No niin tervetuloa tänne neuvottelee kanavalle. Mulla on vieraana pekka tölli hänen kirjastaan. Minä näen sinut arvostuksen psykologiaan. Tervetuloa kiitos, hienoa että äijäkin siis oltiin, se oli mun alainen tuolla investointi pankissa tuolla pöyryn capitalissa niin siitä sä oot jättänyt nää hienot tota kovat ammatit ja päätynyt psykologiksi ja nyt jopa kirjailijaksi että tota mites tässä nyt jätkälle näin kävi.
Pitkän pohdinnan tulos selvisi sun alaisuudestakin hyvin hyvin ehdi ehdi nauhoja oli kyllä hyvä kokemus. Tota pitkään miettinyt mitä haluan tehdä ja ja tota tähän on. Tähän on päädytty, että ehkä se se niinku johtoajatus on se, että haluan ennen kaikkea auttaa ihmisiä voimaan paremmin, suoriutumaan paremmin että se pitää nyt mistä mä innostun. Ja nyt mennään kaupallisille tiedosto jonka jälkeen tää alku vedetään uusiksi. Toi oli niin sanottu äijäläppa aloitus, mutta ei ole ollenkaan
pekan kirjan mukainen. Osaako tohtori tekoäly ennustaa kuolinsyyn? Tähän pulmaan pureudutaan 10 pulmaa tekoälystä jaksossa 3. Terveysteknologia, joilla yritetään parantaa diagnosointia ja sairauksista sekä saada ennakoi vaatii tietoa terveydestä ja piilevistä sairauksista. Yhteiskunnan pitäisi vain päättää siitä, miten terveysdataa kerätään ja miten siinä hyödynnetään tekoälyä. Millaisia eettisiä mahdollisuuksia terveysdatan käyttöön liittyy.
Niitä jaksossa luotaavat Tampereen yliopiston bioetiikan tutkija heikki saksen ja helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori jaana hallamaa. Kuuntele 10 pulmaa tekoälystä spotifystä sarjassa pureudutaan tekoälyn hyötyihin. Ja keinoihin hillitä siihen liittyviä riskejä ja nyt takaisin jakson pariin. Mä oon aina aina niinku pitänyt sua niinku hienona ihmisenä ja silloin kun sä olit nuori mies tuolla lontoossa niin tota todella hyvin pohdiskelit aina teet työ sitten tosi hyvin ja se
on uskomatonta. Nytkin sä kerroit sä oot tehnyt muistiinpanoja siitä miten me ollaan niinku yli vuosikymmenen tehty ja arvostan siis todella ja sä olit todella hieno se tilaisuus toi kirja julkkarit satoi ihmistä ja sä kysyit sieltä kuka tuntee. Kenetkin mistä syystä niin mä mä siinä twiittasin tän. Eikö kollega ja ystäväni se oli.
Se oli hieno, hieno tilaisuus ja se lämpöä oli ja laskin nyt 17 kertaa taputettiin ihan uskomatonta, kiitos ihan mukava kun pääsit olemaan siellä mukana meidän meidän ystävyys ja tuttavuuskantaa jo aika aika kaukaa vuosien takaa joo ja tää on oikeasti siis jännäkirja ja siis niinku toi oli tämmöinen vähän niinku kylmä demo tuolla ja mä yleensä niinku. Miespuolisille tuota. Kavereille sanoa, että siinä on joku tämmöinen äijä läppä. Eikö tämäkin ole siis niinku
jännä? Jännä niinku käsite, että miksi me niinku tolleen tavallaan vähän vähentämällä ja niinku säkin oot vähän vähän niinku muuttunut tuosta tuohon niinku rempseästi että miksi miksi ei olisi tuollainen lämpimästi
oteta ihmisiä vastaan arvostaa. Juuri näin ja silloin kyllä löydettävissä moniakin syitä, mutta mun mielestä on hirveän hienoja konkreettinen esimerkki, että kuinka me lähdetään tietävä toistamaan jotakin tuttua kaavaa, että OK tälleen me ollaan totuttu esittäytymään tai puhumaan tai tervehtimään kun me nähdään toisemme ja ehkä saattaa vaikka pelottaa tai huolestuttaa tai ainakin oudoksuttaa. Joku erilainen tapa, joka voisi olla toisaalta ihan hirveän hyväksi meille molemmille.
Niin ja sitten toisaalta sitten ne hirveän vähän oikeasti arvostetaan ihmisiä mekin niinku arvostan kaikkia teitä kuulijoita tilaajia tai ja ei ei sitten tule sanottua tai se tulee sanottu jotenkin vähätellä, että siis tää on niinku oikeasti siis sydämellinen kirja ja tavallaan mun mielestä maailman niinku tarvitsee tätä että miettiä, että miksi me niinku ollaan joko kylmiä tai kommentoida ollenkaan tai ei nähdä toisia tai sitten niinku ei osata vaan arvostaa
tai ottaa vastaan arvostusta. Juuri näin, että tuntuu että välillä me kytketään vaikka niinku vilpittömän arvostuksen myös semmoinen tietty naiivius, että OK, mä en ole uskottava jos mä sanon toisensa jotain myönteisiä asioita, mutta kun toisaalta se ei tarkoita sitä, vaan jos tunnustelee niinku mitä tapahtui itsessä ja mitä ehkä sussa tapahtuu kun sä kerroit noista yhdistävistä asioista julkkareissa ja myös siitä meidän yhteisestä polun alusta sieltä vuosien takaa, niin
ainakin itsellä tuli semmoinen tosi niinku lämmin mukava liikuttunutkin olo. Joo ja pekkahan siis mehiläisen johtava. Organisaatiopsykologi ja aikaisemmin oli tota mckinseyn konsultti ja ja tätä investointipankkiiri, että solidiumin että niinku jännittävä siis uranvaihto ja tavallaan mäkin oon vaihtanut
uraa. Siis tätä pyöritän, mutta on yhä se ilkeä investointipankkiiri kun mä sanon että mulla on vaan tämmöinen podcast elämä että sekin on niinku tosi hienoa että ihminen pystyy muuttumaan ja se on varmaan ollut hieno. Hieno matka sulla. On ja sitten tohon heti tartun, koska mielestä identiteetin monipuolisuus moni särmäys on kauhean kiehtova, että sulla on toisaalta se niinku no ehkä tarkoituksella, että tappaakin semmoinen stereotyyppisen kovan investointipankkiiri. Mutta sitten taas.
Toisaalta tää niinku platform minkä sä oot luonut myös niinku huikeat ja tavalla aika erilainenkin mikä on mikä on ollut ehkä se työura tai polku tähän asti niin se kaikki samat voi sopia niinku yksi persoonaan ja sitten voisin helposti luetella 5 muuta identiteetin osa aluetta jotka ehkä sieltä löytyy ja ne kaikki edustaa edustaa sinua että ei ole vaan niinku yksi semmoista monoliitti että OK minä olen tätä että olen pelkästään vaikka työrooli tai tai tai joku muu.
Mutta se on niinku jännää, että siis sitä jotenkin ajattelee että elää niinku yksi roolia ajan tavallaan objektiivisen universaali kaikkien kanssa, mutta eihän se niin mene. Että. On tämmöinen niinku äijäläppa moodi sitten on niinku perheen moodi sitten on niinku vanhempia ja lasten kanssa eri roolit ja työn roolit.
Ja tavallaan kaikkihan nää että voisi laittaa vaikka tähän niin videoversion niinku graafin tämmöisten amerikkalaisten tuota datasta että missä se rooleissa olet yli yli niin kun eliniän niin sä aloitat lapsena että tietysti perheen kanssa olet paljon. Tietyssä roolissa jos on niinku oma arvostuksensa kehä sitten tulee parisuhteet, työelämä ja sitten mahdollista se jäät niinku loppuelämäsi yksin.
Sitten kun tavallaan kumppani kuolee tai jotain muuta kyllä ja nää on niinku kaikki vähän niinku eri arvostuksen kehiä ja aloitetaanko ehkä siitä vaikka työelämästä että sehän on niinku siis semmoinen että jotenkin meillä ei vaan kuulu tota kulttuuriin antaa arvostusta tai se on joku tämmöinen kolmesataakuusikymmentä performance review johon se sitten niinku ei ei se ole siis arvostamista.
Mun mielestä kuulostaa ne kyllä terminäkin on semmoiselta aika kylmältä, että nyt tulee arvostusta 3 6 puhumassa review muodossa. Just näin että meillä on ehkä totuttuja tapoja konventioita, että millä tavalla mä ehkä osoitetaan kunnioitusta, kunnioitusta tai arvostusta työelämässä ja aika usein se liittyy suoritusarviointiin tai palautteeseen. Palautekin monesti kuullaan
silleen kritiikkiin. OK mitä olen tehnyt väärin, missä minun olisi syytä syytä korjata, mutta se ikään kuin aito vilpitön myönteinen palaute vaste ja sen ei ole pakko olla missään nimessä edes sanallista. Niin se monesti jää ihan tosi harmillisen vähälle, että onneksi sitä saadaan monesti kuitenkin suorituksista, mutta sekään ei ei yksinään riitä tää niinku työelämä ja arvostuksen yksi liittymä kontekstin mielestä kauhean kiehtova mitä siellä voisi saada aikaan.
Joo, ja siinä on niinku valta mukana, että tietyllä tavalla siis siinä on joku. Pomo tai tai joku, jolloin valta sun ylenemiseen tai työpaikan pysymiseen tai muuta että siinä on tietynlainen niinku pelko pelko ja sitten niinku arvostuksen niin kun anellut analyysi siinä, mutta sitten ei välttämättä sitten ihan luontevaa toiseenkaan suuntaan että että ei. Eikö tässä olisi esimerkki, että ei ei haluta niinku että ihmiset yleistyy tai muuta tämmöistä
niinku turhaa pelkoa. Se on aika semmoinen tyypillinen mun mielestä harhaluulo, että jos kehun alaista niin sitten se yleistyy ja laiskistuu. Nyt se ei enää viitsi tehdä kun tiedät mä oon niin tosi hyvä että ei mua enää tarvitse yrittää. Menee päinvastoin, että ihminen silloin ehkä haluaa antaa parastaan, kun hän kokee, että olen nähty hyväksytty, arvostettu.
Silloin ehkä parhaimmillaan haluaa tehdä ikään kuin niinku toisen ihmisen vuoksi hänen puolestaan häntä varten sen työnsä tosi hyvin verrattuna siihen, että vaan kepillä vaaditaan tekemään parhaansa, että se se ikään kuin harhaluulo, että arvostus ylistää niin se pitäisi saada jotenkin jotenkin ainakin hälvenemään tai tai tai kitkettyä pois. Joo, ja tästä tulee siis semmoinen niinku hyvän kehä että tavallaan että jos ihmiset näkee että tässä on tämmöistä niin kun.
Kunnioittavaa arvostusta niin sitten ne näkee tän työpaikan kulttuuri ja tekee sitten muuten ja hauska konsepti tää niin kun puhutaan hyvää selän takana että siis kuinka paljon ihmiset niinku jauhaa paskaa ja tavallaan niinku jotenkin ajautuu siihen niinku. Juoruilun puukottelun tavallaan
kehää, joka on niin turhaa. Ja se on jännä, koska se se tekee myös paitsi sille tota tietenkin juorun kohteelle tekee huonoa, että hänestä levitetään ikäviä tietoja, mutta oikeastaan myös niinku sille joka kertoo sen jutun, että siitä on ihan kiinnostavia tutkimuksia, että se saattaa jossain määrin jopa vähän niinku tähdätä sen kertojankin mainita, että hän on ihminen, joka kertoo muista pahaa selän takana, vaikka se
olisi kuinka mehukas juonut. Mutta jos se pystyisi kääntämään se, että hei mitä hyvää voisi kertoa selän takana, niin se on se ikään kuin se tunne ilmapiiri muuttuu ihan tosi erilaiseksi. Sitten tavallaan tommoinen niin kun liiketoimintasuhde niin.
Tässähän menee neuvottelun teoriaa ja tiedoksi kuulijoille katsojille pekkahan niin kun luki nuorena miehenä mun uusi neuvotteluvaltakirjeen jäi muuten mieleen se tota ympäröit semmoisen yksi mietteen menestymme kun saamme mitä haluamme, mutta onnellisia olemme vasta kun haluamme mitä saamme, niin ja eihän mieleen tähän päivään, että sä oot
ympäröinyt sen miettiä. Menestys voi olla niinku jotain suorittamista, mutta sitten tota sitten niinku haluaa haluaa sitä mitä tekee niin se on hirmu tärkeä. Sitten vielä seuraava taso voisi olla, että joku arvostaa myös sitä mitä sitten teet. Kyllä juuri näin, että uskon, että me ei koskaan voida saada kylliksi jotain semmoista, mitä me ei tarvita tai mikä ei tee meille hyvää.
Eli jos mä niinku tavoittelen vaikka arvostuksen riittävyyden kokemusta suorittamalla tosi paljon, niin se ei koskaan tule niinku paikkaamaan tai täyttämään sitä tarvetta, mikä mulla on tulla arvostetuksi tai nähdyksi nähdyksi ihmisenä. Mutta jos mä tykkään ja nautin siitä mitä mä saan tai mitä mulla mitä mulla on niin se voi tuoda se, että hei että itse
asiassa tähän riittää. Mä en tarvitse mitään mitään, tota loputtomasti maailma on täynnä hyviä esimerkkejä siitä, että ihminen on. Onnistunut valtavan hienosti muiden näkökulmasta, mutta silti kokee tyhjyyttä siitä, että OK. Että en mä kuitenkaan voi kokea itseni hyväksi, että mikään mikään ei oikeastaan lopulta riitä.
Niin se mikä siitä puuttui on just se, että mä tulen ihmisenä nähdyksi semmoisena kun mä oon eli silloin pahimmillaan ihminen tulee nähdyksi vaan sen niinku asemaansa statuksensa omaisuutensa menestyksensä kautta ikään kuin siihen projisoitu se arvostus. Ja kiitos, mutta se ihminen sen taustalla jää jotenkin niinku vaille huomiota. Joo ja mennään tuohon koska se psykologien joukossa siis tota. Mä oon tämmöisen positiivisen psykologian fanin.
En tykkää projisoida mitään lapsuuteen tai löytää sieltä varjoja, mutta sitten tässä kirjassa on aika paljon sitä pohdintaa mitä tuhoisaa arvostuksen puute on lapsille, mutta jatketaan tässä liikekohtaista yhä, eli siellä oli tämmöinen adam grantin tavallaan teoriasta laajennettu, että on on minä sinä. Mikä on muuten siis tässä kirjassakin? Minä sinä yhdistyy ja ja sitten niiden välillä on tää arvostuksen voima, mutta se ei ole aina balanssissa. Eikö tää ole yks yks niinku
havainto? Just näin, että se se voi joskus olla silleen toinen vaikka niinku vaan niinku kaipaa enemmän arvostusta muilta, mutta ei itse ole ehkä valmis antamaan, että on liian riippuvainen muiden muiden. Se on tavallaan niin vaikutus vipu, vastavuoroisuus. Jotkut ajattelee ihan niinku sillä, että se on semmoinen, että minä annan sinulle 6 arvostasiyksikköä, jonka sinä annat takaisin parempana kauppana minulle. Ja ihan bonus jos vielä kehut minua, että se on niinku aika
tämmöistä niinku välineellistä. Ottelua ja toi toi tietyllä tavalla tappaa sen arvostuksen niinku aitouden ja vähän tämmöisen niinku vilpittömän vapauden ja sitten muuttuu. Siitä tulee niinku transnationaalinen suhde, että hei että just niinku arvostukset. Ja heitä vähän arvostus yksikköön ja sinne väreilemään, jotta se tulee takaisin. Kyllä juuri näin.
Juuri näin joo. Joo toki voisi ajatella, että niinku feikit antille meikit että jos sä niinku oot ehkä ja elät vääriä rutiineja niin jopa tämmöinen tietyllä tavalla vähän oudolta tuntuva keinotekoinen välinen arvostus on jonkinlainen askel valoa. Kohti kyllä siis toi toi niinku keinotekoisessa on kauhean kiinnostavaa, koska mä katselin että siis se mikä ei ole hyväksi on se että jos mä niinku
manipulationisesti arvostan. Mutta eri asia on sitten, että jos mä teen arvostavia tekoja tai sanoja, jotka on mulle vähän uusia tai kiusallisia tai outoja, niin mä voin olla samaan aikaan niissä tosissaan, mutta silti ne voi tuntua vähän niinku hankalilta, jolloinka mä niinku opettelen, mutta ne tekee mulle pitkän päälle hyvää mä niinku alkaa harjoitella jotain uutta taitoa tai jotain liikettä, niin aluksi se tuntuu että miten tää nyt oikein menee ja sitten se alkaa sujua, mutta se on
kuitenkin alkuvaiheessa tietyllä tavalla ikään kuin totta ja. Terveellistä ja integroitua osaksi sun persoonallisuutta. Siis rutiineistaan. Ne muuttuu se niinku konkreettis käyttäytyminen. Että jostain se pitää niinku vaan aloittaa että se on niinku vähän veteen piirretty viiva, että milloin se on mekanismista ja milloin se on tavallaan niinku osa sun persoonallisuutta.
Juuri näin, että ihminen selittää paljolti omaa persoonaansa toimintaansa myös että OK koska mä tein tämmöistä niin olen varmaankin sitten tällainen ihminen, että meidän on tosi vaikea muuten havainnoida itseään jos me ei. Jos meillä ei ole mitään toimintaa, että me tarvitaan jotenkin esimerkkejä. Tää on vaan ihminen joka tykkää sanoa muista vaikka mukavia asioita kun ne tulee mieleen.
No tää on semmoinen pirjo tämä itse yrittänyt alkaa niinku toiminnan kautta integroimaan itseni, mutta ei ole mitenkään semmoinen, että olen aina ajatellut näin. Ehkä päinvastoin musta tuntuu kauhean niinku ujolta sanoa mitään kovin myönteistä toisista se on tuon hankalalta pikkuhiljaa se on alkanut muodostua muodostua tavaksi.
Joo sitten mennään tuohon lapsuuteen, koska siellä oli aika niinku raastavia havaintoja jotka ehkä sopii tähän aikaan hyvin että koska nuoret ja lapset niinku vieraantuu ja sopeutuu ja korona toi yksinäisyyttä ja tavallaan ei ole aitoja lapsuusessasi syntyneitä ystävyyssuhteita niinku mun nuoruudessa oli syntyi todella vahvoja. Niin kun tavallaan. Läsnäolevia ystävyyssuhteita, jotka nyt on sitten vähän niin kun vetäistyneitä, mutta mutta niinku tavallaan. Kuinka tuhoisaa?
Se on myös sinne vanhempien käytössä, että tavallaan arvostus niinku valistetaan esimerkiksi niin kun arvosanojen pohjalta saatavaksi. Kyllä just näin, että se on arvostuksen yksi ehdoton lähtökohta, että se on ehdotonta, että se voi liittyä suorituksiin ja tai tai siihen voi olla joku arvio jokin komponentti, mutta välttämättä ei. Tai me ehkä jopa mielellään ei, että varsinkin jos se arvostus on täysin ehdollista, että hyväksyn lapsen, anna hänelle huomiota vain silloin kun hän on
kiltti. Tai pärjää koulussa tai onnistuu jossakin urheilukisoissa, niin sehän ohjaa semmoisen kokemisen tapaan, että OK, mä olen kelpaava vain jos teen jotain tiettyjä ehtoja. Sitten sisältyy se, että itse mä oon niinku itseisarvoisesti en ehkä niin hyvä tai tärkeä, että mä olen hyvä vain silloin kun mä oon muille hyödyksi tai tai tai riittävä. Mutta toisaalta sitten tota yksi macin toimari sanoi klassisesti, että hän hän suosii rikkinäisiä ihmisiä, koska ne työskentelevät eniten.
Eli eli ehkä mekin ollaan sikareita, vaan koska meillä oli jonkinlainen tämmöinen tota. Tota. Lapsuus, jossa jotenkin palkittiin niin sitä suorituksista, että. Toi on vaikea erottaa.
Siis joo tunnistan kanssa tän tuon stereotypia että että tietyt tietyt firmat palkkaa näitä ensi carry over generate jotka niinku hakee sillä suorittamisella sitä riittävyyden kokemusta, mutta harvoin se on ihan niinku yksi käsitteenä, että tosi moni tietysti nauttii myös ihan siitä siitä onnistumisen ja kyvykkyyden ilosta. Osalla se voi olla, että se on virittänyt enemmän vielä siihen ikään kuin että pakenee sitä riittämättömyyden kokemusta
suorittamalla. Osalla se voi olla enemmän sitä, että pyrkii sitä kokemusta kohti, että hei että voin nauttia siitä omasta potentiaalin hyödyntämisestä. Mä en tunnistatko sä itsestäni niinku miten blendaautuu
toisiinsa noi 2 niinku driveria. Sieltä ja sitten tavallaan itse kun mä oon joko narsistinut yli ajan tai sitten vaan oppinut jotenkin vahvaksi esimerkiksi niin tavallaan mulla se mä en ole ollenkaan tunnistanut sun kirjasta siis sitä kehun vastaan ottamisen vaikeutta, että tavallaan, että tietenkin se ei tunnu saa saa mua yhtään itseäni. Kiemurtelemaan. Onko se aina? Ei ole ei ole. Se on niinku iän iän ollut. Eli kyllä tää niinku on pätenyt muhun teininä.
Mutta siis nyt nyt jotenkin jotenkin mä oon ehkä ehkä nyt sitten vaan niinku kusi noussut päähän tai jotain, mutta tota se ei ole. Ei tunnu ollenkaan tota vaivaannuttavaa tahoa, mutta sulla oli pitkät pätkät siitä kuinka pitää oppia niin kun ottamaan kehuja vastaan niin se tuntuu mulle vähän semmoiselta tän niinku vieraalta. Tätä nyt teiltä tosi moni kamppailee ton kanssa ja sitten jos mentäisi se 20 vuotta taaksepäin niin varmaan sen ikäinen sami voisi kokea sen miellyttävyyttä.
Koskettaako kehut sua edelleen vai onko se yhdentekeviä? Kyllä joo ei ei se en mä silleen niinku totta kai se on niinku lämmittää ja on on hyvä ja sitten on niinku erilaisia ympäristöjä, että tässähän on vaan ne raapaisu muutamia että voitaisiin voitaisiin mennä siis tota ehkä sellaisten se parisuhde sitten sinne loppuun koska se on se kuningaslaji tai kuningatar laji ehkä keli, mutta sitten tavallaan niin kun.
Ystävyys, joka nyt stereotyyppisesti on niin, kun saman sukupuolen välistä ystävyyttä, vaikka vaikka tietysti tota on on. Laajempaakin niin niin se on. Jotenkin se ehkä puuttuu nykyään eniten tästä ajasta, että tavallaan jotenkin tää maailma ei anna niitä arvostavia ystävyyssuhteita. Kaikki hyppää niinku pahimmilla tapauksilla katsomaan tiktokkia niinku tota. Siellä siitä ehkä seuraava askel, että pelataan jotain robloxia tai muuta kaverin kanssa, mutta tota.
Mutta sitten siis se tavallaan tietyllä tavalla valittava kaveri ystävyys niin. Te tulee ehkä harrastusten kautta nykyään, mutta jotenkin siis toi on aika vaarallinen. Trendi kyllä, että ei opita olemaan niinku läsnä. Sieltä se niinku tavallaan vanhempien kanssa. Toki sitä saa, mutta se on sitten erilaista.
Että jokainen meistä tarvitsee varsinkin nuorena niin että niinku suunnilleen samanikäisiä ihmisiä, kenen kanssa myös olla silleen kiireettömästi ja voida kokea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi, että ikään kuin vertais tai toverisuosio on niinku tosi tosi tärkeä. Ja toki sitä jossain määrin palvelee ihan se, että on vaan niinku fyysisesti samassa
tilassa viettää yksi aikaa. Mutta kyllä se niinku paras on tietenkin se, että pystyy aidosti kohtaamaan ja tulemaan nähdyksi ilman että tarvitsee mukautua siihen joukkoon, että OK mä kelpaan tälle kaverille. Silloin kun mä oon joku tosi siisti tyyppi tai mulla on oikeat harrastukset. Niin ja tuossa siis voisi nyt määritellä. Siis se tavallaan arvostus on niin kun varmaan jonkinlainen
tota. Jana jossa siis tota on on niinku positiivista arvostusta, mutta voisitko sä niinku ehkä pohtia teoreettisesti missä on niinku nolla arvostus ja mikä on niinku negatiivinen arvostus? No siis itse asiassa pyörittelin tätä kovasti mielessä ja nyt tulee semmoinen epätieteellinen, mutta mutta voidaan yksi vähän funtsia että mihin tää menee.
Mä niinku kovasti tota funtsin mä ajattelin et voisiko sitä ajatella itse asiassa 2 akselin kautta että vähän samalla tavalla kuin tunteita voi laittaa että se on toisaalta intensiteetti ja toisaalta sitten ikään kuin se. Onko se myönteinen kielteinen niinku alensi eli se intensiteetti se toinen ääripää on se että ei mitään kontaktia.
Niin siis ei mitään reaktiota toiseen ja ja se se on vähän niinku se, nolla absoluuttinen nollapiste -3 kaksisataakolmekymmentäkolme kelviniä jotain niin niin niin tota että silloin ei tapahdu mitään. Silloin ei myöskään kysynyt arvostusta ja sitten kun se alkaa siitä se intensiteetti kasvaa että me ollaan täällä
reagoidaan toisiimme. Sitten tulee enemmän tää niinku että onko se myönteinen vai kielteinen kuvio on että voi olla että me ollaan vuorovaikutuksessa vaan me huomataan toisemme, mutta se onkin kielteistä eli silloin se on tämmöistä ikään kuin sillä tavalla miinusmerkkistä
arvostusta. Että että tota vaikka niinku aktiivista halveksuntaa tai vihaa tai sitten se voi muuttua enemmän niinku myönteiseksi, jolloin se on aitoa myönteistä arvostusta, niin tuosta saa ehkä mun mielestä niinku mielekkään tai kiinnostavan tota. Ehkä nelikentän tai sitten semmoisen niinku suppilon että se lähtee sieltä niinku nollapisteestä ja se voi lähteä jompaan kumpaan suuntaan. Se se tota arvostuksen avaruus ikään kuin laajenemaan.
Ja sitä se se joo ja mutta se ei ole sitten niin helppoa, että tietyllä tavalla kautta historian yhteisön ulkopuolelle tavallaan. Eikö kommunikoitu ihminen on niinku isoin rangaistus, joka sitten saattaisi niinku jopa sitä halveksuntaa arvostaa enemmän kuin siis tätä sitä täysi ylihintaa. Juuri näin ei mitään, sä et ole edes edes sen niinku halveksun. Arvoa juuri näin, että se se on niinku tiettyjen määritelmien mukaan niinku.
Se arvostuksen puutteen absoluuttinen mittari, että OK mä en herätä mitään reaktiota, mutta sitten taas. Toisaalta on myös esitetty, että silloin tosiaan kaipaa sitä, että joku edes vihaisi minua tää halveksii, mutta sitten taas jos kysytään ihmisiltä jota aidosti vihataan ja halveksitaan. Joskus näistä taas kaipaa, että voisinpa olla näkymätön että en
kohtaista muiden vihaa. Mutta kyllä varmaan jompikumpi pitäisi valita, niin ehkä mieluummin kuitenkin se, että mua vihataan, että mä herätän jonkun reaktion kuin se, että mä olin täysin. Näkymä joo ja lapsillahan toi on niinku hirmu julmaa kun tavallaan käytetään molempia ja. Tavallaan ei vaan opita niitä taitoja.
Tai että siis tämmöinen niin kun emotionaaliset taidot niin että miten niitä saisi niinku opetettua, ettei ei tavallaan tule synny ihmishirviö tai jotenkin niin kun itsemurhaa hakevia tuota pahimmillaan edistyneitä ihmisiä sitten voisi niinku miettiä tätä introversia. Tavallaan siellä tässä on niinku jos ymmärsin oikein niinku että itsesi vieläkin niinku vähän vanhempana miehenä niin yhä introvertiksi mikä niinku pitäisi muuttua niinku tämmöisen jonkinlaisen teorian mukaan
että. Ihmiset tota niinku elämänkaaren mukaan niinku menee kohti ekstroversio introversista ja ja tota jing muuttuu yandex mutta tota. Onko se toi tavallaan niinku introverttius, siis semmoinen? Mulla oli omassa kirjassa tämmöinen niinku vitsi että tota introvertti tota suomalainen katsoo omia kengän kärkiä ja ekstrovertti suomalainen katsoo niinku ton keskustelukumppanin näin kengän kärkiä niin onko toi.
Introversio ekstroversio päästään vähän niinku tähän big five persoonallisuustyyppieihin, niin onko se niinku juttu tässä? Että niinku onko, voiko joku olla onnellinen arvostuksen ulkopuolelle? Se nyt on vaan tarpeeksi
introvertti. Mä väitän, että jokainen tarvitsee jollain tavalla se niinku myönteisen huomatuksi tulemisen, mutta se tapa voi olla vaihtelee, että jos niinku ottaa stereotyyppisiä esimerkin, niin ehkä ekstrovertti keskimäärin nautti siitä enemmän että se marssitetaan jonnekin tai spottiin lavalle ja kaikkien kehuttavasti ja tapettavaksi. Ja se tuntuu että vitsi tää on niinku makeata introvertti voisi
kokea sen tosi kiusallisena. Se mieluummin ottaisi vaikka sen niinku kahdenkeskisen kiitoksen tai tai jonkun niinku muun muun muun teon vaikka ihan niinku viestin tai tai kirjeen. Mutta mä väitän että jokainen tarvitsee kyllä niinku sitä nähdyksi. Hyväksytyksi tulemisen kokemusta, mutta siinä on hyvä kunnioittaa sitä, että miten
kukin sitä kaipaa. Niin ja sitä kun itse mä nyt olen päätynyt siihen, että vain tää big five nyt on suunnilleen edes oikein näissä niinku että nää jengiläiset luokat ja tota mainos brexit on aika roskaa. Mutta sitten tavallaan just tää neuroottisuus tuntuisi olevan niinku se tavallaan niinku se magneetti että tavallaan sä oot neuroottinen luonne niin sitten on niinku vaan yksinkin. Et voi elää ilman tuota jonkinlaista hyväksyntää ja sitten jos sulla on matalan
eroottisuus. Niin sitten se tavallaan on osittain immuuni täällä niin se on se on. Se on varmasti yksi osa sitä ja ja sitten toki näissä kaikissa on myös monta. Äläpiirettä että on niinku. Eri tavalla NS. Neuroottisia ihmisiä, että onko se enemmän niinku huolestumista taipumusta? Onko se niinku enemmän enemmän tota niinku taipumusta pessimismiin vai vai vai tota onko enemmän niinku tämmöistä niinku negatiivista affektiivisenuutta vai mitä mitä
sieltä löytyy? Mutta että se se voi olla kytköksissä tähän hyvinkin, mutta ehkä nostaisin myös tän sovinnollisuus tai agreebles, että missä määrin sitä hakee että kaipaa sillä tavalla ehkä muiden hyväksyntää. Joo, ja sitten tavallaan me keskusteltiin tästä tota mä yritin trollata sua tähän big ei kehikkoon. Niin tota tavallaan, että jos sä et olekaan niinku sovinnollisuus vaan sä ole tuota assertiivinen tota sun yli ei kävellä niin sekin voi olla positiivinen asia.
On on siis sanot, että kaikissa kaikissa persoonallisuuden piirteissä on hyviä ja huonoja puolia. Ei ole semmoista piirrettä, joka olisi pelkästään hyvä tai pelkästään huono. Se on ehkä musta ihan hyvä nyrkkisääntö, että mikä tahansa piirre äärimmilleen vietynä, niin siinä on ehkä keskimäärin alkaa olla enemmän ongelmia kuin kuin kuin hyöty joka tulee. Ehkä siitä vaan, että se poikkeaa siitä normista niin paljon, että on ehkä vaikeampi sopeutua siihen. Muiden ihmisten kokemisen tapaa.
Joo jos tää on tämmöinen evoluutiobiologinen niinku teoria että tämmöinen dark triad eli narsisti sosiopaatti psykopaattinen tota piirre niinku toimii hyvin pieninä prosentteina populaatiossa, koska siitä tavallaan kukaan ei osaa aavistaa sitä ja ja sitten tavallaan sä pystyt sillä tavallaan täydellä. Pahuudella toimimaan yhteiskunnassa tehokkaasti ja sitten taas voisi ajatella, että tämmöinen dark trade on täysin tän konseptin ulkopuolella, koska se niinku ei. Onko se tämmöinen niinku
ihminen? Onko siellä toivoa tässä kehityksessä? Mennään vaikealle syville vesille ja aika lailla oman osaamisalueen ulkopuolelle. Mutta siis mun mun mun käsitys on on on on tuosta se, että että hekin kaipaavat arvostusta, mutta voi olla hyvin vaikea niinku tarjota sitä sillä tavalla, että se kunnolla sisäistetty tai ikään kuin korjaisi sitä haavaa mitä persoonallisuudessa mahdollisesti. On, että ehkä en lähtisi sillä yrittämään, että OK.
Minä arvostan sinut ehjäksi, että siinä voi olla, että kyllä äkkiä omat näpit vaan palaa ja sitten jos noista se helpoin eli narsismia on semmoinen vähän muoti muotilla label joka annetaan kaikille ihmisille jotka ovat eri mieltä sun kanssa, se pääsee me. Tykätään psykologi psykososiaaliset kaikkia näitä niinku ajan ajan ilmiöitä aika
voimakkaasti. Joo, mutta sitten mennään tuohon aikuisikään taas sitten niin tota rupesin sitä miettimään tota tän jussi halla ahon kanssa niinku ol people niinku juttelin
tuosta tavallaan niin kun. Tästä teoriasta eli tänne fukuyaman kirjassa muun muassa eli tavallaan tietynlainen, niinku yhteiskunnan sankari kunnian taso kyllä niin niin mä heitin sitten hänelle se, että olisiko sitten maahanmuuttajat vähän niinku tän tyyn ulkopuolella, joka on vähän niin kun arvostusta eli eli tavallaan se tulee eri. Koordinaatistossa suomeen eivät puhu ehkä samaa kieltä.
Niin on hirmu vaikea siis tota löytää, että mitkä ne on ne keinot siihen arvostukseen ja ja kun ei välttämättä edes pääse niinku työelämään yksi hyvin niin ei voi ehkä sen työpaikan työyhteisön kautta sitä saada ja sitten ehkä ajautuvat hieman sitten omille yhteisöihin, jossa sitten on se tuttu koodi josta sitten saadaan sitä arvostusta ehkä niinku negatiivisella tavalla jos on jotain karikatyyri vaikka joku joku
tuota. Hyvin patriarkaalinen kulttuuri, jossa tota vaikka naisten asema ali alistaminen vähän niinku kuuluu siihen tota arvostukseen. No mutta menee vähän syrjäpolulle, mutta tää niinku tyhmä konsepti ja tavallaan tietyllä tavalla että onko joku tämmöinen niinku arvostuksen pohjavire ja. Onko niinku tämä arvostus aina niinku kulttuurisidonnaista? Sanoisin että se perustarve on kaikissa sama, mutta se kulttuuri antaa aika paljon maustetta siihen, että minkäänlaisia asioita vaikka
arvostetaan. Ehkä valikoiminen pakko sanoa, että pystyin lukemaan noin prosentin siitä mikä mua on tyky. Tässä aiheessa kiinnosti ja just tää niinku kulttuurinen ja yhteisöllinen aspekti arvostuksessa jäi niinku ihan tosi harmillisen vähälle huomiolle mulla niin siihen mä haluaisin jatkossa myös syventyä, mutta tota voisi ehkä hyvinkin ajatella tulleen, että kun tulee niinku sanoit koordinaatista toiseen vaihtaa
yhteiskuntaa tai kulttuuria. Se voi olla aika hankala myös sitten löytää, että OK mikä mä täällä voin olla? Miten mä täällä saan arvostusta, varsinkin jos se on se kokemus.
Olipa se totta tai ei, että mä en ehkä pääse ihan mukaan tähän uuteen yhteisöön, niin mä en voi ehkä tulla kohdatuksi omana itsenäni mitä voi vaikeuttaa vaikka se että jos tulee nähdyksi ehkä ennen kaikkea vaikka maahanmuuttajana tai ennen kaikkea toisesta kulttuurista tulevana, eikä välttämättä ikään kuin yksilönä, että se me välillä myös niinku lokeroidaan toisiamme tosi helposti.
Ja sitten on vaikea myös nähdä sitä ihmistä taustalla, niin se voi heijastua siihen, että OK, mä haen sitten sen mun kunniantuntoni. Muualta sieltä mistä se on on on helpompaa. Ehkä samaa kategoriaa voi mennä myös se, että ihmiset ehkä hakee sitten joitakin muita yhteisöjä, jotka ei välttämättä myöskään ole kovin produktioisia että että että OK mä voin olla tässä mun omassa alakulttuuriissanne kunnioitettu vaikka se yhteisö olisi muiden silmissä.
Ehkä ei niinkään niinkään ylevä. Heti tulee mieleen tämmöinen niinku insel tota miesten tota väriä kulttuuri tai sitten vaikka ihan peliyhtiöt. Mäkin siis aina välillä pelaan jotain tota monen pelaajan klaanipeliä niin huomaan siinäkin. On tietysti joku kunnian koodi ja tavallaan arvostuksen tota asteikot kun pelaat hyvin. Siinä klaanin eteen, että. Ehdottomasti.
Me halutaan kokea itsemme niinku nähdyksi ja arvostetuksi ja tuohon liittyy myös ne kyvykkyys lihan joka jamppa ei pärjää siinä siinä pelissä yksi hyvin että voi laittaa. Keskimääräiseen vähän niinku finlandiaan tai mihin lie niin tota jäseneksi, että eikö juuri ihminen homma joo mutta sitten niin kun tota rupesin miettimään tätä niin kun se fyysinen arvostaminen on niinku erityisen tärkeää, että kuitenkin tämmöinen niitä arvostaminen niinku kissa kiitoksilla elää
niinku siitä tavallaan niinku. Etänä vaikka sekin niinku auttaa että joku miksi se niinku on niin tärkeätä se fyysinen tila ja silmiintui että. Se tulee aika vahvasti evoluutiosta, että me ollaan. Me ollaan niinku opittu, että se on se tapa. Mistä me tiedetään, että toinen huomaa minut tai olen turvassa. Että ihmislaji on siitä kiehtova, että me pystytään näkemään aika kaukaakin, että mihin toinen katsoo, että monella meidän sukulaisilla ei ole ehkä ihan samaa samaa kykyä. Me ollaan.
Herkistyi myös silleen, että jos me nyt tässä tilanteessa alkaisin katsoa koko ajan sun ohi ja alkaisi ehkä jossain vaiheessa, että mitähän tää pekka niinku ajattelee, tokaisee ihan messissä, että se, että me huomataan, että toinen huomaa minut on on on tosi tärkeä. Ja toki sitä tukee sitten myös muu muu kaikki kehonkieli mikä ekontakti vaikeutuu ihan vaan se, että kun kuvaa pikkuisen lagaa, se on enemmän kaksiulotteinen, vaikka se näyttäisi vähän
kolmiulotteisesta. Niinku paljon semmoista, mikä mihin me ei ole. Meidän me ei olla ehkä totuttu kunnolla, että miten mä luetaan näitä näitä ehkä vähän muuttuneita signaaleja. Siellä meidän lontoon aikoina. Mä just niin kun opiskelen tätä vähän niinku oudompaa
psykologiaa. Mulla esimerkiksi tämmöinen NLPN tota kävi richard bandlerin tota koulutuskurssilla niin siellä niin muuten opetettiin siis tämmöistä niinku että jos se tota katsot yläoikealla niin se kognitiivisesti haet jostain niinku muistoa niinku visuaalisesti ja tavallaan joskus siis tää katsekontakti katkoo tuon tyyppisissä.
Niin kun syistä, että kyllä sun niinku mutta se kognitiivinen prosessi voi jotenkin ajaa ajaa ja en tiedä voiko tätä yleistää, mutta sinne näin siinä väitettiin että tota voitaisiin niinku tota silmien niin kun katsekontaktin katkeamista myös päätellä että kelassa jotain muistoa tai tai tota seikka. Itse asiassa valehteletko siis tää tekoälyhän tuo niinku tähän mahdollisuudet ja tekoäly pystyy sitten analysoimaan silmiin liikkeistä. Mulla on esimerkiksi semmoinen
jakso jossa tota. Simuloidaan, kuinka neuvottelussa tota me vedettiin tota niinku silmän liikkeistä tota noi tunteet ulos niin täähän on. Kohta tulee olemaan niinku meidän.
Lähitulevaisuus. Se on aika mielenkiintoista, mitä sieltä voi saada irti ja alkaa kun sitten myös meidän tapa reagoida ja meidän kehonkieli myös muuttua jollain tavalla, kun siihen tulee tätä tulkintaa, että me tullaan ehkä myös tietoisemmaksi siitä, että OK joo mua tulkitaan tälleen ja tälleen, että kun nehän ei ole sillä tavalla kova koodattu ja meidän aivoihin tai käyttäytymiseen, että meidän täytyy juuri tietyllä tavalla välttämättä toimia, kun me
ajatellaan jotakin. Ja zuckerberghan on tässä kerännyt muutaman vuoden tän metallien kautta tota silmien liikkeestä. Hyvää tietoa kun on ollut miljoonia ihmisiä tota kakkulat päässä. Minä minä lukien niin tota että siis kyllä tää kohtaa niinku tää peli pelattu sellainen että ne tunteet sieltä kyllä kaivetaan ulos ehkä siitä niin tota tykkään tästä kaanin jawski tai oikeastaanemanin tää on tehty ennen että täytyy varsinkin kuoleman jälkeen niin tästä systeemi ykkönen systeemi.
Kakkosesta että jotka mun mielestä voi suomentaa tota
intuitio ja pohdinta. Eli siis se intuitio mitä me tehdään tässä että toisimme katsoa ja niinku tavallaan reagoidaan toisiimme ja käytämme niinku täyttä tarkkoja kaistaa toisiimme välillä ja se pohdintaa on se sitten kun mä rupean miettimään että mistähän mä puhuisin sitten tota seuraavaksi siellä rupeaa niinku tiedollisesti hakemaan tällä älyllisellä prosessilla sitä vastausta, niin onko se niinku miettinyt että olisiko sitten tää ehkä intuitiivinen suora
reaktiivinen kommunikaatio sitten niinku arvostavaempaa vai voiko sitä niinku vetää tuohon akseliin? Tosi kiva rax raksuja on ajatukset pyöri kyllä anteeksi kakkonen kakkonen siellä rouskuttaa mikroskooppisella nopeudella verrattuna tää systeemi ykköseen tota tää on hyvä esimerkki kun tulee joku uusi pohdinta johon ei ole selvää vastausta niin täytyy prosessoida että mistä siinä on
kyse. Mä sanoisin että molemmat on tärkeitä, siis se intuitiivinen siinä mielessä, että se on ehkä helpommin aitoa ja totta siinä siitä poistuu ehkä semmoinen niinku taktinen tai niinku harkintaleiri että OK, nyt minä mietin miten minun kannattaisi sanoa että asettaa että olisi mahdollisimman oikein. Mä vaan niinku reagoin ja silloin se on totta myös niinku arvostuksessa. Ehkä se kaikkein keskeisin periaate on että se on.
Se on niinku aitoa ja vilpitöntä, että siinä ei tietysti pyritä johonkin niinku tarkoitushakuiseen, mutta toisaalta mun mielestä se pohdinta on siinä mielessä tärkeätä että että tota kun haluaa että kunnolla saa vähän niinku piirrettyä vaikka toisesta sanalliseen muotokuvan tai tavoitetta on jotakin, niinku hänen olemuksessaan olevaan hienoa ja kaunista, jota ei ole ihan helppo vaikka sanallistaa, niin se vaatii jonkun verran prosessointia.
Sen mä oon huomannut, että jos pitäisi nopeasti sanoa toisesta jotakin hyviä asioita, niin se voi tulla vain että OK no se on hyvä tyyppi. No se on aika tämmöinen geneerinen. Sitten alkaa kohteliaisuus eikä niinku lämmöllä mietitty oikein niinku kognitiivisen täyden kapasiteetin kautta. Miksi juuri tuo on pekka anne loistava kaveri. Juuri näin.
Juuri näin että että että sitten kun se alkaa niinku funtsia ne alkaa löytyä niinku semmoisia hyviä konkreettisia esimerkkejä jotka nappaa oikein sitten hei täähän on niinku siinä se hieno hieno piirre tää puoli, että sitten ikään kuin siitä avautuu koko sen niinku se ihmisen persoonan monipuolinen kauneus ehkä muutamankin oikein valitun sanan sanan sanan kautta, vaikka yksi mikä tulee tuossa jo ennen ennen tätä.
Mietittiinkin, että käsite renessanssi ihminen joka on mielestä pätee suuhun hirveän hyvin mun mielestä niinku kauhean iso niinku mitä kaikkea siihen vaikka latautuu, mutta se ei välttämättä heti tule mieleen niinku sanana jos ei nyt jostain syystä on hyvin niinku altistunut käyttää sitä arkipuheessa. Mutta mutta se on vaikka semmoinen millä sua mun mielestä voi mainiosti kuvata. Oi ja suakin tästä tulee kyllä ihan hienoa bromancejaksoja, että kyllä. Joo, mutta se on tavallaan
niinku tää kiehtovaa. Tavallaan me nyt pystytään sitten ottamaan tämmöinen niinku arvostavalla kulmalla että äijä mutta jotenkin mut se mun mä niinku tykkään ilkikurinenlla ja tavallaan vähän niin kun viedä sitä systeemin tota raakuutta pois sillä että on niinku vähän iloa siinä interaktio ja osittain se on niinku leikkimielisyyttä ja tavallaan että se vie sitä ehkä pelkoakin pois että tota että tämmöinen mutta tämmöinen niinku lämmin harrastus tunnelma se on niin
kuin ei siinä niinku mitään mutta palataan yhä tähän niinku äijä läppää että miksi, miksi tavallaan. Siinä on sitten ehkä palataan niinku näihin, että esimerkiksi uskonnollisen kulttuureissa se sulla oli esimerkkejä siinä, että tavallaan jumalan viha tulee ylpeälle, että se poistetaan jollain tämmöisellä vähättelyä. Tai siis se tarve olla ottamatta. Sitä arvostusta niin se on kanssa niinku jännä. Joo joo joo. Ei ylpeä ylpeyden poistaminen.
Sitten joo joo että ikään kuin se ylpeys on ajateltu, se on melkein pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Se yleistyy ja ja OK. Maailmahan on täynnä esimerkkejä siitä, että ylpeys on totisesti käynyt lankeemuksen edellä, että niinku ikäroksesta lähtien, niinku kaikkia kaikkia, että ajatellaan niinku että mitä, miten se johtaa tuhoon mutta.
Mä ajattelin, että kumpikaan ääripää ei ole hyvä että niinku se että yleistyy, se ei ole missään nimessä hyvä, mutta ei myöskään se, että jos torjuu kaiken hyvän mitä mitä annetaan, mä uskon että siinä saattaa olla joku tämmöinen niinku kulttuurissa ylikorostunut tulkinta siitä, että kehut tekevät pahaa ja se tulee uskontojen kautta.
Mutta tulee siis tosi monessa kulttuurissa eri tavoilla se esille että että tota jos vaikka kehu lasta niin se vetää hänen päälleen pahaan silmään ja lapsi ei voi suojautua siltä, niin sitten täytyy sitä lasta lasta suojata sitten näiltä kehun vaaroilta. Niin ja siinä oli. Oliko se nyt arabikulttuurissa, että tavallaan että.
Sitten kun sä annat sen kunnian allahille niin sitten se onkin niin kun OK tai myös siitä osa itselleen, koska se tavallaan iso paha, sillä mä osuus siitä on annettu sille tota jumalauudelle niin se on OK. Mut niinku jänniä sitten avattavissa tota ihan kauheeta roskaa. Muuten se uusi avatar mun mielestä mutta siinä on just tää tota minä näen sinut niin sehän on niinku olisi kohtelias
tervehdys. Kyllä mun mielestä se on tosi hieno ja se on niinku aidosti käyty se muutamissa ja kulttuureissa että tätä tätä niinku käytetäänkin mielestä se on kauhean kaunis, kaunis lause ja vielä miettiin tota niinku että kenelle se kunnia annetaan vaikka omasta onnistumisesta niin jotenkin mä itse olen mieltänyt.
Ja tää ei ole mikään lopullinen ajatus, mutta ehkä niin päin, että voi samaan aikaan ottaa sen kiitoksella ja ilolla ja ja terveellä ylpeydellä vastaan, kun muistaa myös, että siinä on totta kai vähän niinku omaa työtä ja ansiota, mutta kukaan meistä ei ole niinku vain itsemme tekemä, että me me me ei olla päätetty, että minkälaiset vanhemmat me saadaan tai minkälaiset geenit meillä on tai tai tosi monia asioita.
Me ei olla voitu päättää. Me saadaan niinku tietty tietyt lähtökohdat tiettyjä potentiaalia, jota me eri tavoilla pyritään hyödyntämään niin koska on on niinku ei ole mahdollista ottaa sitä kunniaa vain vain itselle.
Mutta sekään ei ole oikeus sen kaiken sisään joillekin muille, että mä ajattelin, voisiko se olla ehkä niinku molempia, että kun mä otan sen saamani kiitoksen vastaan, eikö sillä oikeastaan tee myös kunniaa niille muille jotka on auttanut mua tai tehnyt sitä niinku mahdolliseksi, että hei, näin on päässyt. Tapahtumaan joo ja siis jos palataan siihen tää vastavuoroisuuden niinku neuvottelu ulottuvuuteen niin tavallaan jos et hyväksy vastavuoroisuutta niin usein se on vaan niinku.
Yrität estää tässä et halua aloittaa transaktiota toisen kanssa, koska jos sä hyväksyt jotain, niin sitten tavallaan koodiin kuuluu, että siinä syntyy sitten vastavuoroisuuden velvoite tehdä jotain toiselle tämmöinen niinku kummisetä koodi että tota tein sinut tämän palveluksen tulen jossain vaiheessa lunastamaan tämän sinulta et vielä tiedä, mutta silloin ja tota. Ja se onkin kiinnostavaa.
Ehkä tuossa kummin sitä kontekstissa en lähtisi kokeilemaan mitä tapahtuu kun rikkoo tän koodin, mutta sanotaan ehkä niinku arkielämästä. Mitä tapahtuukin, että jos ottaisi lahjan vastaan ja ei. Enää noudatakaan sitä koodia, että ei ainakaan mitään
vastausta. Ei raivaa sieltä niinku monethan tekee näin niinku tavallaan että se on sitä narsismia, mutta sitten tota jaksoa ja oot ehkä pelännyt eli tämä parisuhde että tota siellä oli semmoinen esa saarinen pipsa pallas vesa kohtaus ei yksi vaan taisi olla 3 siellä se on kirjan julkkareissa niin joo tuota puolisollesi niin kun tota arvostusta siellä yli salin 100 ihmisen kesken. Kerropas jotain hyvän parisuhteen tuota arvostuksen käytännöistä armeijassa? En en liene ylin ylin tota osaa
ja tässä teemassa. Pakko kelata se on täällä nojaa vaikka kirjaan objektiivisesti vieläkään reflektoi. Omasta elämästä. Jos mietitään niinku yleisöä tasolla. Joo ei mutta kiitokset.
Kiitokset kotiin edelleen nyt ja nyt ja tulevaisuudessa tota siis mun mielestä niinku se lähtökohta sille on se, että niinku pystyy tunnistamaan niinku omat tarpeet ja ilmaisemaan ne ja samaan niinku auttaa toista tunnistamaan omat tarpeet ja auttaa häntä ilmaisemaan se jolla siinäkin vilpit että että mahdollisimman vähän tarvitsee. Arvailla ja tulkita ja pelätä, että hei että mitähän se ehkä
toivoo, jos mä olisin tälleen? Olisikohan se sitten mielikseni toinen loukkaantuu kun mä en osannutkaan lukea hänen ajatuksiaan ja tota jätkää niin myös se ettei pakota toista täyttämään tarpeitani että että toinen niinku puoliso ei ole olemassa täyttääkseen mun mun tarpeen tehdäkseni minusta onnelliset niin voi tapahtua, mutta se ei ole niinku toisen semmoinen velvollisuus, että se tietyllä tavalla ehkä kun vapauttaa siitä siitä niinku suorittamisen ja kelpaamisen
pakosta, että mun täytyisi joka päivä miellyttää. Kumppania niin jotta meillä voisi parisuhde kukoistaa. Ja ehkä jos tota vielä sitten jatkaa niin niin avoin keskustelu kaikessa yksinkertaisuudessa ja vaikeudessa, että hei että. Mitä minä haluan? Mitä minä toivon ja mikä tässä tuntuu hankalalta ja ja ja myös sanoa se, että OK no nyt koin itseni vaikka yksinäiseksi tai pettyneeksi tai tai mun tarpeet. Ei ei ei ei täyty. Ja vielä ehkä neljäs, neljäs ajatusta tulee tässä kun lähtee
kelata pyörimään niin. Yrittää ennen kaikkea huomata mitä kaikkea hyvää toisessa on ja hoksata sanoa se, että sekin on helppo tehdä pinnallisesti. Mutta mutta niinku mun mielestä on hirveän hyvä. Lähtökohta on se, että niinku kiinnittää huomiota siihen mikä kaikki on on hyvää ja ja kiittää
12. siitä vilpittömästä yrityksestä, että vaikka tuntuisi että on 19 huonoa piirrettä ja yksi hyvä niin yrittäjä kiinnittää huomiota siihen siihen hyvään, koska se mihin me kiinnitetään huomiota kasvaa. Ehkä toi sitten tota huomasin, että ehkä päädyit samaan lopputulokseen kun. Mun kustantajaa kun mä teen juhana torkin kanssa tän uusi neuvotteluvalta niin mä kirjoitin pitkät pätkät tuota miesten ja naisten eroista
neuvottelijana. Niin tää on kirjattu kuitenkin siitä lain melko tavallaan niin kun yleisinhimillistä, mutta uskallatko sä mennä tohon tavallaan miesten ja naisten välinen erilainen arvostuksen tuota vastaanottaminen ja antaminen. Vaatisi kanssa paljon lisää lisää lukemista ja herkkyyttä ja tarkkuutta. Ehkä sen verran voi sanoa nojaan. Tässä taas niinku auktoriteetteihin, että bree brown on mun mielestä sitä mun mielestä aika hyvin hyvin niinku pohtinut ja kiteyttänyt ja tääkin on.
Mutta jälleen kerran niinku kaikki sukupuoleen liittyvät asiat niinku stereotypioita, mutta stereotyyppisesti ehkä enemmän näin, että että tota miehet kaipaa arvostusta niinku kyvykkyydestä, pysyvyydestä, suorituskyvystä siitä, että on niinku voimakkaita ja vahvoja ja se suurin huoli tai pelko tai häpeän aihe on se, että olen heikko. En en pysty niinku pärjäämään suojelemaan. En pysty niinku voittamaan taistelemaan. Naisilla se ehkä keskimäärin näyttäisi ainakin brownin mukaan
jakautua. Tosi monet mun pitää olla tosi monena niinku riittävä kaikessa pitää olla samaan aikaan tosi niinku hehkeä ja säteilevä pitää olla tosi jaksava.
Pitää olla hirveän pätevä kotona pitää menestyä niinku työuralla pitää lapset kasvattaa hyvin, pitää olla ystävien kanssa ja kaikkea niinku tosi monta osa aluetta missä missä pärjätä ja jos yhdessäkin vähän pettää sitten mä niinku riittämätön siihen ei välttämättä samalla tavalla liity sitä semmoista huolta siitä että oonko mä riittävän vahva tai voimakas vaan enemmän se että oonko mä vaan niinku riittämätön. Kelpaamaton. Mä en näistä kaikissa.
Kahdessakymmenessäneljässä osa alueessa performed täydellisesti että että mut sitten taas siinä on se on kauhean paljon nyansseja. Kumpi se todellinen kuva että on niinku ihmisiä jotka kaipaa kuitenkin ehkä keskittyneet enemmän tietyistä asioista sitä nähdyksi tulemista. Riippuuko sitten mistä kaikesta on sitten saanut arvostusta, mikä on tullut huomatuksi ja mikä ei? Tunnistatko sä itseäsi jostain noista helpommin?
No joo, ja sitten tavallaan joskus on on sitten tämmöinen niin kun ihan työn jaollinen vastavuoroisuus. Mä joskus yritin pohtia tätä niinku metatyön konseptia eli eli tavallaan nää metatyö on siis sitä parisuhteessa. Esimerkiksi että, että tavallaan jonkinlainen tota tehtävälista esimerkiksi nyt vaikka lasten syntymäpäivät tai niiden vaatteet tai kauppa, jääkaapin täyttäminen ja ja muuta ja ja sitten tota siinä sitten syntyy niitä tehtäviä, että pitää pitää
tätä ostaa lahjoja tai tai tätä. Paketoida paketteja tai tai tota mennään ostamaan tätä ruisleipää ja ja sitten tota sitten pariskunnat sitten tätä metatyötä jakavat siellä ja vähän hassustijat eivät sitten saa kiitosta sitten siinä ja tavallaan sitten ei ehkä uskalleta miehet mennä niinku stereotyyppisten naisten tontille tuota tekemään niitä itsenäisesti vaan odotetaan ehkä sitä niinku vähän sellaista käskyä sieltä että kävisitkö hakemaan kurkun ja tota maidon
tässä, mutta se on niinku jännä jännä tavallaan. Voisiko siihen saada jonkun niinku tota arvostuksen? Arvostuksen nimenomaan tätä niinku metatyötola niinku kuittaamisista, että tavallaan molemmat mä jotenkin niinku tykkään itse ajatella että tota niinku jonkinlainen niin kun. Että siinä niinku jonkinlaisella dynastialla mennä, että viedään yksi tätä mennään eteenpäin ja tehdään asioita.
Pärjätään yksi ja ja siellä teet tota ja mä teen tätä ja hienoa että me pystytään näin viemään tätä niinku synergisesti eteenpäin, että se on jotenkin kun mä terve ja tapa ajatella
tätä. Ehdottomasti, koska se on mun mielestä aika aika raskas tapa, että jos toinen niinku vahvasti niinku dominoi sitä ja toinen enemmän niinku suorittaa sitten hänen hänen ohjaaminen käskyjä ja mietin että mun mielestä se tasapaino voi myös vaihdella yli ajan että OK nyt mä otan niinku enemmän tän roolin, koska elämäntilanne on tämmöinen. Sitten jatkossa taas toinen enemmän.
Ja sitten ehkä välillä myös vaan niinku kokeilla, että hei mitähän tapahtuisi, jos mä ottaisin nyt kopin niistä metsätöistä, että niinku räjähtääkö tää koti ja maailma ympärillä, että vaikka vaikka ei tehtäisi ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, koska välillä siinä on myös totuttuja tapoja, että ei kun tän vaan kuuluu tehdä näin. Mutta ei ei ei ei välttämättä, mutta se voi molemmilta vaatia jonkun verran niinku rohkeutta ja ja ja epävarmuuden siihen etua. Joo mä oon joskus tota yksi
tyttären kohdalla. Esimerkiksi rupesin tota hänen parhaan kaverinsa isänsä kommunikoimaan vaan niinku ilman että niinku naiset ovat siinä mukana.
Se oli hauska kokeilu. Jatkuva osittain vieläkin, mutta tota sitten joskus ehkä ääripäässä tätä kodin sisustuksessa niin ostin kysymättä lupaatavaroita niin tota onnistui, mutta tota riskialttiilla vesillä, mutta se jotain tässä mun mielestä selvästi on niin kun sukupuolien välillä että että niinku ehkä jatko teesiksi niinku tutkia siis sitä nimenomaan sitä parisuhteen dynamiikkaa tai niinku eri sukupuolien välistä kommunikaatiota, mutta siinä on
niinku paljon paljon ehkä olisi tota niinku koukkuja. On siis tässä on todella paljon mitä voisi olla. Tosi mielekästä syventää, mutta ehkä mä palaan kuitenkin vielä siihen, että siinä se omien tarpeiden tunnistaminen siis mun mielestä jos tää pitäisi tiivistää tää pohdinta niinku yksi kysymykseen sekä tunnistaa että. Mikä on semmoinen arvostuksen osoitus? Mitä me kaikkein eniten kaipaa? Miten mä toivon tulevani nähdyksi hyväksytyksi kohdelluksi ja.
Mä oon itse miettinyt sitä paljon ja tääkin kysymys on pöllitty ihan muualta muualta, mutta tota tosi vaikea antaa mitään kovin lopullista vastausta, mutta se on vaikka mun mielestä parisuhteessa kauhean keskeinen uudestaan ja uudestaan jollain tavalla kysyä ja ja ja pohtia, että hei mitä mä oikeastaan niinku kaipaan, mikä tuntuisi hyvältä, että onko se se, että mä tulen nähdyksi vaikka just niitten metsätöiden hoitamisen kautta vai vai enemmänkin niinku vaikka mun
luonteeni kautta vai vai minkä millä tavalla mä toivon tulevani kohdatuksi. Joo no nyt voisit antaa tota sitten se kun sulla on konsultti taustaa niin tota antaa muutamia vinkkejä että miten saadaan se arvostuksen kehä ja niinku liikkeelle ja mitä kannattaisi niin kun tehdä heti käyttöön.
No se on hyvä täältä pesee siis yksi yksi semmoinen mitä yritän jatkuvasti noudattaa vaihtelevalla menestyksellä on se, että aina kun tulee jotakin mukavaa toisesta mieleen, niin sanoo se sanoo sen niinku heti, että jos on se ihmisen kanssa samassa tilassa sanoo sen tai jos tulee jostain joka ei ole paikalla niin laittaa viestin. Ja katsoo mitä tapahtuu alkuunsa. Voi tuntua tosi kiusalliselta. Ei vitsi, että en mä nyt kehtaa. Mitenhän sekin ajattelee onko
sen? Onko sillä mitään väliä mitä mä ajattelen näin poispäin hämmästyttävän ilahduttavia kohtaamisia tulee myös silloin, kun kyseessä on ihan tuntemattomat ihmiset, vaikka saa hyvää palvelua kaupassa ja sano se, että hei että kiitos, olipa tosi ystävällisesti palveltu niin niin huomaa että miten ihmiset vähän semmoinen pieni kasvaminen tai yhdistyminen että oho ja samaan aikaan semmoinen yllätys että OK niinku mutta se tekee tekee molemmille. Kauhean hyvää.
Se on mun mielestä niinku ensimmäinen mistä lähti ja toinen toinen tota. On se, että kysyy ja kuuntelee, kuuntelee aidosti paljon. Voi puhua tietenkin aktiivisesta kuuntelusta ja muista, mutta lopulta se on mun mielestä hirveän yksinkertaista, että kysyy mitä toiselle kuuluu ja Kuuntele niinku se olisi maailman tärkein asia. Olipa se sisältö mikä tahansa, mutta yrittää niinku keskittyä siihen, että mitä hän oikeasti ehkä tarkoittaa, mihin se toinen ehkä pyrkii sillä sanomisillaan. Että.
Tänä aikana, joka kilpailee meidän huomioista tosi paljon, niin se, että joku aidosti pysähtyy mun äärelle ja on kiinnostunut mun asioista, niin on melkein ehkä parasta mitä voi mitä voi saada ja se ei tarvitse edes kestää kauhean pitkään että noi noi 2 juttua ainakin mun mielestä silleen arvostuksen osoittamisen näkökulmasta, mutta mun mielestä ehkä vielä tärkeämpää on se että tää ei ole vaan niinku yksisuuntainen.
Hei miten mä voin osoittaa muille mahdollisimman paljon arvostusta, koska osa meistä on semmoisia että ne uuvuttaa itsensä silleen, että miten voisi vielä enemmän palvella muita ja ja ja näin poispäin. Siinä on hirveän tärkeä myös, että miten. Myös itse saada semmoista mitä kaipaa ja se on mun mielestä ehkä vähän vaikeampi. Niin siinä mä lähtisin siitä, että tunnistaa ne omat tarpeensa. Mitä tässä on. Tässä on tota jonkun verran käyty.
Osalla se tapahtuu paljon helpommin, mutta osa on ehkä tottunut piilottamaan omat tarpeensa kokenut, että mulla ei ole lupa, vaikka tarvitaan oikeastaan yhtään mitään, että mun tarpeet on liiallisia, että jos mä haluan huomiota, niin mä huomion kipeä. Sehän on ihan niinku sopimatonta tai tai tai mitä tahansa ne omat tarpeet jotka ei täyty niin onkaan niin ne on saattanut tottua piilottaa jonnekin henkiseen kellarikomero ja alkaa tutkia että mitä sieltä mitä
sieltä löytyy. Ja uskaltaa myöntää, että hei ne on. Niillä on lupa olla olemassa. Siihen löytyy omasta mielestä ihan hyviä harjoituksia kirjasta, mutta voin voin niitä myös niinku konkretisoida, mutta tuossa tommoinen. Keskipitkä vastaus joo että.
Liikkeelle hyvin ja vinkkejä ehkä sitten tota siellä lontoossa tota joskus sullekin hehkutin sitä steven cowan kirjaa ja tota siinä oli mun mielestä hieno vinkki siinä lopussa, että aina kun luet kirjan joka jotenkin tuntuu hyvältä niin tiivistä se perussanoma ja rupeaa keskustelemaan ihmisten kanssa niin täähän on niinku yksi tapa että tota rupeamme kaikki keskustelemaan pekka töllin arvostuksen kirjasta, koska siinähän luontevasti sitä
saadaan se keskustelu päälle, että täähän voisi olla hyvä idea. Niinku meidän välillä tai meidän yhteisössä tai meidän perheessä tai tai meidän ystäväpiirissä. Eli eli se on mielestä niinku hauska kikka, että tavallaan asioita jotka haluaa ideoita, jotka haluat leviää maailmassa niin tota. Kerrot ne niin kun sitä kautta,
että tulipa luettua. Tämmöinen kyllä jos jos ja kun noin tapahtuu niin se on niinku äärimmäisen ilahduttavaa, koska mä toivon nimenomaan että tää herättää pohdintoja, mutta ennen kaikkea yhteistä keskustelua ja sitä myötä toimintaa ja sen huomaa niin monta kertaa että kun joku asian ottaa huomioon valokeilaa niin itse asiassa alkaa havaita että hei täähän on itse asiassa aika tärkeä. Se liittyy tähän ja ja se johtaa niinku moneen aika yllättävänkin juttuun.
Pakko sanoa vielä siitä kauheasta annoit mulle omistuskirjoituksella sen kirjan edelleen kunniapaikalla hyllyssä ja palautus siihen monta monta kertaa ja. Siitä löytyy monta muutakin. Hyvää hyvää vinkkiä mitkä on tullut. Käyttöön klassikkokirjoja.
Siinä muuten siis se on ehkä ehkä sen voisi vielä kysyä, että hänellä oli semmoinen vahva näkemys, joka on muuhun niinku upposi niinku ihan ekan kerran kun mä luin sinne tuntui niinku lapselliselta, mutta jotenkin mä niinku en pitänyt siitä, mutta sitten muutama vuosi myöhemmin se tuntuu täysin oikealta.
Ehkä nyt vieläkin tuntuu oikealta eli eli sulla on tämmöinen niinku persoonallisuus etiikka eli tavallaan tietyllä tavalla niinku mannerinmien maailma ja tavallaan suorittamisen kulttuuri ja. Touhuamista, mutta sitten se on tämmöinen niinku luonne etiikka eli tavallaan niinku jotain mitä sinä olet aidosti ja niin kun jalosti.
Ja ja sä et niinku voi oikein feikata sitä luonneetikkaa siellä persoonallisuus ja etikalla ja se kirja oli niinku ylistys tälle tavallaan niin kun jollekin niin kun antiikin tuota arvoille ja asioille ja se oli musta niinku jotenkin että näinhän se on. Se on tosi fundamentaali. Se on jotain aitoa ja totta mikä meissä on, mitä me ei tarvitse niinku miettiä tai manipuloida tai kehittää vaan sen että voidaan antaa sen niinku olla että olla hyvällä tavalla
esille. Niin että olisiko sitten niinku arvostus tämmöinen niinku luonne luonteen niinku syvä piirre eikä vaan niin kun semmoinen niinku pinta pintaraapaisu. Näin mä ajattelen, että se pääsee esille kun me poistetaan sieltä este, että se se on ikään kuin tieltä vaan tämmöinen default asetus. Jos me ei kasata siihen esteitä, teos me pystytään poistamaan ne esteet.
No sitten voisi vielä miettiä. Kun täähän nyt on hienoa ja aitoa ja niinku oikeastaan podcastin suola että pystyy vähän niinku siinä flow moodissa tai empaattisesti fyysisessä läsnäolossa kuitenkin käymään järkevää keskustelua vaan, mutta täähän maailma vie siihen jotenkin etätiloihin ja kovissa koronan aikana tai sovittiin vielä enemmän olemaan erillään niin. Miten arvostusta lähetetään sitten etänä tai virtuaalimaailmassa tai
sosiaalisessa mediassa? Kyllä se sielläkin pystyy, mutta se on ainakin erilaista ja siinä on myös erilaisia ongelmia, että ehkä jos miettii myönteisen kautta, että mikä on mahdollista, niin pystyy aika helposti laittamaan toiselle kivoja viestiä tai jakamaan kuvia tai muuta, jotka kuitenkin herättää sen aidon tunnereaktion vaikka ihan niinku mietityn viestin kuvan kanssa laittaa, niin se on niinku hyvä tapa
osoittaa arvostusta. Mutta sitten jos miettii vaikka niinku somea spesifimmin niin niin tota välillä. Tuntuu, että se arvostus typistyy puhtaaksi metriä 2 että aletaan laskemaan tykkäyksiä tai reaktioita, mutta ne ei kuitenkaan edusta sitä samaa. Mikä se olisi niinku reaalimaailmassa se vaikka hyväksyvä katse tai toisen halaus tai tai tai tai huomio tai joku muu, mutta se johtaa koska ne on helposti vertailtavia, koska ne on kuitenkin määrällisiä muuttujia, niin aletaan laskea jo tuolloin
100 100 tykkäystä. Mulla on vaan 10 tai tuolla on kymmenentuhatta ja mulla on vaan 1000 aina löytyi se ei ole kuin jolla on paljon enemmän eli musta tuntuu että se johtaa paljon helpommin tämmöisiä niinku. Arvostuksen vääränlaiseen, jopa niinku haitalliseen niinku mittaamiseen. Menkö kvantitisoidaan asia, joka ei välttämättä ole kvantitoitavissa.
Joo, ehkä sitten mäkin nyt, vaikka lupaan, että kun laitatte kommentteja nyt vaikka sinne youtubeen tai spotifyn tai tota XN tai missä me tätä jään niin mä nyt yritän arvostaa teidän kommentteja ja vastata niihin että siis tätäkin voisi ajatella, että tavallaan se. Kuittaaminen vaan siellä tykkäyksillä ei riitä, vaan se niin kuin tavallaan vaivannäkö että kirjoittaa myös niin kuin ihan vastineen siihen se on.
Se on jo niin kun next level. On on ja mietin, että mitähän miltä hän tuntui, sitä mitä tapahtuisi olisi kaikki nää sun saamat niinku hyvin monet kommentit ja tykkäykset tulisi niinku reaalimaailmassa, mutta se on niinku vaikea koska niitä ei samalla tavalla hahmota että sadat tai tuhannet ihmiset tulee. Mutta jos ne tulisi sun ikkunan alle sanomaan. Kiitokset tässä aika mielenkiintoinen mielenkiintoinen kokemus. Joo ja mä oon itse siis aika aktiivinen tuolla x, ssä niin
tota. Mä yritän siis tota tykätä kaikista kommenteista, vaikka ne olisi osittain toisiakin. Ihan vaan niin kun. Kuittaan sen moni hyvin. Harva tekee siis näin. Se yleensä ihmiset valitsee että näitä tykkää vaan asioista joista ne on samaa mieltä tai vastaukset ja se on samaa mieltä.
Ja sitten mä tota jos joku kysyy minulta kysymyksen niin tota mä yritän niinku vastata siihen jos se on niinku ei ole nyt ole ilmiselvä trollauskysymys joskus siirtämisellä trollauskysymyksiin mä otan ne tosissaan ja niinku vastaan niihin mutta siis tää mun mielestä niinku ehkä sen vuoksi väittäisin että mulla on aika vähän vihamiehiä somessa. Juuri näitä se otat vastaan sen niinku reaktion mitä toinen tarjoaa ilman että sä jätät se niinku huomiotta koska se että
jos jättää huomiotta niin hyvin. Harvoin sammuttaa sitä tunnetta OK voi olla kommentointi lakkaa mutta se viha jää ja se kanavoituu ehkä jotain muuta kautta ja se että se ehkä ikäväkin kommentti tulee huomatuksi, niin voi olla lopulta paljon paljon parempi. Mutta tota ei niinku toi kehittyy ja se voi olla tänään somet mitä me nyt käytetään niin niistä on sitten niin kun toimivammat versiot. Hieno juttu. Mä ehdottaisin että mentäisiin
tonne sisäpiirin puolelle. Mulla on ollut aivan mahtava kirja ja kirjailija pekka tölli. Minä näen sinut arvostuksen. Psykologiaa tammela suosittelen, että tästä kuunnellaan ja luetaan ja sitten erityisesti käytetään tätä keskustelunavauksia. Annetaan kohteliaisuuksia teillekin hienoille kuulijoille ja katsojille. Rakastan teitä kaikkia ja tuota sitten käytetään tätä pohtimaan, että pitäisikö tätä arvostusta olla enemmän kaikissa interaktiivisessa. Kiitoksia, kiitos.
Arvostan samoin ja ehdotan että mennään tuonne sisäpiirin puolelle ja jutellaanko vaikka toi on musta niinku kiehtova tää siirtymä ehkä nyt voidaan pintapuolisesti munkin siirtymään podcast tyypiksi siitä ilkeästä investointipankkiin pohtia, mutta sullahan tavallaan tästä investointipankkiiri solidiumin mckinseyn kautta sitten tota Terveystalo ja mehiläiseen niinku psykologian puolella, niin siinäpä vasta sankarin matka jutellaanko siitä
jutellaan toki ehkä se sankarieniteetin voi jättää pois häistä ja siinä. Hyvät hieman ironiaa niin. Siis tää on tota ja äijä läppää. Kyllä kyllä se lähti taas. Se on niinku palataan tähän investointiin pankkiirin kontekstiin, niin se jotenkin aktivoituu joo, mutta nähdään siellä joo.