¶ Intro / Opening
🎵 Music
¶ Podcast Introduction and Malla's Career
Moi! Tämä on Suomen Valkoita Museon kuva ja skiva podcast ja tänään me jutellaan stilkuvaajan työssä. polveillaan jossain siellä valokuvan ja elokuvan rajapinnassa. Studiossa meillä on vieraana Maria-Leena Malla Hukkanen, moi! Sitten meidän museon amanoessi, kokoelma amanoessi Leena Sipponen.
Moi!
Moi! Kiva kun ootte täällä ja minähän olen Eria Salon. Ollaan nyt tänä keväänä aukemassa meidän museon kaapelitehtaan tiloissa maaliskuun loppupuolella iso näyttely. Sulla on pitkä ura, onko ollut yli 150.
Mä en ole ikinä itse asiassa laskenut, mutta ehkä joo, jos lasketaan kaikki lyhärit ja. Semmoiset mukaan, niin varmaan niitä tuotantoja on ollut.
Ja 40 vuotta uraa myös.
hiljentänyt kyllä tahtiin jo ehkä parikymmentä viimeistä vuotta, että en ole tehnyt enää siinä mittakaavassa, mitä silloin alkuun teki. Mutta joo, mutta kyllä ne sijoittuu sille aikaan.
Sittuvään kaikissa akikaurissa mä en leffuissa.
Itse asiassa en kaikissa. Tutustuin näihin veljeksiin. Sen jälkeen, kun laki oli jo ohjannut rikoksen ja rangaistuksen. Ja sitten mulla on tauko siinä 90-luvun alkupuolella, milloin mä olin parista leffasta veke, kun mulli pienet lapset.
Sitten myös Aleksi Salmen perä, Veikko Aaltoinen. Haluaisinko mainita jotain muita ohjaajia, joiden kanssa olet työskennellyt?
Piri Onkasalon, Auli Mantilan. Mm.
Mẹ náy hãy subscribe cho kênh La La School Để không bỏ lỡ những video hấp dẫn Ja vuonna 2007 olet taiteen valtionpalkinnon ja muitakin tunnustuks on tullut.
Aikamoinen yllätys, mutta joo.
¶ The Overlooked Art of Film Stills
Leena, miksi sinusta on tärkeää, että meidän museo valokutaiteen museo on esittää stilkuvia. Tämä polveiluvalokuvan ja elokuvan rajapinnassa.
No siis, mitä mä nyt oon näitä. Suomeksihan kuvauksesta on kirjoitettu tosi vähän ja kansainvälisestikin aika vähän, niin kaikessa kirjallisuudessa, mitä olen käynyt läpi, käy ilmi se, että Stilkuvaus on aika varjoon jäänyt valokuvauksen genre. Ei ole tekijät saaneet todellakaan ansaitsemansa huomiota. Ja myös se työn monipuolisuus. mitä kaikkea se pitää sisällään elokuvatuotannossa valokuvaaminen, niin se on ihan mahtavaa mielestäni, että päästään nyt esittelemään sitä kunnalla.
Tunnistaksemalla tämän tämmöisen
Se on ollut siinä mielessä aika mukava työ, ettei tarvitse olla niin esillä, vaan on osa sitä ryhmää. Ja sitten tavallaan toteuttaa kaikkia semmoisia oh toiveita, mitä nyt valokuvalta voi pyytää elokuvatuotannossa, että just rekvisiittakuvat ja niitä työkuvia. Tai passikuvia ja hahmokuvia.
Eri osastojen käyttöä joskus lavastajilla lavastajat pyytää, jos he ovat itse paikalla, että voiko tallentaa jotain tiettyä, jota he joutuu toisintaan myöhemmin, että heillä on kuva siitä, mikä on ollut siinä varsinaisessa elokuvassa näkyvissä. Tämän tyyppisiä tilauksia, mutta tietenkin olennaisin on tietenkin ne kohtauskuvat.
Mennään myöhemmin tarkemmin näihin kaikkiin tyyppeihin, rekvisiittakuviin ja kaappikuviin ja työkuviin, mutta nyt katsotaan yhtä kokoelmaa. jonka Leena on meille valinnut. Se on tämmöisenä...
¶ Metropole Cinema: Glimpse into History
Huonolaatuisena kopassa. Mitä sä näet Siimalla? Heittelen vähän ajatus?
Onpa ihastuttava kuva. Tämä on siis tällainen biometropolin. eksteriöörikuva, missä paljon väkeä leffateatterin edessä. Näköjään kesäleskielokuva pyörii parhailla. Siinä isomman julistemaisen kuvan vieressä näkyy vitrinejä. missä näkyy näitä kaappikuvasarjoja näköjään. Tämä on hirveän ihanaa, koska Mähän tein kanssa tuossa 2000-luvun alussa just rakkaudesta leffateattereihin tämmöisen Valkokankaan sankaritnäyttelyt, että mä kiertelin ympäri Suomeen kuvaamassa maaseutueluk.
Mutta tämä kertoo siitä tavallaan. Elokuvateattereiden merkityksistä ennen TV'n tuloa, koska veikkaan, että tämä on ajalta ennen sitä, että näistä vaatetuksista päätellen. Ja just tämä, että tätä väkeä näyttää olevan kuin pipoo täällä näin. teatterin edessä.
Leena, onko sinulla tähän jotain tarkempaa tietoa, kun sä hallitset meidän tietokannan kuin omat taskossa?
Tämä on tosiaan Börjä Söderholmin ottama valokuva meidän omista kokoelmista, eli Börjä... Hänh oli siis ammattikuvaaja, joka aloitteli elokuvaalalla jo käsittääkseni ihan teinipojasta Paramountilla ja jossain, mikähän se oli, Filmiseppo oli jo. leffojen levítys. Ja sitten hän sitä kautta ilmeisesti innostui elokuvasta. Tämä on vuodelta 1956, jos on ihan väärin muista. Ennen kuin hän aloitti tilkuvaajan uransa, niin hän kuvasi myös näitä leffateattereita. Meillä on aika iso sarja.
sekä maalaiset että kaupunki leffateattereita. Juuri näkyy hauskasti nämä kaappikuvat usein. tämmöisena houkuttimena elokuvan parina. Tässä näkyy myös nimenomaan elokuvan kultaika. En tiedä, onko kesälesken ensi-ilta kyseessä, kun on noin pyntäydytty vai muuten vaan. Onko se elokuviin lähteminen ollut semmoinen? Tapaus, että. Tai onko tässä nyt kukaan muu pyntäytynyt, kun tuo keskellä on olevaa ihanaan takkiin pukeutunut naishenkilö.
Mutta joo, tämä on tosiaan ajalta ennen kuin televisio yleisty ja ihmiset todellakin. kävi elokuvissa, että suomalaiset leffaakin. luulla ihan valtavia määriä. Elokuvateattereita oli varmasti satoja.
Tämä on elokuvateatterin Metropole. Eikö se ole se, joka on myös nykyäänkin olemassa? Nimelläkin on palataa.
Kaisaniemessä Helsingissä.
Päivämäärä 14. maaliskuuta 1956. Eli siksi siinä ni talvitakkeakin pikkasen näkyy ja eikö siellä ole turkiskauluksiakin. Ja todella, kuten Malla sanoit, niin Bill Wilderin kesäleskiä on käyty katsomassa.
🔇 Silence
Meillähän on näyttelyssä maallan näyttelyssä myös osuus, kokoelmakuvia ja Vörjä Söderholm tulee tutuksi myös sen kautta.
¶ Söderholm's Legacy and Malla's Beginnings
Kerral lejana, mitä sinne on poimittu.
Siinä on tulossa semmoinen parinkymmenen kuvan satsi siitä mörjen stilkuvatuotannosta, mitä meillä on tosiaankin. Meillä on siis tämän Sööderholmen valtava kuvajäämistö, siis varmaan kymmeniä tuhansia. Negaruutuja, sitä ihan mainos ja muotikuvaa, mutta myös sitten 13 Suomi, siis Fennada-filmi tuotantoyhtiön leffastillejä ja just näitä työkuvia ja kaikkea, mitä mallan mainitsit tuossa alkuun.
Ja niistä tulee parista komisaariopalmu-elokuvasta muutama stili ja sitten tuosta täällä Pohjan tähden alla. vuodelta 1968 ja punaisesta viivasta ja iskelmäketjusta aika erityyppisistä. Leffoista muutamia maistiaisia.
Eli voi ajatella, että Meri Söderholm edustaa tämmöistä suomalaisen stilkuvauksen vanhempaa perinnettä. Onko sulla jotain esikuviamalla itsellesi? Mulle sä oot nyt ekan suomana jos tilkuvaa.
Silloin kun mä jotenkin tulin alalle, niin mä en tiennyt siis ketään. Sillä hetkellä muita valokuvaajia, jotka olisivat tehneet tätä.
Sun alalle tulovuosi oli 80. Kuulostaa kalamari unionin aina.
Kuulostaju, että siinä oli yksi Ansssimänttärin ohjaama elokuva, sitä ennen rakkaus-elokuvaa, mutta sitten siinä kävi niin, että. Näillä oli Anssilla ja Akia Mika Kaurismäällä siihen aikaan yhteinen toimisto, missä toimii nämä sekä Ville Alffa. Eli tämä Agin ja Mikan firma että Anssi Reppufilmi.
Kun olen ollut siinä Anssin elokuvassa silkuvaajia ja vein niitä kuvia sinne toimistolle, niin sitten aki alkoi sen samana syksynä kuvaamaan Kalamarin unionia, niin sitten hän kysyi, että voiko mä tulla tavalla. Ja itse asiassa se, mikä on vaikuttanut ehkä tai onkin vaikuttanut mun työssä aika paljon, on se, että silloin kalamarin aikoina Mulla laitettiin glasi käteen ja sanottiin, että lyö tuota. Minusta tuli kuvaussiihteri ja sekin oli ammatti, jonka jouduin opettelemaan.
itse mitä kaikkea siihen kuuluu. Jos olisin tajunnut, mitä kaikkea siihenkin liittyy, niin En tiedä, olisiko yrittänyt ravistella sen ammatin jotenkin. Ne tukee sille, että leffatuotannoissahan stilkuvaa ja ei yleensä ole joka päivä paikalla, mutta kuva. Kuvaussiihteerinä tavallaan pääsee niin ydinkuvausryhmään, joka on koko ajan kameran ympärillä siihen aikaan, koska tuli monitorit ja vei kuvaussihteerin kauemmas kameran luota.
Kuvaussihteen mä taas pääsin olemaan paikalla joka päivä, jolloin tavallaan sai sitten stilleä kaikista mahdollisista kohtauksista.
Ja osasit käsikirjoitus. Yeah.
Se täytyy aina opetella kyllä tosi hyvin, että pystyy seuraamaan jatkuvuuksia ja sitä, että kaikki on tullut kuvattuun.
¶ Still vs. Film Frame: Art
Mutta niistä esikuvista, niin Myöhemmin näyttelyä en itse nähnyt, mutta josta sain lahjana sitten kirja, joka siitä oli painettu, niin on näiden Magnum-kuvatoimiston kuvaajien. paksukirja. Siellä on sitä selaillessa, ymmärsin, että onhan tietenkin. Tai itse asiassa vielä sitä ennenkin. oli se, että oli paljon käynyt elokuvissa, elokuvakerhoissa ja pyörittänyt tuolla Lahdessa opiskelijassa koulussa elokuvakerhon kanssa.
Siihen aikaan nämä kaapikuat, mitä tässä ekassa kuvassa, mitä katsottiin, oli tavallaan se sellainen. Uh kuvasarja siitä elokuvasta. mikä oli tavallaan tämmöinen pienimuotoinen valokuvanäyttely. Onhan siellä siis ihan mielipuolisen hienoja valokuvia vanhoissa jossain ranskalaisissa rikoselokuvissa. Tai ylipäätään, kun näki sellaisia sarjoja, niin Niin sit kun pääst tekemään niitä itse, niin tajus, että tämähän on niinku.
Esittää kokonaisuus siitä, kuvakokonaisuus tavallaan koko leffasta. Nykyään niiden kuvien. yhtä ja samaa kuvaa melkein leffast kuin leffasta.
Onko se yhtään? Oikein ajatella tavallaan, että On jonka jatkumotosta kaapikuvasta, jolla houkuteltiin yleisää kävijöitä. traileriin tai tiiseriin, jotka on nykyään tutumpia. Tiiserin lyhyempänä filminä ja sitten traileri pidempänä leffan esittelyfilminä. Ne alustattava eri.
Alustat ovat erilaisia, joo. Ja tavallaan välineet, että sitten leikataan siitä elokuvan. pieniä klippejä yhteen, joka tavallaan toisi siitä elokuvasta. Eli sitten ne katsojat tehty.
Aavistuksen sisällöstä ja juonesta ja ehkä päätähdistä.
Нипа.
🔇 Silence
¶ Historical Still Photography Craft
Tähän väliin me voitaisiin kuunnella aina meidän massiivisesta äänitearkistosta, pieni pätkä.
Yeah.
Tällä kertaa me kuunnellaan arkistovelhon jo eläköityneen Jukka Kukkosen. Ja sitten Kavin elokuvarkisto Lauri Tykkyläisen haastattelua, jossa he haastattelevat valokuvaa, elokuvaa ja ohjaaja, käsikirjoittaja Heino Mäkistä. Myös kustaa vilkuna kansatieteellisten elokuvien teosta. Haastattelu on tehty 1977, mutta jutellaan 30-luvulla tehdys. Useamman leffan sarjasta, jossa tallennettiin. Taitoja, kuten terveista.
Silloin alun perin lähdettiin tänne siitä, että Hãy subscribe cho kênh La La School Để không bỏ lỡ những video hấp dẫn Ei voi lähteä siitä, että kinofi.
pohti juuri sitä, että hyvä leffans tilkuva ei voi Suorennus yksittäisestä elokuvan ruudusta. Mä näin mä alla, että sen nyökytelit ja nyökyttelijät, sä olet ihan samaa mieltä.
Joo, niin mä olin joomaan. Joskus just silloin Ville Affan alkuaikana esimerkiksi. Teennyt heille valehtelijaelokuvasta, Stillejä ja ne negatiivit oli otettu siis elokuvan nekapoistoista. Tässä on tietenkin se jutuska kanssa, ja tämä, mitä tässä meinomäkinen, puhuu siitä, että pyritään ottaa se tilkuva just siitä kameran paikalta. Se pitää hyvin pitkälte paikkansa, koska kuva on kuitenkin rakennettu sille elokuvakameralle.
jolloin se suunta, missä, tai just positio, kuten hänkin sanoi, niin siihen suuntaan on tavallaan valmis. Jos lähdet siitä kauheasti lipein jonnekin sivuun, niin sä ruvet saamaan ryhmää, lamppuja ja kaikkea muuta, teknistä vempaimistoa, lavastusloppuu ja näin poispäin. niin siitä yksittäisestä ruudusta, niin kyllä sen huomasi, että Elokuvassahan se kuva tietenkin toimii, koska siinä on se liike mukana.
Mutta sitten kun sieltä irrottaa yksittäisen ruudun, niin se ei vältsiä ole niin hyvä, että jos olisi. sitten ihan silleen ohjatusti pysähtynyt valokuva siitä samasta tilanteesta.
Kerrotaan tavallaan samaa tarinana, mutta on eri keinot.
Joo. Ja sitten just silleen, että tavallaan sen kohtauksen sisältä stilkuvaa ja kuitenkin valitsee sen hetken, jonka haluaa allettaa siihen valmius. pyytää näyttelijöitä toistamaan jotain.
🔇 Silence
¶ Behind Scenes: Crafting Film Illusions
Teillä on molemmilla myös omat kuvat, ne on ylläritit aina tässä meidän podcastissa. Katellaan Leena, mitä sä oot. Eli Leena on valinnut meidän kokoelmissa.
Miks tämä?
Minusta tämä on jotenkin mahdottoman hauska esimerkki siitä. että mikä on se rajattu asia, mikä näkyy siinä elokuvassa ja mistä se sitten lopulta rakentuu. Esimerkiksi tämä kuva on siis samaisen Mörjä Söderholmen. Ottama kuva Matti Kassilan ohjaamasta syntipukki-elokuvasta vuonna 1957. Ja se leffa on semmonen kepeä komedia, missä Tämä auton, tai siis puolikkaan auton taka penkillä istuva.
Pariskunta, ison tavaratalon johtaja ja kemikaaliosaston myyjä ajautuvat romanssiin erilaisten väärinkäsitysten, tuoksinassa ja sitten yksi. Taitaa olla niiden ensitreffit, muistaakseni kuin ne ajelee ja sitten. auton kuljettaja kuskaa heitä Helsingin keskustassa. Tässä kuvassahan näkyy, että tämä on siellä Fenradan studioilla Kulosaaressa rakennettuna tämä koko tilanne, eli todellakin puolikas auto.
Myrjen ottama kuvatuomio kirkosta suurennettuna tuolla takana ja kaikennäköistä kuvausrekvisiittaa, mitä tuossa nyt. Sitten näkyykään ja kuvaustekniikkaa valaisimia. Tämä mun mielestä oli jotenkin havainnollinen esimerkki siitä, mitä se elokuvan tekeminen on ja mitä kaikkea se kuvaaja tuolla. pyöriin noiden johtojen ja lavasteiden seassa etsii itselleen jonkunlaista nurkkaa, missä sitten nappasta.
ja kuitenkin se lopputulos näytti ihan mielestäni katsottiin tuo leffa täällä yhdessä työkavereiden kanssa. Ei käynyt mielessäkään, etteiköhän ajellisi tuolla senaatintorilla. Tavallaan joo, koska tässä näkyy totta kaikkea. Vaikka tässä nyt ei näy niitä kuvaajia tai muuta, että semmoisiakin paljon on. Mutta kyllä minä tämän työkuvana olen luetteloinut tietokantaamme.
Ootmaalla ottanut myös lukuisia työkuvia. Mikä siinä ohjaa kuvaajan? Miksi niitä otetaan, millä tavalla ne on tärkeitä?
Ennen kaikkea mä luulen, että kysyntä on monesti sitten niistä kuvista. pohjaa sitten siihen, että halutaan tavallaan ehkä enimmäkseen ohjaajasta työssään. Mutta sen lisäksi siellä on sitä muutakin väkeä, jotka aikaan saavat ne. kohtauksen visuaalisen puolen. Uh Se on ehkä niin, että kun näkee tavallaan sivusta jonkun tilanteen tai ympäristön, joka on viehättää, niin siinä tilanteessa sitten. ryhtyy ottamaan myös niitä työkuvia.
Ja tällainen katsojan näkökulmasta nehän on ihan mielettömiä, koska ne hän mahdollistaa sitten sen. Dokumentaarisen seuraamisen jostain elokuvasta. Ne antaa materiaalin dokumenttien tekijöille tai ne antaa mahdollisuuden kurkistaa johonkinsa ohjaajan tai näyttelijä. Että todella hienoa, että niitä on säilytyä.
Ja näistä pörjän. näistä työkuvista nimenomaan. Näkyy se, miten yllättämään, vähän niitä ulkokuvauksia tehtiin silloin 50-60-luvulla. Suurin osa niistä eksteriöreistä on lavastettu tuonne studioon. Oliko se sitten hankalaa, kallista? Kyllähän niissä komisarjonpalmuissa aika paljon pyöritään tuolla ihan Helsingin kaduillakin, mutta Mutta esimerkiksi se poliisiaseman näkymä tuonne Tuomio kirkolle on ihan samaan tyyliin.
Kyllä, kyllä. Mä just mietin, että alkaa tämä sama tuonjo. Mikä niissä palmuissa niin selkeästi näkyy. Mutta hyvä niin, jos oli enemmänkin käyttö.
Tässä mainittiin rekvisiitta. Mitä se rekvisiitta?
Rekvisiittakuva on sitten sellainen, valokuva, joka tavallaan esiintyy siinä elokuvassa. On elokuvarekvisiitta, että se voi olla joku hääkuvakirja hyllyssä, joka kuvataan erikseen. Tai poliisikuvat, että kohtaukset leffas näytetään, että ja hänestä otetaan valoitetaan sormen jälkiä. Ne poliisikuvat valokuutistilkuvajauttaa. Jos siinä nähdään vaikka sanomalehti siinä elokuvassa, joka kertoo sen elokuvan.
Se on huikein mielenkiintoista ehkä itselleni uusi, että mitä tulee varmasti jatkossa etsimään nyt elokuvista, koska nyt katso on ohjautanut huomaamaan ylipäätään. Sitä on jotenkin voinut helposti ajatella, että se on lavastajan työtä ne kuvattu. Joo, ylipäätään hän. Tavallaan tässä tulee nyt. jokin työ tutumaksi ja tulee se reunahehdot myös näkyviin. Minkä kuvan sä oot tuonut malla?
¶ Malla's Artistic Vision: Directing Stills
Mä valitsin varjoja paratiisissa elokuvasta sellaisen puolilähikuvan. Mattipellon päästä ja katioutisesta Hangon Rannalla. Suudelmakuva, ei ihan suudella, mutta melkein. Tähän oli vähän vitsinnäkin, että jossain vaiheessa ei näytetty siis suudelmia, jossain tuli poskisuudelmat jo mukaan. Mutta ennen kaikkea tämä kuva, minkä.
Uh
Olen ottanut sen rannalla, on laajempiakin kuvia, missä ei istuu vierekkäin. On se radio siinä vieressä, jota on käytetty julistekuvanakin aikanaan tästä leffasta. Nyt kun katsoin tätä leffaa vähän aikaa sitten, niin mä muistin ja tajusin, että itse asiassa tätä tällaista kuvaa ei oisin itse elokuvassa. Tämä hetki näytetään siinä leffassa niin, että He kaatuu sinne hiekalle ja seuraava kuva on lähikuvakatin kädestä, joka, tai siis ilonan tässä tapauksessa, kädestä joka.
tipahtaa tupakkasormien välissä siihen hiekalle, että kaikki tietää, että nyt ne suutelee. Mutta tässä se näytetään vähän niin kuin. Uh
Leffassa oli paljon viitteellisempia ja varasempia katsojalla. Katsojen mielessä ehkä rakentui tämä kuva. Miten tämä kuva syntyi kuitenkin?
Muista kun muistas vielä. Ollaan varmaan se 5, 86 jossain siellä tienoilla. Nehän tekee siinä elokuvassa tämä pariskunta, sen hangonretken. Me pienellä porukalla oltiin siellä ja asuttiin viehättävässä puuvillassa siinä rantakadulla. Siinä rannassa sitten kuvattiin tämäkin kohtaus.
🔇 Silence
Miten paljon sä stilkuvajana ohjaat niitä hetkiä, kun sä
Kyllä mä kerron niille, että mä haluisin, että teette vielä jonkun tietyn hetken uudestaan. Että mä haluaisin sen hetken juuri hetkeä ennen ennen kuin se.
Eli siinä näkyy just se valtava käsikirjoituksen tuntemus, että pitää olla siinä tunnelmassa sisällä. Miten se tarina jatkuu tai mitä se on edeltänyt?
Joo, ja sitten ehkä silleen, että kyllähän siitä vierestä näkyy, että mitä kuvataan. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kuvaussihteerin työ vaihtui kameran jalustan juuresta sinne monitorille. niin kun stillit kuitenkin otetaan sitten sen jälkeen vasta, kun se varsinainen leffakamera on saanut. kuvattua sen mitä tarvittain halutaan.
Niin kun on kattonut jo monitorilta sitä taasten kuvaussiihteerin työnsä puolesta, niin kyllä siinä samalla jo väijyy, että tuossa olisi se hetki, ja tuossa olisi se hetki, minkä haluaisin sitten saada valokuvaan. Ja sitten se on helppo mennä ohjaamaan heti sen perään, kun he ovat just olleet siinä samassa tunnetilassa.
Oliko tuo ihan vallitsevassa valossa otettu vai? Joo.
Kyllä mä katsoin jotain niitä työkuviakin. Kyllä, siellä on ollut refleitä ja tämmöistä. Kyllä, toskin varmaan reflettä on pidetty ja ei se ole valli. Kyllä siellä oli niin kuin...
Mitä sanoisit, mitkä ominaisuudet ehkä sen taiteellisen työn ulkopuolelta on hyviäs tilkuvajan työssä luonteempia?
¶ Still Photographer Qualities and Conclusion
No ainaka ei kannattaa tehdä itsestään hirveän isoa numeroa kuvauspaikalle. Kyllä, se on enemmän sellaista.
Uh
Tavallaan tehdä se pienesti ryhmän kannalta. Ja just se, että kun siinä ei aika, kuitenkin ne kuvauspäivät on Aikataulutettu tavallaan sen leffanteon kannalta. Se stilkuvaus on vähän sellainen ylimääräinen osuus siihen, joka vie sitten oman hetkensä.
Продолжение следует...
Pitää olla hirveän joustava ja silleen. Vähän nöyrä sen tilanteen kanssa. Ja sitten nopea joo, ja tavallaan saavuttaa se luottamus siinä ryhmässä.
Mm-hmm.
Määrätietoinen myös.
Yeah. Joskus on ollut siis sellaisia myöhemmin sellaisia tuotantoja. missä on ollut niin kireat aikataulut, että on todella joutunut vähän tämä apulaisohjaan kanssa, että mun täytyy saada tämä kuva. Ja luvata, että ei me kukaan. Please. Kyseistyle sanoa. Koska kyllä kaikki ymmärtää kuitenkin sen, että mikä niiden kuvienkin merkki. ja sen varsinaisen kuvausprosessin jälkeen, että sitten niitä tarvitaan, että niitä ei enää saa, jos ei niitä ole. saa, mutta aika moisella työllä.
Hei, kiitos teille sinulle maalla ihan valtavasti ja odotellaan maaliskuun lopulta aukeavaa näyttelyä, joka jatkuu sitten alku syksyyn asti meillä kaapelitehtävä ja Leena sulle, että olit taas kerran. ご視聴ありがとうございました Kuuntelit, meidän Valkua Taiteen Museon kuva olisi kiva podcastia. Tämän jakson ja kaikki ne muut voit kuunnella Spotifista. tai muistaa Apple podcasteista. Ja nämä kuvat.
Jota me katseltiin, ja josta me juteltiin. Nämä voi ainoastaan nähdä meidän museon omilla nettisivuilla, eli www.valokutaiteen museo. Ja siellä är också linker. Kuvia jakson aiheisiin ja teemoihin. Moikka!
Muy
🎵 Music