Moikka ja tervetuloa kuuntelemaan. Helppoa suomea podcastia helppoa suomea. Podcast on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, jotka haluaa kuunnella helposti ymmärrettävää suomea. Mä puhun siis tässä podcastissa vähän hitaammin kuin normaalisti, mutta käytän silti mulle normaalia puhekieltä. Jos minun puhe on sinulle liian vaikeata, niin Kuuntele tämä jakso vielä uudestaan vaikka useamman kerran, että ymmärrät
joka kerralla vähän enemmän. Sä voit myös lukea tämän jakson käsikirjoitusta samalla kun kuuntelet tätä itse jaksoa. Joo tällä viikolla suomessa on vielä ollut tosi kuuma. Ilmeisesti nyt ylittyy semmoinen vanha ennätys päivistä, joissa lämpötila ylittää 30 astetta jossain päin suomea. Eli on tosi paljon hellettä ja hellepäiviä. Ja tällä viikolla myös tän podcastin seuraajien määrä.
Spotifyssa ylitti 300 ihmistä. Ja sen lisäksi ainakin apple podcastissa ja castboxissa näyttää olevan aika paljon kuuntelijoita. Tuntuu tosi kivalta, vaikka tietysti mulla ei oikeastaan mitään tavoitteita saada mahdollisimman paljon seuraajia olemaan. Totta kai mä haluan että tää podcast on hyödyksi mahdollisimman monelle suomen kielen opiskelijalle, joten siinä mielessä on tosi kiva, että kuuntelijoiden määrä
kasvaa. Eli siis kiitos kaikille teille kuuntelijoille ja teille seuraajille ja kiitos, jos suosittelette tätä podcastia teidän kavereille ja muille opiskelijoille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös tämän podcastin arvostelu, eli ainakin spotifyssa tähtien antaminen auttaa varmasti muita suomen opiskelijoita löytämään tämän podcastin. Ja mä puolestani lupaan yrittää jatkaa tän podcastin tekemistä säännöllisesti joka viikko.
Tai ainakin melkein joka viikko. Tällä viikolla mä ajattelin kertoa siitä, miksi mä opiskelen kieliä. Eli tällä kertaa vähän ehkä henkilökohtaisempi aihe. Tavallaan. Mä kuitenkin luulen, että nää on monille muillekin tuttuja syitä opiskella myös suomea ja ehkä sitten muitakin kieliä. Ja koska mulla on oikeastaan aika epäkonkreettiset syyt opiskella kieliä. Niin ehkä tästä voi olla hyötyä myös suomen kielen opiskelun
motivaatioon. No joo jossain aiemmissa jaksoissa kerroin, että mä osaan suhteellisen hyvin englantia. Norjaa, espanjaa ja japania. Ja näiden lisäksi mä olen aikaisemmin opiskellut myös ruotsia, saksaa ja venäjää, mutta mä en koskaan oppinut niitä kunnolla. Ja. Mä oon oppinut norjan, espanjan ja japanin vastaa aikuisena. Oikeastaan vasta kun mä ymmärsin, että miten tärkeitä kuuntelu on kielen oppimiselle. Ja sitten mä sitä kautta opin opin oppimaan mun opiskelemia
kieliä paremmin. Mä oon myös oppinut nää 3 kieltä yksin eli ilman esimerkiksi kielikursseja mikä on mulle henkilökohtaisesti paljon parempi tapa oppia. Sillä lailla yksin opiskellessa voi edetä omassa tahdissa. Ja opiskella niin paljon tai niin vähän kun haluaa ja ilman stressiä. Ja näistä pelkästään norja on sellainen kieli, jonka mä opiskelin töitä varten. Mä olin 3 vuotta töissä norjassa ja puhun siis nykyään norjaa mun entisten työkavereiden kanssa. Tai oikeastaan mä teen töitä
norjaan. En siis norjassa, koska mä tein etätöitä täältä suomesta. Silloin kun mä tein töitä norjaan, oli siis korona eli pandemia. Mä siis opiskelin norjaa itsekseni täällä suomessa ja puhuin sitä sitten mun työkavereiden kanssa esimerkiksi videopuheluissa. Mutta mä myös puhuin mun työkavereiden kanssa aika pitkään englantia, eikä mun olisi oikeastaan mitenkään pakko ollut opiskella norjaa. Eli miksi mä sitten päätin opiskella norja?
No mä oon pitkään jo harmittanut tai harmikki että mä en oppinut ruotsia koulussa. Teistä varmasti monet tietää, että suomessa puhutaan virallisesti sekä suomea että ruotsia ja kaikkien suomalaisten pitää opetella ruotsia koulussa. Mutta sitten oikeasti kaikki kuitenkaan ei opi ruotsia, koska se koulun opetus ei riitä siihen kielen oppimiseen. Se ei siis riitä siihen, että oppii kielen tarpeeksi hyvin. Ja mä en itse ollut nuorena tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan ruotsia. Sitten.
Aika monet varmasti teistä myös tietää, että norja, ruotsi ja tanska on niin sanottuja skandinaavisia kieliä ja ne on siis tosi samanlaisia. Joten kun mä sain sitten töitä norjasta, niin mä ajattelin, että nyt mä vihdoin opettelen puhumaan jotain skandinaavista kieltä. Ei siis ruotsia vaan norjaa. Ja varmasti siitä ruotsin opiskelusta. Koulussa oli apua norjan oppimisessa, mutta mä myös huomasin että kielen opiskelu on
tosi hyvä harrastus. Ja mä tosiaan ensin aloitin opiskelemaan norjaa tosi rennosti, mutta sitten myöhemmin mä huomasin, että mä opiskelin tunnin päivässä tai monta tuntia päivässä. Mä siis luin kirjoja ja kuuntelin podcasteja ja äänikirjoja. Ja mun mielestä se kun oppii koko ajan lisää on tosi motivoivaa. Ja kielten opiskelu vaatii myös
nöyryyttä. Joskus se puhuminen ei onnistu ollenkaan ja joskus ei muista jotain sanaa, vaikka sen ihan varmasti osaa tai on aikaisemmin oppinut, mutta siitä huolimatta koko ajan kehittyy eli koko ajan tulee paremmaksi, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Ja kieltä opiskellessa myös oppii kulttuuria, varsinkin jos siis kuuntelee ja lukee paljon ja samalla oppii myös sen maan historiaa.
Siitä sitten oppii ymmärtämään, miksi se maa on sellainen kuin se on. Ja ehkä sitten sitä kautta oppii myös ymmärtämään maailmaa vähän paremmin. Esimerkiksi norjan opiskelijassa mä opin lisää muista pohjoismaista ja paljon siitä, miten samanlaisia meidän pohjoismaiden kulttuurit on. No sitten espanja. Mä yritin opiskella espanjaa jo yliopistossa, mutta sekään ei onnistunut. Eli sitten kun mä olin jo aika hyvä norjassa niin mä aloitin opiskelemaan espanjaa uudestaan.
Ja tällä kertaa mä ainakin mun omasta mielestä oon onnistunut aika hyvin. Espanjahan on tosi kaunis kieli ja siitä puhutaan tosi monessa maassa. Se on siis tosi hyödyllinen varsinkin matkatessa. Mutta espanjaa opiskellessa oppii ymmärtämään espanjan ja latinalaisen amerikan historiaa ja tietysti kulttuuria, mikä on mun mielestä supermielenkiintoista.
No samalla tavalla. Mä olin yrittänyt myös opiskella japania joskus aiemmin, siis joskus yli 10 vuotta sitten, mutta siinäkin mä epäonnistuin ja lopetin. Joten nyt kun mä olin sitten suhteellisen hyvä espanjassa, niin mä aloitin opiskelemaan myös japania. Ja mä oon jossain aikaisemmassa jaksossa sanonut. Tai japani on tosi erilainen kieli, kun mikään mun osaamista kielistä. Ja sen takia se on mulle tosi
vaikea kieli. Mutta japanin historia on tosi mielenkiintoinen ja sen kulttuuri on tosi erilainen. Ja sitten vaikka japanin lukeminen on tosi vaikeata, niin kun se alkaa onnistua niin se tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu siltä, että on saavuttanut jotain jotain tosi vaikeata. Ja mä oon aika varma, että suomen opiskelusta voi saada tämmöisen samanlaisen saavutuksen tunteen. Ja sitten on tietysti kaikki ne ihmiset jotka osaa niitä mun opiskelemia kieliä.
Kieliä opiskellessa siis ainakin toivottavasti tutustuu uusiin ihmisiin ja voi sitten oppia heidän kanssaan lisää. Siis oppia sekä sitä kieltä että sitä kulttuuria. No varsinkin japanilaisia suomessa aika vähän, mutta nykyään onneksi pystyy tutustumaan ihmisiin myös esimerkiksi internetissä. Ja mä itse käytän myös tämmöisiä kielenvaihto tai kieltenvaihtosovelluksia. Joita on siis esimerkiksi ainakin hello talk ja tandem.
Pandem. Ja sen lisäksi mä oon ihan vaan alkanut juttelemaan ihmisille, jotka on puhunut japania. Se toki vaatii sellaisen sopivan tilanteen, mutta ei ehkä ole ihan mahdotonta ainakaan myöskään suomessa. Suomalaisiin on toki varmasti vähän vaikea tutustua, mutta toivottavasti se ei ole ainakaan ihan mahdotonta. Tän kertaisen jakson. Aiheena oli siis mun syyt opiskella kieliä. Ja vähän yksinkertaistettuna.
Mun tärkein syy on siis ymmärtää uusia kulttuureja paremmin ja ehkä sitten sitä kautta ymmärtää maailmaa paremmin. Mulle voi laittaa kommentteja esimerkiksi spotifyssa tai sähköpostitse. Mä myös tällä viikolla huomasin, että tän cast box-nimisen sovelluksen eli appin kautta voi laittaa kommentteja. Mä otan mieluusti myös vastaan uusien jaksojen aiheita. Niitä saa laittaa. Lähettää. Linkki tän jakson käsikirjoitukseen ja mun sähköpostiin löytyy tän
podcast-jakson kuvauksesta. Toivottavasti kuuntelu oli tälläkin kertaa kivaa ja hyödyllistä. Ensi kerralla on taas uusi aihe, joten siihen asti moi moi. Val.