Tämä on Iltalehden podcast. Ulkopuolelta on varoitettu, että terrorismi-iskun mahdollisuus on noussut ja sitten kuitenkin näin pääsi käymään. Tietynlainen epäonnistuminen paljastuu, että miten he saattoivat olla niin luottavaisia, koska kuitenkin sanotaan esimerkit siitä, että... Vähäisinkin nykyisen tilanteen vastustaminen, jos olet siellä elitin sisällä, niin esimerkit eivät olleet kovin kannustavia.
Tänään kartanlukijan vieraana on valtiotieteen tohtori ja dosentti Anna-Liisa Heusala, ja me puhumme tänään Venäjästä. Tervetuloa mukaan ja tervetuloa Anna-Liisa. Kiitos. Eli aloitetaan tästä terrori-iskusta, joka on nyt varmasti järkyttänyt ja hämmästyttänyt ja kummastuttanut meitä. Mitä tästä tiedetään ja mitä tästä pitäisi ajata? Tuliko tämä sinulle Venäjän tuntijana ja tutkijana yllätyksenä vai oliko tämä jotenkin odottavaa?
No se, mitä me nyt tiedetään tällä hetkellä on, että ISIS-K on ilmoittautunut tämän iskun tekijäksi. ja että on kolme henkilöä pidätettynä ja syytteitä on heitä vastaannut. Että se on ne tosiasiat, mitkä me tiedetään tällä hetkellä. Ja sitten me tiedetään tietysti... Se kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä siellä tapahtumapaikalla. Kaikki muu on sitten vielä spekulaatioiden takana.
Mutta jos mä mietin nyt sitä, että tuliko tämä yllätyksenä, niin lopulta voisin sanoa, että ei tullut. Että oikeastaan aika pitkä aika on ollut semmoista rauhallista jaksoa Venäjän. historiassa tässä viime vuosina, että näitä isompia terroristi-iskuja ei ole ollut. Ja tässä mielessä voi sanoa, että... Harvinaisenkin pitkään on ollut näin rauhallista. Meillä on se muistikuva aika monella täällä Suomesta, tämä Peslaniin koulukaappaus ja sitten tämä Iskuteatteriin, josta on jo...
Miten venäläinen ihminen ja sielu ottaa tämmöisen vastaan? Lännessähän on totuttu ikään kuin. Vaikka niihin saisi tottua, mutta on ollut Pariisissa, Brysselissä, jopa Suomessa ja Turussa tämmöinen puukkoterrori-isku. Kuinka ova kolaus tämä on tavallaan turvallisuuspalvelulle? Tähän ei ole varsinaisesti totta. No se tietysti, että tässä on ollut kuitenkin tätä kansainvälistä yhteistyötäkin, eli ulkopuolelta on varoitettu, Yhdysvaltojen viranomaiset ovat varoittaneet.
Tästä tapahtuman mahdollisuudesta, siis ei nyt tästä konkreettisesta, mutta siitä, että terrorismi iskuu. Mahdollisuus on noussut ja että muun muassa Yhdysvaltojen kansalaisia on pyydetty välttämään kokoontumistilaisuuksia Moskovan alueella. kuitenkin näin pääsi käymään, niin onhan se tietysti Tietynlainen epäonnistuminen sitten sikäläisille viranomaisille, mutta nyt tämän koko...
Tapahtumaketjun ympärillähän velloo hyvin paljon erilaisia teorioita siitä, että kuka tässä lopulta on mitäkin tehnyt ja mikä mahdollisti tämän. tarkoitusperä sitten on ollut tämmöisiä erityyppisiä versioita siitä, että mikä se todellinen tausta siellä on ja mitä tällä on jopa voitu tavoittaa. että ne varmaan sekoittuvat nämä erilaiset salaliittoteoriat nyt siihen reaktioon tämän asian ympäri.
Mutta mä sanoisin, että tietysti tämän mittaluokan isku, niin totta kai se on kova järkytys, erityisesti Moskova. Tullaan tavallaan omalle maaperälle. Mistä tämä tavallaan johtuu? Onko tämä Ukrainan tilanne sellainen iso kehys jonkinnäköisessä venäläisessä julkisuudessa tällä hetkellä? Tavallaan yritetään tai tuntuu siltä, että Venäjä viranomaista haluaa linkittää tämän jotenkin Ukrainaan. osoittaa jotenkin, että tässä on jotain.
No nämä ensipäivien reaktiot Kremlistä vaikuttaa siltä, että tämä nyt jossain määrin... sotkee sitä tällä hetkellä vallitsevaa narffa. Ikään kuin tulee sieltä Ukrainaan suunnasta ja tämäkin jollakin tavalla täytyy nyt saada siihen Ukrainaan kehykseen liitettyä. Eli joku kytkös Ukrainaan täytyy olla tai se täytyy löytyä. Tässä tapauksessa toistaiseksi on ollut se, että nämä pidätettynä olevat ja syytteen saaneet henkilöt olivat pakenemassa Ukrainan suuntaan, jolloin se tulkitaan sillä tavalla.
Ukrainan on täytynyt jollakin tavalla olla tähän iskuun sotkeutunut, ainakin välillisesti. Mutta tietysti tämä Ukraina nyt on se päällimmäisin. josta keskustellaan ja joka on ulkopolitiikan tekemisen väline. Mutta sittenhän siellä on se isompi kysymys, joka on se, että mikä on Venäjän asema ylipäänsä. Kansainvälisissä yhteisöissä tulevaisuudessa. Siis Venäjällähän on...
On suurvaltaidentiteetti jo vanhastaan ja Neuvostoliitosta ja ydinaseet ja muuta, että hehän mieltävät itsensä maailman vallaksi ja suurvallaksi. Muistan itse ulkoministeriä aikana ollessa innokkaasti kyselin Lavrovilta Syyriasta. erinäköistä maailman konfliktialueista, niin hän sanoi, Timo, me olemme ystäviä, niin me voimme puhua näistä. Mutta sitten kun oli kollegoita itävaltalaisia ja ruotsalaisia, niin Lavrov...
Sano ihan suoraan, että nämä on semmoisia asioita, mistä tuommoisten pikkumaiden kanssa ei keskustella lailla. Tämä on semmoinen ikään kuin survalta mentaaliteen. Sanotaanko näin, että jos me Ukrainan konfliktia nyt jollakin tavalla yrittäisin kiteyttää yhteen lauseeseen, niin Ukrainan... Venäjän Ukrainassa käymässä hyökkäyssodassa on kysymys Neuvostoliiton hajoamisen viimeisestä kamppaa. Eli se on viimeinen näytös siinä pitkässä kehityksessä, joka alkoi silloin neuvostoliiton hajoamisesta.
Voimakkaasti on se käsitys monilla venäläisillä, että kertakaikkiaan tässä nyt. Käydään ihan oikeutettua taistelua semmoisesta alueesta, jonka ei olisi koskaan pitänyt irtautua sieltä emomaasta. Eli tämmöistä ajattelua on ollut Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien koko ajan. Siinä mielessä sitä on hyvin helppo Kremlin käyttää tämmöisenä poliittisena.
koska se on olemassa oleva aito tunne, vaikkakaan ei tietenkään oikeutettu, mutta olemassa oleva joka tapauksessa käsitys maailmanjärjestyksestä. Ja sitten tietysti Venäjä kokee, että he... Myöskin tämän suurvalta-asema asemassaan ja sen rakentamisessa ovat osa semmoista kamppailua, jossa pyritään tähän moninapaiseen maailmanjärjestykseen, jossa vastutetaan selkeästi. Yhdysvaltojen roolia ja asemaa. Joo, tämä onkin sellainen asia, josta on ollut varmaan vaikea puhua, koska...
Nyt meillä on tietynlainen narratiivi. Nyt jos Venäjästä ja sen motiiveista ja historiasta lausuu jotain vähän tämmöisen valitsevan totuuden ulkopuolista, niin sieltä tulee aika äkkiä putinismi ja myötäilyn ja kaiken tällaisen leima. Mutta se on ehkä helpompi jotenkin ajatella näin, että Baltian maat, kun on ollut itsenäisiä väliaikoina ja muina aikoina, että ne on ikään kuin ollut osa tämmöistä.
Neuvostoimperialismia, mutta ikään kuin Kiova ja Ukraina on, paitsi että se on tietenkin Ukrainaa, niin hyvin venäjä. Toki täytyy sanoa, että myöskin palttia, siis kaikkien neuvostotasavaltojen kohdallaan se asenne oli sellainen isoveliasenne ja kyllä sitä on edelleenkin. Muistan silloin 90-luvulla, kun palttia-maat itsenäistyivät. Kansalaiset keskustelivat siitä, että miten paljon Neuvostoliitto ja Venäjä Neuvostoliiton.
on sinne investoinut ja kuinka he ovat taloudellisesti nostaneet näitä maita jaloilleen. Siis tämmöinen ajattelutapa oli. En toki sano, että se on totta, mutta näin kansalaiset sen monet miesi. Keskusteltiin siitä, että nyt nämä maat itsenäistyvät ja me luovumme niistä ikään kuin. Tämä saattoi olla monella se näkökanta siinä vaiheessa.
Eli tämän tyyppinen ajattelu, joka tietysti meistä kaskahtaa imperialistisena ajattelutapana, niin se on koko ajan ollut siellä pohjavireenä. Ei se ikään kuin täysin ole. Tämän 30 vuoden aikana kadonnut ja nyt se sitten vaan on tullut tavallaan takaisin voimakkaasti ja tässä Ukrainan tapauksessa näillä seuraamuksilla, joita voidaan todeta. Puhutaan hetki siitä, että miten sä innostuit tästä ja kiinnostuit Venäjästä, koska nythän...
Tavallaan Venäjä on kontaminoitunut ja semmoinen, että sen kanssa ei uskalleta käydä kauppaa eikä keskustella ja se on aggressiivinen hyökkäjä. Ja huonomainen, niin miten sä aikanaan innostuit Venäjästä ja innostuiks sä ja Neuvostoliiton aikana ja sä hän puhut sujuvasti Venäjä, että mistä tää on? Itse asiassa tässä on semmoinen tausta, että minä lähdin lukioaikana Yhdysvaltoihin vaihtoehtoihin. Ihan toiseen suuntaan. Palasin sieltä takaisin ja opiskelin jonkun verran Venäjään myöskin koulussa.
Ja varmaan ihan vaan sen takia, että se tuntui silloin niin eksoottiselta, kun juuri kukaan muu ei sitä opiskellut, niin se kiinnosti. No sitten tapahtui tosiaan nämä dramaattiset Neuvostoliiton hajoamisprosessit ja tämän tyyppiset. Ja sitten Suomessa tapahtui myöskin se, että meillä... 1991, kun valmistuin yliopistosta valtiotieteellisestä tiedekunnasta, niin tilanne oli se, että piti keksiä, että mitä seuraavaksi, koska oli siis lama iski siinä vaiheessa päälle.
Näin sitten Helsingin yliopiston päärakennuksen seinässä ilmoitukset, että Helsingin yliopisto jakaa stipendejä. Tai stipendia on haettavana vaihtoon Moskovan valtion yliopistoon. Ajattelin, että nyt pitää tehdä jotain uutta ja hain ja pääsin ja lähdin. Eli 1991 sitten juuri siinä vaiheessa, kun Boris Jeltsin oli siellä tankin päällä seisonut ja julistanut, että me emme aina periksi näille vastavallankumouksen yrittäjille, niin sitten melkein...
Sen jälkeen lähdin Moskovan valtion yliopistoon vuodeksi opiskelemaan Venäjää ja miettimään, että tekisinkö jatkotutkintoa, joka väitöskirjan aihe liittyisi Venäjän valtionmuutoon. Se taisi olla kovin erilaista se elämä sitten, kun tavallaan kommunismi oli romahtanut ja oliko siinä semmoista vapauden tuulia, kun sä siellä Moskovassa painelit, että nyt on vapaa. Kyllä näin voi sanoa ja varsinkin nythän se tuntuu ihan niin kuin.
Uskomattoman hienoltakin hetkeltä, vaikka toki se talousjärjestelmän romahtaminen ja elämän puitteiden romahtaminen siihen aikaan oli hyvin ramaattista tavallisten ihmisten elämässä. Seurauksena myöskin on sitten tullut tämä poliittinen vastakehitys, mikä me on nähty. Kyllähän silloin oli 1991, kun Moskovassa kuljeskelin ympäriinsä ihmettelevässä idän suurta ihme maata.
Oli paljon spontaaneja kokoontumisia kadun varsilla, oli erilaista kansalaisaktivismia, oli silloisen demokraattisen puolueen puoluekokous, johon minä vaan kävelin sisälle. kuuntelemaan sinne takaosaan ja oli siis tämän tyyppistä vapautta ja toimintaa. Ja ihmisten organisoitumista, joka nyt tuntuu tietysti aivan hulppealta, että semmoinen ajanjakso oli. Ja tosiaan lehdistö tietysti tai media vapautui ja näin poispäin. Kaikki tuntuu, että nyt historia todella muuttui. Nyt päästään rajoja.
Siinä oli semmoinen ajat, ihan mahdollisuus ja muu, että se ei ole meidän tavalla täältä Suomesta katsottuna, vaan se tuntui siltä, että nyt tästä voi tulla ihan toisen laajan. Toki tietysti jos ajattelee tavallisia venäläisiä, niin oli hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa olevia, että niille ei ole, jolta yhtäkkiä loppui sitten säännöllinen palkanjuoksu esimerkiksi valtion työntekijöiltä ja näin.
Niin totta kai siinä oli sitten tämä toinen puoli. Kaipuuta turvaan. Joo, ja taloudellinen romahdus yksinkertaisesti, että miten nyt selvitään ja miten saadaan... elämäjärjestymään hyvin radikaalisti erilaisissa olosuhteissa. Ja sitten tämä basaarikauppa yhtäkkiä ilmestyi sinne Moskovan kaduille. Ja torikaoppia myyivät omaisuuttaan ja yrittivät tällä tavalla saada edes pientä lisätuloa itselleen. Ja olihan se hyvin dramaattinen ajanjakso myöskin tällä tavalla. Mutta sitten toisaalta oli tämä.
mahdollisuus rakentaa poliittisesti uutta järjestelmää. Gaidar on, Yegor Gaidar, joka silloin oli ministerinä, niin hän totesi vaan, että Se vaiheen yksi virheistä ehkä poliittisesti oli se, että demokratian merkitystä ei aikoinaan osattu ihmisille kertoa riittävän selvästi tai painottaa sitä tarpeeksi. Siinä mentiin ehkä etupainotestisen radikaalin talousuudistuksen kanssa.
Ja sitten tämä koko uudistuksen lopullinen tarkoitusperä jäi ihmisille, se jäi sen jalkoihin, sen arkipäivän selviytymisen. Joo, että mentiin ikään kuin talous edellä ja poliittiset rakenteet ja luottamusyhteiskunta, oikeusvaltio, tällaiset.
Jotka meille on tavallaan joka päivä sitä luksusta, jota ei osata ajatellakaan, niin se jäi tavallaan rakentamatta. Kyllä, sitä sitten yritettiin rakentaa pikkuhiljaa jälkikäteen, mutta se on niin sanottu shokkiterapia, jolla Venäjä yritettiin kertaheetolla irtaannuttaa. kommunistisesta talousjärjestelmästä ja politiikasta. niin sen vaikutukset oli niin dramaattisia, että suurin osa ihmisiä ei sen jälkeen sitten jaksanut enää oikein uskoa.
Että heillä meni se energia siihen selviytymiseen. Oliko tämä se vaihe kanssa, että niin sanotut olikarkit syntyi, että kun näitä isoja valtionyhtiöitä sitten... Kansallistettiin niitä osakkeita, kai sitten vähän jaettiin jossain määrin kansalaisillekin, mutta jotkuthan osasivat ne tavallaan kerätä ja ottaa.
Tulee mieleen aikanaan, kun Elisan puheliosakkeita vaihdettiin halvalla parin patjaan jossain vaateliikkeessä. Vähän samalla tyylillä, niin jotkut osasi sen pelin ja nappasi sen sitten itselle. Kyllä, siis tätä oligarkkien syntyhän oli siinä 90-luvun puolivälissä. Ja tosiaan sitähän on paljon jälkikäteen tutkittukin ja todettu, että sehän oli nyt nykypäivän näkökulmasta katsottuna varsin korruptiivinen.
Tämä tapahtumaketju. Ja tosiaan, mitä tulee tähän Elisa-esimerkkiin, niin siellä muistan ihan konkreettisesti Moskovan kaduilla, kun ihmiset ruokakasseja vastaan antoivat niitä omia. kansalaisosakkeitansa tämmöisille jobbareille, jotka sitten keräsivät niitä siellä. Ja myyivät eteenpäin. Oli kaikkea tämmöistä arkipäivän dramatiikkaa siinä tilanteessa. Ihmiset eivät kyeneet katsomaan eteenpäin, että mitä näillä.
kansanosakkeilla pystyisi tekemään. Vaan aina oli se oma, että miten minä selviän tämän viikon ruokaostoksista. Tämähän on sellainen asia, mistä aika vähän puhutaan. Me usein hämmästellään. Venäjän raakuutta ja korruptiivisuutta ja diktatuuria. Mutta siellä elää tavallisia ihmisiä sitä tavallista arkea. Tänäkin aamuna on lapset mennyt kouluun ja ihmiset töihin ja vanhuksia hoidettu ja on illalla voi olla. Joku urheilumatsi tai taitoluisteluharkat.
Niin miten se, kun nyt tämä poliittinen osallistuminen on tavallaan nujerretty ja niin se oli Neuvostoliitonkin aikana, niin onko ihmiset vaan ajattelut, että mä elän tätä omaa elämää ja jääköön se politiikka pois? Miten se niin kuin... Miten se toimii tai miten ihmiset ajat? No siis valtaosalle ihmisistä tilanne on juuri tämä. Kuitenkin tietyllä tavalla myöskin siis.
Saaneet aineksia normaaliin menestymiseen tämän elintason nousun aikana, joka oli Putinin toisella presidenttikaudella esimerkiksi ja joka tietysti pitkälle perustuu myöskin öljyn ja kaasun. myyntiin ja siitä saataviin puskurirahastoihin, hyvinvointirahastoihin ja niin poispäin, joilla pystyttiin vakiinnuttamaan Venäjän makrotalous.
Ja sitä myöten sitten vakiinnuttamaan se, että ihmiset saivat palkkansa ajallansa ja palkkoja myöskin pystyttiin nostamaan ja eläkkeet maksettiin säännöllisesti ja päästiin sieltä 90-luvun. kaoottisesta selviytymistaistelusta normaalimpaan elämään. Talous lähti erittäin voimakkaaseen kasvuun siinä vaiheessa. tosiaan olivat hyvin väsyneitä sinne 90-luvun kokemukseen, niin sen jälkeen he keskittyivät oman elämänsä rakentamiseen uudelleen.
Sanotaan, että poliittinen aktiivisuus vaaleissakaan, niin sehän ei ole ollut kauhean korkealla tasolla. Ja sitten kun Venäjä on vielä iso maa, niin esimerkiksi pietarilaiset, niin ei heitä välttämättä kiinnosta se, mitä jossain kaukoideessa tapahtuu. Paikallisvaaleissa tai edes aluevaaleissakaan. Eli jos Pietarissa vaikka on sanotaan äänestysprosentti alle 50, niin ei heitä silloin kiinnosta enää toisella puolella Venäjää.
olevat asiat välttämättä tässä mielessä, mutta nyt sitten tietysti viime ajat on myöskin osoittaneet sen, että pinnan alla kuplii tyytymättömyyttä. Ja se, mikä tietysti radikaalisti on ihmisten elämää muuttanut, on kuitenkin se, että nykypäivänä tiedonsaanti on paljon. Voi saada tietoa ulkomaailmasta. Ollaan matkustettu ulkomailla. Tämän tyyppinen elämähän on täysin erilaista kuin mitä se oli Neuvostoliiton jälkeen.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen. Tietysti siellä on nämä omat tv-kanavat, jotka on aika lailla talutushiinassa, mutta sitten on sosiaalista mediaa ja kuitenkin... Pääsyä ymmärtääkseni myöskin maailmanlaajuisiin verkkoihin, niin miten ihmiset tavallaan käsittelee tämän rinnakkaistodellisuuden, että he tietää? Kyllä, sikäli kun heitä nyt kiinnostaa vaikkapa Brasilian asiat tai Italian asiat, ei meitä suomalaisiakaan pääsääntöisesti kiinnosta.
Tavallaan onko siihen totuttu, että on joku virallinen valtion totuus ja sitten omissa porukoissa ja muissa puhutaan sitten vähän niin kuin toisella tavalla, mutta ymmärretään, että se normista poikkeamisen. Merkitys on taloudellisesti ja urakehityksellisesti niin suuri, että eipä katsotaan. Nevostoliiton aikaanhan se keittiöpolitikointi oli ihan...
Sellainen klassikko, eli kokoonnuttiin keittiöihin ja keskusteltiin siellä sitten ystävien kesken asioista. Ja luotettiin siihen, että ystävien kesken voi myöskin sanoa asioita. Oli tätä samizat tuotantoa, eli tämmöisiä itse tehtyjä julkaisuja, jossa sitten... Pystyttiin tuottamaan ja lähettämään muille tietoa, jota ei Pravdasta pystynyt lukemaan. Siinä mielessä tietysti tämmöinen nykytilannetta muistuttava.
Asetelma on niin sanotusti verissä venäläisillä, eli sitä ei kuitenkaan niin kauan ole kuin oli. Oli hyvin kontrolloitu tiedon välitys ja yksi ainoa totuus, joka piti kaikilla olla sama. Eli tässä mielessä se ikään kuin paluu sinne neuvostoliittolaistyyppiseen tilanteeseen, niin se ei ole niin vieras. Ikävä kyllä. Tosiaan tämä vaihtoehtoisen median olemassaolo ja pääsy tiedon kanaviin ulkomaailmaan onhan se sellainen asia, joka sitten toisaalta on myöskin...
Koulutetuille ja suurkaupungeissa eläville tai henkilöille, jotka ovat päässeet matkustamaan, niin sellainen asia, joka lopullisesti on muuttanut heidän maailmaansa. En usko, että täysin sellaiseen neuvostoliittolaisen mielenmaailmaan paluuta enää kuitenkaan on. Kun nyt puhutaan aina Venäjästä, niin puhutaan näistä valtakeskuksista ja puhutaan silloin usein asevoimista, turvallisuusviranomaista, KGBstä.
Sitten on ministeriöt, voimaministeriöitä, energiasta, ulkoministeriöitä. Onko se tosiaan näin, että se on nämä? Turvaelimet tavallaan pitää valtaa, ja tämmöiset valtioelimet, duumat ja muut, ne on alisteisia, että ne tekee ikään kuin tilauksesta sitten päin. Voiko se näin yksuniittisesti sanoa? No tässäkin on ollut siis tietysti erilaisia jaksoja. Eli 2000-luvulla oli ajanjakso, jolloin siis paikallistason... vaikuttaminen sellaisissa esimerkiksi keskushallinnon
ohjelmissa, jossa niiden haluttiin vaikuttavan, niin se saattoi olla ihan merkittävääkin. Eli saattoi tulla paikalliselta tasolta jopa ihan jostain organisaatiosta aloitteita, jotka sitten etenivät. hierarkiassa ylöspäin ja vaikuttivat lainsäädäntöön ja vaikuttivat uusin toimintapolitiikkoihin ja näin poispäin. asiakohtaista mahdollisuutta. Oli tietyssä vaiheessa ja jossain määrin sitä voi olla jopa nytkin, mutta totta kai se on poliittisesti huomattavasti enemmän kontrolloitua.
Jos nyt otan esimerkiksi jonkun sosiaalitoimen kehittäminen paikallistasolla, niin tämän tyyppisissä asioissa, jotka olivat linjassa valtion tavoitteiden kanssa, niin niissä saattoi... Paikallisatason organisaatiolla ja kansalaisjärjestöilläkin olla jotain. Niiden kokemuksilla ja analyyseillä merkitystä siinä vaiheessa. Nythän se tietysti toimintatila on kaventunut huomattavasti, erityisesti siis kansalaisjärjestöjen osalta.
Noin keskimäärin ottaen, niin mä sanoisin, että sellainen isokaari on se, että Venäjällä Siis tämmöisenä politiikan yläkäsitteenä on koko ajan vahvistunut sieltä 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Ja kaikki on sille allisteista. Se on nyt se iso kaari, se menee myöskin perustuslain ylitse käytännössä. joka tarkoittaa sitä, että tämä 2020 perustuslain uudistus oli ylipäänsä mahdollinen. Tämä ajattelun ytimessä on se, että kansallisen turvallisuuden
Tai siis turvallisuusneuvosto, joka johtaa kansallisen turvallisuuden toimeenpanoa ja suunnittelua Venäjällä, niin sen merkitys on jo pitkään ollut hyvin ratkaisevaa. Se on ollut tavallaan sellainen hallituksen ja poliittisen päätöksenteon ydinelin. johon kuuluu sitten myöskin edustusta Duumasta. Ylähuoneesta ja sitten hallituksen voimaministeriöiden edustus. Presidentti on puheenjohtaja ja sihteeri on yleensä tullut FV.
Ja tämä organisaatio ei käsittele siis vaan semmoisia asioita, mitä me esimerkiksi Suomessa ajatellaan, että perinteisesti kuuluu turvallisuuspolitiikkaan. kuin sotilaspolitiikka tai ulkopolitiikka. Se käsittelee laajasti ihan kaikenlaisia yhteiskunnan osa-alueita, alkaen terveyspolitiikasta, kulttuuriin ja sitten tietysti ihan...
sotilaallisiin kysymyksiin ja ulkopolitiikkaan, kaikkien maailman asioihin. Eli se on todella päätöksenteon ydin. Miten tämä oli sitten selitettävissä tämmöinen Wagneri ja palkka-arvo? Kuka sitä tarvitsi? Mäkin muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin Brikossinin nime ja sanoin, että se on Putinin kokkia. Sitten kun vähän selvitettiin, että se oli vanha joku linnakundi ja hampurilas tai hodarikauppias Pietarin kadulta ja sitten siitä tuli tällainen sotalordi, niin aika huima homma.
Tavallaan siis Venäjällä on kuitenkin markkinatalous toimija ja otetaan myöskin vaikutteita. Muualta maailmassa siitä, että miten turvallisuusasioita hoidetaan. Ja yksin on tietysti yksityiset palkka-armeijat ja yksityiset turvallisuusalan organisaatiot. Ja siinä nyt sitten on vaan viety tämä yksityistäminen, niin kuin se oli yksi esimerkki siitä, että vastaaviahan on Yhdysvalloissa myöskin tämän tyyppisiä.
En nyt tarkoita prikoosin tapaisia henkilöitä, mutta siis tämmöisiä yksityisiä turva-alan organisaatioita. Joo, niitä on ollut Irakissa ja pitkin tuolla turvaamassa. Eli tässä tavallaan oli venäläinen versio siitä sitten ja se, miten näin pääsi käymään, kun kävi, niin se on tietysti mielenkiintoinen historian tutkimuksen kohde.
Toivottavasti pääsemme sitä joskus oikein kunnolla selvittämään, mutta siinä sitten tuli yhteen törmäys ilmeisesti intressien välillä oppipeleissä. Tämähän on, onko siitä mitään tietoa, missä se Wagnerin porukka nyt on, kun siitä ei ole puhuttu oikeastaan. No joo, tämä aihepiiri katosi median horisontista, kun tässä nyt on jatkuvalla syötteellä näitä erilaisia asioita tapahtuu ja tietysti se Ukrainan sota sinänsä on keskiössä. Wagner-raha on toiminut myöskin Afrikassa.
On yrittänyt jatkaa toimintaansa jossakin muodossa, mutta millä aktiivisuudella, niin tällä hetkellä siitä ei nyt keskustelua. Se on aika huima, kun tietysti sitä tuli seurattua, kun prikoossin ja porukat lähtivät Moskovaa kohti. Sinnehän he sitten lopulta meni, niin eikö ne kaverit nyt sitten tajunnut, kun se porukka menee siihen koneeseen, että tässä voi niin kuin hullusti käydä. Ja siinä ei paljon painanut parin lentäjä.
lentoimänä henki sitten, kun mikä kakku tai mikä siellä nyt oli, että kai se räjähti sitten. Ei se mikään ole just... Se on mielenkiintoinen asia, joka joskus toivon mukaan paljastuu, että miten he saattoivat olla niin luottavaisia, koska kuitenkin sanotaan esimerkit siitä, että... Vähäisinkin nykyisen tilanteen vastustaminen, jos olet siellä elitin sisällä. Yrityksen johtaja tai näin poispäin, niin esimerkit eivät ole kovin kannustavia. Ei sitä voi putoa sairaalaikkunasta tai hotellipartsilta.
Se on mysteeri kyllä, että miten he saattavat ottaa näin suuren riskin. Se on kiinnostavaa. Nyt kun me katsotaan meidän asemaa tässä, Rajanaapurina ja meillähän on nyt tätä NATO-rajaa enemmän kuin muilla NATO-mailla. Meitähän on pidetty tämmöisenä suomea ja suomalaisia Venäjä-asiantuntijoina ja joskus on puhuttu jopa kuiskaajista. Onkain me haluttu vähän semmoisina... Esiintyäkin, niin onko tällä maineella katettu?
Itse katson tätä ihan omista kokemuksistani, kun olin aikoinaan 2000-luvun taitteessa ja vähän sen jälkeenkin vielä mukana ruohonjuuritason. Toiminnassa, näistä voi varmaan kutsua viranomaisyhteistyökuvioissa, jotka koski nimenomaan rajaturvallisuutta. 2000-luvun alussahan meillä haluttiin vahvasti kehittää. Esimerkiksi poliisialan yhteistyötä ja rajaviranomaisilla on ollut jo pitkä historia neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä ajasta, että meillä on aktiivista yhteistyötä ollut.
joka on ollut tietysti tarpeen ja sitä haluttiin sitä plus sitten poliisiyhteistyötä siinä vaiheessa viedä vielä eteenpäin. Silloin tutkittiin muun muassa mahdollisuutta siitä, että miten voitaisiin perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä. Suomen ja Venäjän poliisiviranomaisten välille, että ne toimisivat kunnolla. Lainsäädännön eroista huolimatta. Toiminta oli tämän tasosta ja luottamusta yritettiin rakentaa ja samanlaistahan oli muillakin.
Sektoriministeriöillä, oikeusministeriöillä oli pitkään erilaista hankeyhteistyötä ja sosiaali- ja terveysministeriöillä oli paljon erilaisia hankkeita Venäjällä. Eli kyllähän me aidosti tehtiin paljon yhdessä. Kyllähän sillä saatiin myöskin aikaan asioita, ja siellä sitten syntyi semmoisia ihan hyviäkin yhteistyökuvioita suomalaisten ja venäläisten viranomaisten välille silloin, ja paikallistasolla saattoi olla niin kuin...
sellaista työtä, jolla sitten synnytettiin ihan pysyviäkin jälkiä. Sanotaan nyt vaikka joku lastensuojelulaitosten uudistaminen Venäjällä ja sen koko järjestelmän ajattelun uudistaminen muun muassa. Niin se oli paljon konkreettista. Tietenkin verrattuna moneen muuhun, vaikkapa EU-maahan, jolla ei ollut tällaista päivittäistä rajan ylittävää konkreettista yhteistyötä, niin totta kai meidän suhde oli paljon.
aktiivisempi ja päivittäisempi ja tavanomaisempi? Kyllä nyt kun mäkin useammalla raja-asemalla olen käynyt ja silloin kun meillä oli tämä 2015-2016, Niin kun rajalta tuli ihmisiä läpi, niin kyllä mä muistan sellaista, että meidän rajaviranomaisten, ihan rajamiehetkin sanoo, että se hämmennystys. Niin kuin naapurin puolella oli aika suurta, koska siinä on käyty saunassa, siinä on opittu tuntemaan toisia vuosiahan kaikki.
Suju hyvin ja tehtiin vähän takavarikkoja, jos sieltä yritettiin tuoda jotakin ja vähän valvottiin, että kuinka monta sijanpuolikasta Tohmajärvelt voi yliviedä ja näin poispäin. Niin sitten tavallaan, kun tulee semmoinen ylhäältä johdettu operaatio, niin sehän sitten vaan niin kuin... Toteutetaan rajalla ja me on tätä harjoiteltu. Millä mielellä sinä nyt katot tätä, kun raja on täysinkin?
Sen verran voisi vielä ehkä muistella niitä vanhoja aikoja. Silloin jo 2004 vaiheessa alkoi keskittäminen niissä. yhteistyösuhteissa, viranomaisten yhteistyösuhteissa rajalla. koskien ihan kaikkia viranomaisia. Alkoi tulla sellaisia ohjeistuksia Moskovasta, että minkälaista kanssakäymistä. Pitäisi välttää ja mitä asioita ei saa paikallisesti enää sopia itsenäisesti ja näin poispäin. Se semmoinen pikkuhiljainen alkoi jo sieltä.
Eli siinä mielessä tietysti ne edellytykset sen tyyppiselle toiminnallekin, mitä suomalaiset aktiivisesti harjoitti venäläisten kanssa, niin se alkoi jo vähän vaikeutua. Sille tuli rajat, että tämän yli ei saa mennä, että näitä asioita koordinoidaan Moskovasta ja niin pois. No nyt sitten tietysti tämmöinen tilanne, jossa raja on totaalisesti kiinni ja viranomaisyhteistyötä ei enää ole ja poliittistakaan yhteistyötä ei, tai se dialogia ei enää ole, niin onhan se.
Aikamoinen tilanne varsinkin niille meistä, jotka muistaa sen 1991 avautumisen. Nyt on ympyrä mennyt täysympyrä. Ja nyt ollaan palattu ikään kuin tilanteeseen, joka osittain on pahempi kuin mitä oli Neuvostoliiton aikana. Sä tunnet myös meidän lähialueita, sä oot Murmanskissa käynyt. Tavallaan niin, jos näin päin ajattelee, että kun koivutukkia tuotin ja lähialueyhteistyötä, niin meillä on aika lailla Lappeenrannat ja tämä Kainuun seutu.
Itä-Suomi, niin sehän eli, siis se sai eliksiiriä sieltä ja meillä on sitten käynyt äijät tankkaamassa siellä puolella ja muutakin. Tavallaan se on harmi nähdä, että nämä säikeet nyt voi katketa jopa kymmeniä. No se on tietysti iso kulttuurimuutos, että kun ajatellaan, että mekin kuitenkin aktiivisesti... Pidettiin sitä siis positiivisena asiana tämmöistä kaikinpuolista kanssakäymistä lähes 30 vuotta, niin onhan se melkomoinen henkisen ilmapiirin muutos.
Ja tietysti konkreettisia taloudellisia seuraamuksiakin siitä on. Mutta tilanne on nyt tämä, mikä se on. Tietysti Venäjän sisäinen tilannehan on niin radikaalisti kehittynyt tiettyyn suuntaan viimeisten vuosien aikana.
Toki semmoista normaalia kanssakäymistä viranomaisten välillähän me ei voitaisikaan harjoittaa, vaikka esimerkiksi raja olisi nyt auki. Se on selvää, että tämä iso kehys tässä... Mäkin ajattelen aikoja arktisessa neuvostossa ja esimerkiksi Saimaan kanavaa ja hirvittävää määrää menetettyjä mahdollisia. jotka olisivat ihan meidän talouskasvun ja meriliikenteen ja meteorologisen yhteistyön ja mustan hiileen.
Nämä asiat eihän mihinkään ole poistunut, mutta nyt kaikki välineet tehdä niille, niin ne on poistunut. Kyllä. Kyllähän se on Venäjän nykyjohdolta siis sellainen poliittinen valinta ollut, että kaikki uhrataan nyt niin kuin tälleen. tietyn politiikan eteenpäin viemiselle hintaa katsomaan. Myöskin kun puhutaan näistä liikekannalle panoista ja tästä Venäjän hyökkäyssodasta, niin...
Siellä ei hirveästi eliitin poikia Moskovasta ja Pietaristo etulinjassa, vaan puhutaan burjateista ja puhutaan vähemmistökansoista ja muuta. Niinkö se menee? että rahalla pääsee saaja hevosella. Venäjästä voisi sanoa, että Venäjä on kuitenkin luokkayhteiskunta. Se näkyy siinä, että on. On tärkeämpiä ihmisiä ja sitten on vähemmän tärkeitä ihmisiä. Ja sitten on ihmisiä, jotka voi ihan tyynärauhallisesti lähettää Ukrainan.
Niin sanotusti rekrytoidut. Joo, myllyyn vaan. Myllyyn vaan, eli se on tavallaan keino myöskin sitten vähentää ei-toivottua kansanosaan, näin voi ronskisti sanottuna asian ilmasta. Ne taloudelliset erot ja sosiaaliset erot eri alueiden välillä on kuitenkin vielä hyvin isoja ja on alueita, jotka on...
Todella alikehittyneitä olleet pitkään taloudellisesti ja jossa ne eteenpäin pääsemisen mahdollisuudet on heikot ja ihmisten mahdollisuudet omista eduistaan pitää huolta ja esimerkiksi vastustaa viranomaisten. tai haastaa niitä, niin on aika olemattomat. Ne on toisenlaiset Moskovassa tai Pietarissa koulutetuilla ihmisillä. Onko ihmiset itse tieto? Tästä ikään kuin tästä luokkajaosta. En mä nyt sitä ihan kastijakona pidä, mutta en paljon muun. No varmasti juurikin ne ihmiset, jotka...
Jo neuvostolitoon aikana oli niin sanottu intelligentsia ja oli siis ne ihmiset, jotka niin sanotusti ajatteli enemmän tämmöisiä kysymyksiä. Sitten oli tavallinen kansa, joka keskittyi. Päivittäisen leivän hankkimiseen. Ja ehkä se vielä edelleen on näin, että Pietari ja Moskova ja isommat kaupungit, niin siellä on enemmän ihmisiä, jotka pohtivat näitä kysymyksiä. Toki voi olla periferioissakin ihmisiä.
Yksittäisiä aktiiveja ja sen tyyppisiä, jotka haluavat näitä pohtia, mutta varmaan siellä pääosin keskitytään vain siihen päivästä päivään olemiseen. Venäjällähän on muitakin rajanaapureita kuin me suomalaiset tässä ja sitten Baltian maat. Meidän mielenkiinto on sitten tietysti tässä. Siellä on yhtäällä Kiina ja sitten on nämä Keski-Aasian tasavallat. Onko se nyt Venäjälläkin niin, että ne keskittyy nyt tähän Ukrainaan vai tapahtuuko tuolla Keski-Aasiassa ja Kiinassa?
koska Venäjähän on kuitenkin tavallaan Suurvalta Syriassahan se on häärinyt ja nyt jos puhutaan, että tämä ISIS-K olisi jollain tavalla osallinen, niin Afganistanissakin venäläisellä on vähän niin kuin syntitaakkaa. Katsotaanko me vaan Ukrainaa? Tästä kun lähdetään meidän rajalta vaikka Niiralasta, niin Vladivostokkiin asti saa mennä ja se on melko pitkä mahto.
Joo siis Ukraina on tietysti se kruununjalokivi ikään kuin tässä nykyisessä ajattelussa ja tietysti historiallisestikin Ukraina on ollut tärkeä. Mutta tietysti nyt se on monesta syystä tärkeä ja akuutti, mutta kyllähän Ukrainankin... Tilanne sehän heijastuu siis Venäjän ulkopoliittisiin suhteisiin näihin muihin. Ja ennen kaikkea tietysti se heijastuu myöskin siellä Keski-Aasian puolella, koska Keski-Aasian ja Venäjän välillä on käytännössä tämmöiset yhteiset työmarkkinat.
Venäjä on erittäin riippuvainen keskiasialaisesta työperäisestä siirtolaisuudesta ja tietysti näillä esimerkiksi sanktioilla, jotka vaikuttavat Venäjän... ja vaikuttaa pienyrittäjiin ja vaikuttaa eri sektoreihin eri tavoin, niin silloin sillä oli aluksi, sillä pelättiin olevan keski-asiassakin vaikutusta siihen, että minkälaista työllisyys. Miten se vaikuttaa työllisyyteen Venäjällä ja mahdollisuuksien sieltä tuleville siirtotyöläisille?
työllistyä ja mikä on ruplan vaihtokurssi ja näin poispäin. Ja aluksihan sieltä sitten poistukin niiltä työmarkkinoilta aika paljon ihmisiä, mutta nyt he on sitten kyllä palanneet sinne. Eli nämä maat on keskinäisriippuvuussuhteessa toisiinsa vähän samalla tavalla kuin mitä meillä oli.
Keskinäisriippuvuussuhteita suhdetta venäläiseen öljyyn ja kaasuun, niin heillä on tämä työmarkkinatilanne vähän samantyyppinen. Venäjähän ei siis pärjää ilman keski-asian halpaa työvoimaa, jota sitten taas sikäläiset maat... Kasakstanian lukuun ottamatta lähettävät Venäjälle suuria joukkoja. Niin, että tavallaan sitten tekee työtä Venäjällä, pitää siellä yllä tavalla hyvinvointia kasvua, rahoittaa sitten niillä.
Palkkarahoilla on sukulaisten ja perheiden toinen tulo. Kyllä ja sitten myöskin tällä tavalla näissä lähettäjämaissa pysyy sitten poliittinen. Vakaus tätä kautta. Eli se on niille maille myöskin tässä mielessä hyvin tärkeä asia. Otetaan tähän loppuun vielä toi Ukrainan tilanne, kun se näyttää nyt. Että siihen ei mitään sotilaallista ratkaisua äkkiä tule, puhutaan liikennekannalle panosta, aseistaako länsi tarpeeksi vai ei. Onko meillä mitään käsitystä, miten tämä saakaan?
tai tämä hirveys päättyy, tai uskallatko se ollenkaan spekuloida, että mikä voisi riitä. Tällä hetkellä tietysti näyttää siltä, että Venäjälle... Kenties saattaisi riittää se, että se saa säilyttää nyt sitten nämä valtaamansa tai kaappaamansa alueet Itä-Ukrainassa ja Krimiassa. Mutta tietysti sitten tämä on varmaan mahdoton ajatus ukrainalaisille. Mikä se sitten se lopputula? Mä en usko, että vielä taistelut on ohitse. Tämä on enemmän vuosien kuin kuukausien.
Toivon mukaan ei vuosien, mutta kyllä tämä vielä jonkun verran jatkuu. Otetaan vielä yksi semmoinen juttu, joka meille on tärkeä. Meillä on kymmeniä tuhansia venäläisiä, venäläistaustaisia ihmisiä. Miten meidän pitää puhutella heitä tai meitä, jotka ovat osana avioliiton tai muiden kautta, niin kuin myös suomalaisia, mutta heillä on venäläistä sukujuurta. Tämähän on mennyt meillä hyvin. On tietysti, mutta täytyy sanoa, että...
Sellainen ryhmä venäläisiä, jotka ehkä olisi hyvä saada jollakin tapaa mukaan myöskin suomalaisenkin tiedonvälityksen piiriin, jotka seuraavat pääosin siis Venäjän. TV-lähetyksiä ja saavat sen oman ymmärryksensä. lähestulkoon pelkästään sieltä, niin ehkä sen ryhmän kanssa En tiedä, työskennellä on väärä sana ja enkä välttämättä väitä, että mielenmuutosta tapahtuisi sittenkään, mutta että heille tulisi vähän monipuolisempaa tiedon välitystä täällä Suomessa.
Sitä mä mietin, että esimerkiksi venäjänkielisten uutislähetysten. Määrä ja volyymi ylipäänsä olisi poinut olla ehkä vähän parempaa viime vuosina ja sen tarve on ihan ilmeinen. Vielä tuohon yksi ajatus tästä. Ajateltavissa, että Venäjä olisi tavallaan lähettänyt, kun se lähetti väkeen rajan yli, niin joitain ikäviä työtä. Onko se agenttitarina vai voiko se ihan olla totta?
No kaikkihan voi olla mahdollista, että ei sitäkään nyt ihan pois voi täysin sulkea, että eikä näin ole, mutta sitten jos, että onko heidän näiden mahdollisten yksittäisten henkilöiden, mitä kansallisuutta sitten ovatkaan. Jos puhutaan nyt näistä viime aikoina rajan ylitulijoista, niin onko heidän lopullinen päämääränsä sitten Helsinki vai onko se joku muu eurooppalainen?
Kaupunki esimerkiksi tai joku eurooppalainen muu maa. Välttämättähän kaikki eivät suinkaan ole jääneet tänne, vaan ymmärtääkseni osa on poistunut myöskin maasta. Nämä nyt on sellaista spekulaatiota, että siihen on mahdoton sanoa juuta tai jaata. Venäjä on tuossa ja pysyy ja meidän täytyy edelleen pysyä Venäjästä perillä harrastaa ja opiskella sitä ja seurata sitä. Valtiotieteen tohtori, dosentti Anna-Liisa Heusala, paljon kiitoksia vierailusta kartanlukijan seurastaan.
Kiitoksia. Ja hyvät kuulijat, tällä erää tämä oli viimeinen jakso kartanlukijana Soini, mutta tulevaisuus on avoin ja ihana tavalla tai toisella me vielä tapaamme.