siis että kannattaisiko tota se tunne intensive inten tiivistys niinku säilyttää siinä viestissä, jolloin se niinku muu vahvistaa sitä viestiä, että tavallaan ei, ei niinku puhuta kuin robotti vaan otetaan vähän tunnetta siihen niinku joskus joskus voisi niinku ajatella, että sitten tota se olisi myös sitten tota toimiva.
Toimiva niin kun tota tapa keskustella ettei niinku filtteröi sitä tässä ehkä menee niinku jos sitä uuden neuvotteluvallan tota sosiaalisessa lukua mietin siis muuten kauhean vaikea kääntää sosiaalisuus. Se olisi ehkä tota social interactions voisi olla niinku lähempänä sen niinku mun teeman tota niinku merkitystä. Eli tavallaan meillä on tota sosiaalinen tilanne ja sitten siinä on interaktiot jossa vähän lähetetään tietoa ja sitä tiedonvälitystä ja sen kirkkautta ja identiteettiä.
Mahdollisesti häiritsee tai intensiivfioitu ne tavallaan
viestijät ja niiden tunteet. Ja sitten niin kuin yksi tapa, että jos sulla on niin kuin tavallaan huonoja tunteita vaikka pelkoja tai tai semmoisia, että uskallat vaikka tehdä neuvottelutarjouksia, niin niin sitten tota tämmöinen niinku huono tunne distress muutetaan tämmöiseksi niinku stressi eli voi vaan ottavaksi tunteeksi ja tavallaan täällä tunne modifikaatioilla sä pystyt sitten lähettämään sen viestintäpallon sitten kirkkaana toiselle ja sitten saa sen
toisen tehtävään ottaa se vastaan ja siinä ehkä sun velvollisuus ei ole niinkään ajatella sitten tota.
Sen toisen tota vastaavaa distresssien stressiajatelmaa vaan niinku ehkä jopa hyödyntää sitä mitä se toinen toinen siellä sitten ajattelee vähän niinku naturaaliisemmin ja tää on niinku tietyllä tavalla se mun kehikko pikkaisen tähän jossa siis tää tavallaan niin kun tunne rohkeus ja muut niin tota menee niinku ehkä vähän nextille levelille tietyllä tavalla niin niin tässä mä tästä kehikosta katsottuna niinku se, että pitääkö säilyttää tunne siinä niinku viestissä, niin se
on niinku tavallaan semmoinen lisäinformaatio sille tätä informaatiota. Kyllä, jota me siirrämme ja välillä mä en tiedä saako tästä niinku kiinni, mutta se on. Kiinni ja sitten siinä on myöskin se että. Kun mä en aina tiedä mitä sun vaikka just nyt mä en tiedä ihan tarkalleen mitä kaikkea sun päässä kulkee, niin myöskin se, että me muistettaisiin tarkistaa niitä omia havaintoja, niin me tullaan tuossa mun mielestä myöskin siihen, että me muistetaan tarkistaa niitä omia havaintoja.
Tai sitten jos vaikka sun tunne intensiteetti on. Jos ajatellaan, että sulla on vaikka sellainen tunne intensiteetti, että mä koen sen jotenkin niinku painostavana, niin voihan se olla, että se on ihan totta, että sä yrität painostaa mua niin silloinhan mä voin. Joskus sen asian ikään kuin sanoittamalla saada sut huomaamaan sen, että hei no niin että sanomalla vaikka että hei että mä oon pahoillani että mä mun on vähän vaikea joskus ajatella jos mä koen että joku asia tulee niinku liian
paineella. Tai hei nyt mä tarvitsen pienen hetken, että mä vähän ajattelen että mitä mä ajattelen tästä mitä sä mitä sä sanot että sitähän voi ohjata myöskin hirveän monilla tavoin, että jos jos kokee jotenkin sen toisen tunne intensiteetin sellaiseksi että. No nyt mä en osaa oikein toimia tässä. Joo ja sitten tavallaan se on taas kerran tilanne riippuvainen. Sori nyt vähän tätä toistellaan koko ajan, mutta. Tota ootko se on?
Niin, mutta esimerkiksi tota haastattelin taina vuorela niin mistä tota tutkijaa joka oli tehnyt tota väitöskirjansa niinku huumorin käytöstä neuvotteluissa niin siinä oli ihan niinku selkeä. Siis se tota myyjä saa vitsailla. Pomo saa vitsailla sitten tota ostajaa ja tuota alainen sitten vitsailee aika isolla riskillä ja tavallaan suurella tilannetajua. Että siinä niinku valtava ulottuvuus siinä tavallaan
tuntein käytössä. Jos niinku huumorin, niin voidaan ottaa tunteeksi ja ja ja tavallaan, mutta se heti niinku vingahtaa tuommoisen niinku valta analyysiin jos sitä niinku katsoo vähän pinnan alle. Joo ja sitten ne on tosi mielenkiintoista ja sitten huumori voi olla hyvä tapa niinku just jossain kohtaa laukaista joku tilanne, mutta huumori voi jossain olla myöskin jonkun ihmisen kohdalla pakenemisenkeino, että jos mä aina.
Joo aina niinku heittää vitsiksi, vaikka olisi tarkoitus keskustella vakavasti jostain asiasta. Niin se että meillä kaikillahan on näitä puolustautumispaketreaktioita ja se että olisi tosi tärkeä itseltään kysyä että kun mulle tulee se hankala tilanne niin miten mä toimin jos? Hyökkäänko mä pakeninko? Mä heitänkö mä vitsiksi yli? Analysoiinko mä menenkö mä detaljeihin mitä mussa tapahtuu niin sitten voi ehkä kun aaa OK nyt mulle meinaa käydä näin niin sä pystyt säätämään helpommin.
No sä pystyt kiinnittää sen huomion enemmän siihen, että mitä siinä ympärillä, ympäristössä ja toisessa tai toisissa ihmisissä myöskin tapahtuu. Että se energia ei mene tavallaan tänne kokonaan ja se on just sitä mitä puhuttiin että OK on tää työkalupakkitarve. Mutta sitten että miten mä olen siinä hetkessä ja tilanteessa niin se on tosi tärkeätä myöskin. Ja sitten tää oli myös niin kun haastattelukirja eli tässä oli
paljon laidasta laitaan. Nää astronautit nyt varmaan sitten pääosassa, mutta tässä oli paljon niin kun haastatteluja se mä en ole ihan varma että se olisi tätä. Käytkö sä samoja kysymyksiä tai samantyyppisiä kysymyksiä, mutta sulla oli monta keissiä jossa kävit tätä. Tunnen rohkeutta niinku kysymyspatteriston läpi ja.
Sieltä tuli niin kun ihmisiä vaikka niinku martti ahtisaaren cmi organisaatiosta sitten tota ihan tuota IT neuvottelijoihin tai tai sitten tuota näihin niin kun astronautteihin tai muihin painejohtajia niin niin oliko näistä niin kun näkökulmanvaihdoksista jotain niinku kiinnostavia havaintoja tai joku tyyppi joka jää nyt kiinnostavana mieleen näistä
haastatteluista. Kaikki oli itse asiassa tosi mielenkiintoisia, koska se on yksi se iso mielenkiintoinen juttu itselle, että tapaa erilaisia ihmisiä ja.
Siellä oli columbia universityn. Yks mun haastateltavista oli columbia universityn bethel, jossa professori, joka vastaa siellä neuvottelutaidot ohjelmasta, joka on siis asunut 13 vuotta japanissa ja hän kertoo muun muassa siitä, että miten yhtäkkiä kun sä menetkin sinne, mikä ei toimikaan samalla tavalla ja ja tätähän me törmätään sitten kun tehdään töitä monikulttuurisessa ympäristössä.
Se tarina, kun hän luuli, että häntä ei kuunnella ja sitten hän vaan niinku hyväksyi sen että tota pitääkin tota vaan niinku paikallisiin tapoihin reflektoi. Tua. Joo kyllä kyllä ja no sitten oli Suomen ilmavoimien komentaja juha pekka keränen, joka myöskin puhui siitä, että meidän täytyy myöskin muistaa olla suora myönteisistä asioista ja ja
siellä oli juha järvinen joka. On virgin atlantic kaupallinen johtaja suomalaiseksi tehnyt harvinaisen uran tässä mielessä ja kertoi tosi monista tärkeistä asioista ja ja tarja rusko, joka taas sitten lähi idässä. It. Projekteja ja ja tai ulkoistamista projektia oikeastaan, että se on hyvin erilaisia löytyy. Se muuten keissi ärsytti. Se oli semmoinen että istuu 6 vuotta siellä tätä odottamassa torjuntaa, että se oli kunnes pääsin läpi niinku inkaanmalla päätä seinään.
Siinä tälle koin tämmöisen niinku vihaan siitä kaikella rakkaudella vaan sun haastateltavalla. Onpa onpa mielenkiintoista pohtia siellä oikeasti 6 vuotta. No ei, ei mutta. Se oli se oli semmoinen, loputon, loputon, tavallaan torjunnan ketju, jonka läpi hän sitten pääsi. Itse asiassa se se teki.
Ja ja tää on just miten me luetaan omalla tavallamme, koska se oli oikeasti tilanne jossa lähdettiin täysin tyhjästä, jolloin niiden esteiden läpi kun sä rakennat jotain mitä ei ole koskaan tehty, niin mulle henkilökohtaisesti se oli just se mielenkiintoinen, että miten tyhjästä voi tavallaan rakentaa ja tehdä isoimmat kaupat mitä siellä oli sillä alueella tehty. Niin ja ja siinä on tietysti kulttuurit myöskin. Tuli, mutta voi vähän turhautti se kun siis tavallaan biisi.
Sehän siellä. Hengaili kahvilassa että näkyy siellä se tuntuu jotenkin vaan siitä, että minä olisin kyllä jo saanut. Pitäkää tunkkinne että tota että tai mutta. Ehkä ehkä sitten lopputulos olisi ollut vähän erilainen. Mutta näin se voi olla. Joo joo, mutta mielenkiintoinen keissi.
Joo ja sitten nyt sä sanoit yksi tosi tärkeän tai toit esille yksi mun mielestä super tärkeän asian, minkä takia mä haluan että siellä on erilaisia, koska joku keissi joka on kolahtanut mulle ei kolahda johonkin toiseen. Joku ärsyttää jotain jotain toista ärsyttää joku toinen.
Jotain yhtään mikään vaan on super innostunut kaikista että tää on mun mielestä just se tärkeä että vaikka mä käytän paljon omiakin kokemuksia niin mä haluan tavallaan kerätä hyvin laajasta niin kun puulista myöskin niitä asioita jolloin mä toivon että jokainen saa sieltä kiinni jostain joka on hyödyllistä siinä omassa arjessa myös.
Voi olla, että mulla oli itse asiassa nyt kun tätä reflektointia oli yks tavallaan yrityskauppatilanne, joka oli semmoisessa aggressiivisessa odotteluvaiheessa. Niin tavallaan. Ehkä minä sitten tota ajattelin että on niinku muuten todella turhauttavaa kun ihmiset tavallaan niin. Kun joutuu odottamaan. Reaktiivisesti odottamaan, koska siis on tilanteita, jossa se tilanne on niinku 90 prosenttisesti elä enää sun
käsissä. Joko sieltä tulee vastaus tai ei tule ja se ei niinku tavallaan sillä yli innokkuudella tai tota norkoiliulla tai muulla parane ja se tuntuu tavallaan niinku hieman epäreilulta jopa että sä joudut olemaan semmoisessa tilanteessa, että sä tavallaan et voi edistää asiaa muuten kuin aggressiivisesti odottamaan. Sait muuten tosi hienosti kiinni tosta sun omasta kokemuksesta. Ihan mahtavaa vau.
Pysty tää ilmavoimien tyyppi. Mä siitä tykkäsin koska mä olin just tota tota haastatellut sitä tota arvostamisen psykologiaa.
Tätä pekka tollia niin tavallaan sekin niin kuin tavallaan kun nimenomaan se suora puhuminen ajatellaan että se on just sitä, että minäpä tän nyt tässä lauon näitä minun reunaehtoja ja tärkeitä asioita ja ja ja niinku tota periaatteita niin jotka nimenomaan on siis semmoisia tuota minun kannalta horjuvia kun se sitten pitäisi olla sitä niin kun myös niin kun positiivista suoruutta ja toisten keittämistä ja arvostamista. Ja tosiaan oikeasti siis tota.
Vähän analysoin sitä kun kuorrutteet, että tällä tommille entisen musiikille olette jo ihan oikeasti. Se oli niinku tosi sympaattinen se sun julkaisi semmoinen niin kuin tavallaan poikkitieteellinen fiilis ja tavallaan uskalla tuota valokuvia ja ja pistää tätä kroppaa liikaa niin likoon ja tehdä asioita maailmalla ja tavata kuuluisia neuvottelijoita. Niin se on siis todella hienoa, että oot vähän niinku rikot sitä muottia ja arvostan tätä sinussa ja tässä tässä kirjassa.
Ja mä arvostan sitä että sä. Jaksa tehdä tätä tiedon jakamista? Mitä sä teet näistä? Neuvottelemiseen liittyvistä asioista ja tosi monipuolisesti. Eli kiitos siitä. Ei kiitoksia tälleen näin ja ottakaa siitä tota suoraan puhuminen myös positiivisesti käytännöksi. Tosiaan mulla on ollut vieraana helena åhman ja tosiaan aiheena tunne rohkeus, ehkä kolmas neljäs teos, jossa biisonit kävelevät kohti tuota hiekkamyrskyjä. Toinen.
Mut mä oon puhunut siitä paljon. Mä meinasin jättää sen pois, mutta sitten mä ajattelin että se oli ainut semmoinen niinku
mikä musta tuntuu. Ei ainut vaan se oli sellainen joka eniten mun luennoilla on niinku tuonut ihmisiltä sellaisia että niinku mä kuvaan tuossa että joka luentokerran jälkeen kun mä kerroin sen biisonin tarjonnan niin joku tuli melkein sanomaan siitä jotain ja ja harkitsin kaikkea niin kun hiekkamyrskyn asiantuntijoita ja biisoni farmeja ja kaikkea mitä mitä miten siitä voisi jatkaa mutta.
Sitten mä tajusin itsekin, että niin että se on just tää hankala tilanne, että ja siitä tuli nyt sitten aikamoinen tämmöinen. Niinku mä kutsun sitä kaleidoskooppiksi niinku moni muistaa lapsena kaleidoskooppi mistä mitä käännetään niin sieltä tulee erilaisia kuvia ja kuvioita niin tää kirja on semmoinen mitä voi käännellä ja väännellä ja sieltä löytyy niitä
isompia teemoja. Sieltä löytyy niitä käytännön työkaluja sieltä löytyy vaikka sitten niitä biisejä tai valokuvia, jos jos sprinttikirjaa katsoo ja. Ja erilaisia asioita, että mä voin nyt jokainen löytää sieltä jonkun, että sitä voi niin kun joko hakea tietoa arkeen tai sitten voi ihan vaan. Nautiskella ja lukee tarinoita. Joo hienoa. Kiitoksia vierailusta ja ehdotan että mennään tuonne sisäpiirin puolelle. Me voitaisiin puhua mahdollisesti miksi Turun
kauppakorkean? Kouluja on mainio paikka ja miksi? Miksi tätä? Miten siellä tehdään ja sitten me voitaisiin vähän keskustella siitä, että miten me haastatellaan krisse tota hänen tuota tuota panttivangin neuvottelukirjassaan, kun hän saapuu suomeen, niin hypätään tonne sisäpiiripuolelle ainakin näistä keskustellaan mahdollisesta. Voit myös haastaa, että miksi mäyräkoira ei ole paras koirarotu. Saksanpaimenkoira on ehdottomasti paras eli. Hypätään sinne, nähdään siellä sisäpiirin.